Tiina Sara-aho löysi intohimon balettiin 13-vuotiaana. Kun elämässä tuli eteen rypäs äärettömän raskaita asioita, steinerkoulun opettaja päätti lähteä opiskelemaan pyhää tanssia ja teologiaa. Teologiksi Sara-aho valmistui yli viisikymppisenä. Nykyään hän toimii pyhän tanssin ryhmien ohjaajana ja ohjaajien kouluttajana.

Tiina Sara-aho, 67, seisoo Helsingin Paavalin kirkon kuorissa alttarikaiteen lähellä, kirkkosalin puolella. Hänellä on papin koulutus, mutta häntä ei ole vihitty papiksi.

Sara-aho kohottaa kätensä ylös. Katse seuraa käsiä kirkon korkeaan kattoon ja sen ohi kohti taivasta ja avaruutta. Sara-aho sulkee silmänsä ja laskee kätensä alas rintakehän korkeudelle.

Taustalla soi levollisen rauhallinen, meditatiivinen musiikki. Myös Sara-ahon olemus on rento ja levollinen. Hitaista liikkeistä huokuu kirkkosaliin rauhallista tunnelmaa.

Pyhän tanssin koreografian keskellä Sara-aho tuntuu olevan yhtä aikaa sekä läsnä tilassa että omassa sisäisessä maailmassaan.

‒ Pyhä tanssi on yhteisöllinen kokemus, mutta sen rauhallisia ja yksinkertaisia liikkeitä voi hyvin tehdä myös yksin, missä tahansa, Sara-aho kertoo.

Tanssi herättää tunteita

Terminä tanssi yhdistyy mielikuvissa yleensä ihan muuhun kuin kirkkoon, uskoon ja hengellisyyteen.

‒ Miksi on niin vaikeaa tajuta, että on muitakin tanssin lajeja kuin lavatanssi tai diskotanssi! Mielikuva tanssista vain riehakkaana liikkumisena elää ihmeellisen vahvana, Sara-aho puuskahtaa.

Häntä turhauttaa, että monet ymmärtävät kyllä, että on olemassa erilaisia laulun ja musiikin lajeja, eikä niiden esittämistä kirkossa paheksuta, mutta tanssi ja kirkko on sanapari, joka saa älähtämään ja paheksumaan.

Pyhää tanssia Sara-aho kuvailee kehorukoukseksi.

‒ Pyhä tanssi ei ole esittävää tanssia. Se voi olla osa jumalanpalvelusta, jolloin sitä kutsutaan liturgiseksi tanssiksi, mutta useimmiten se on oma erillinen tuokio joko kirkko- tai seurakuntasalissa tai vaikkapa luonnossa.

Pyhän tanssin askeleet ovat helppoja, joten tanssitaustaa ei tarvita.

‒ Helpot ja hitaat askeleet mahdollistavat rukoukseen syventymisen, koska askeliin ei tarvitse kiinnittää huomiota. Askeleet ja liikkeet kuitenkin auttavat syventymään rukoukseen.

Pyhä tanssi, kehorukous, toteutetaan useimmiten ympyrän muodossa.

‒ Ympyrä on ikuisuuden symboli. Sen keskipiste kuvaa Jumalan läsnäoloa hänen nimeensä kokoontuneiden keskellä.

Pyhällä tanssilla on pitkät juuret

Tiina Sara-aho osallistui ensimmäisen kerran pyhän tanssin tapahtumaan Espoossa jo 40 vuotta sitten Kielo Lahdenperän ohjauksessa.

Kristinuskon historiassa tanssia on käytetty osana uskonnollista toimintaa alusta asti, ensin juutalaisuudessa ja myöhemmin ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina.

Pyhä tanssi nykyisessä muodossaan syntyi 1970-luvulla Saksassa.

‒ Metodin kehitti professori Bernard Wosien. Hän oli luterilaisen papin poika ja opiskeli teologiaa, mutta teki työuransa tanssijana Berliinin valtionoopperassa. Hän tutki kansantansseja, tanssirituaaleja ja tanssien symboliikkaa ja loi kansantansseihin uusia koreografioita, jossa oli hengellinen sisältö, Sara-aho kertoo.

Hänen teologian gradunsa käsitteli pyhää tanssia ja erityisesti siihen osallistuneiden tanssijoiden ja ohjaajien kokemuksia tanssin aikana.

Suomeen pyhä tanssi rantautui Saksasta ja Ruotsista. Tiina Sara-aho kouluttautui pyhän tanssin ohjaajaksi ensimmäisellä suomenkielisellä ohjaajakurssilla ja valmistui vuonna 2013.

Sara-aho on ohjannut pyhän tanssin ryhmiä eri puolilla Suomea ja kouluttanut pyhän tanssin ohjaajia Helsingissä. Ohjaajiksi Suomessa on kouluttautunut pääosin pappeja.

‒ Pyhä tanssi sopii niin teini-ikäisille kuin aikuisille, ja toki myös lapsille, mutta lasten ryhmä vaatisi omanlaisiaan koreografioita.

Katse kääntyi Luojaan

Tiina Sara-aho syntyi toiseksi nuorimpana viisilapsiseen perheeseen vuonna 1959 Äänekoskella. Äiti oli konttoristi ja isä osuusliikkeen myymälänhoitaja.

‒ Kuuluimme kirkkoon ja lapset kastettiin, mutta kirkossa emme käyneet edes jouluna. Äitini oli hengellinen ihminen. Hän hankki meille Ikuisia kertomuksia -kirjasarjan. Minusta Jeesus näytti piirroskuvissa todella komealta. Sisarukseni taisivat käydä rippikoulun, mutta minä menin mieluummin balettikurssille, Sara-aho kertoo.

Lapsuus 1960-luvulla oli vapaa ja turvallinen.

‒ Sain molemmilta vanhemmiltani lämpöä, rakkautta ja huolenpitoa. Isä ei osannut puhua tunteista kuin humalassa. Hän oli alkoholisti, muttei ollut koskaan väkivaltainen. Hän raitistui viisikymppisenä. Kiltiksi kasvatettu äitini opetti minut olemaan ilmaisematta negatiivisia tunteita.

Sara-aho innostui baletista, lavatansseista ja teatterista jo nuorena.

‒ Olin mukana teatterimusikaaleissa. Oli mahtavaa päästä mukaan teatterimaailmaan. Myöhemmin pääsin Helsingin tanssiopistoon vapaaoppilaaksi ja tuotantokohtaisella kiinnityksellä Helsingin kaupunginteatteriin.

”Kotonani on Kristus-ikoni. Syli täynnä kyyneleitä itkin ikonin edessä. Tunsin, ettei kukaan ihminen voi minua auttaa.”

Sara-aho oli avoliitossa reilut parikymmentä vuotta. Pariskunnalle syntyi tytär vuonna 1989. Ero oli yksi elämän kriisikohdista. Samaan parin vuoden ajanjaksoon osui muitakin traumaattisia kokemuksia. Näiden myötä usko tuli lähemmäksi.

‒ Kotonani on Kristus-ikoni. Syli täynnä kyyneleitä itkin ikonin edessä. Tunsin, ettei kukaan ihminen voi minua auttaa ja siinä hetkessä katse kääntyi Luojaan.

Sara-aho kertoo ihailleensa irlantilaisten ystäviensä uskoa.

‒ He ovat katolilaisia. Pyhimykset ovat heille tärkeitä arjen auttajia ja tukipilareita. Usko on heidän arjessaan läsnä iloisesti ja kevyesti, huumorillakin.

Seitsemän trauman suma

Sara-ahon tie nykyiseen levolliseen arkeen on ollut haastava. Parin vuoden sisällä tapahtui paljon: Avoeron lisäksi läheinen ystävätär ja oma äiti kuolivat, tytär muutti Ruotsiin suorittamaan lukion viimeistä luokkaa, Sara-aholta leikattiin kasvain ja hän joutui työpaikkakiusatuksi ja sai töistä potkut.

‒ Asiantuntijoiden mukaan yksikin näistä tapahtumista voi olla traumatisoiva.

Aiemmin Sara-ahon veli oli kuollut vain 35-vuotiaana.

‒ Veli oli minulle läheinen. Hänen äkillinen ja itsetuhoinen kuolemansa oli yllätys ja toi valtavan surun kaikille omaisille.

Tapahtumasta on aikaa jo 35 vuotta.

‒ Kuva veljeni tummasta, muuttuneesta olemuksesta nousee vieläkin selkeästi mieleeni. Tapasin hänet puoli vuotta ennen hänen kuolemaansa. Hän oli ollut masentunut pitkään, hymynvire oli kadonnut, eikä häneen saanut kontaktia.

Sara-aho miettii edelleen, miten olisi voinut auttaa veljeään, jos olisi tajunnut tämän tilanteen.

‒ Äidin ja ystävättären kuolemat nostivat sitten tätä aiempaakin surua pintaan, Sara-aho kertoo.

Työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutuminen ja sitä seuranneet potkut saavat Sara-ahon edelleen epätietoiseksi ja ahdistuneeksi. Hän joutui työssään steinerkoulun opettajana niin työtoverin, työyhteisön kuin lasten vanhempienkin maalittamaksi.

‒ Kuljetin kerran häiritsevän oppilaan kädestä erityisopettajan luokkaan. Lapsi koki minun retuuttaneen häntä, vaikka mitään vammaa ei röntgenkuvassa löytynyt. Tästä alkoi vyyhti, jonka päätteeksi minulle annettiin vaihtoehdoksi irtisanoutua tai tulla irtisanotuksi. Ammattiyhdistys neuvoi, ettei kannata ryhtyä tappelemaan, sillä monelta on mennyt mielenterveys, Sara-aho kertoo.

Ero tyttären isästä sattui samaan aikaan irtisanomiseen johtaneen työpaikkakiusaamisen kanssa.

‒ Ero oli lopulta helpotus, suhde oli ollut vaikea ja raastava jo vuosia.

Eron aikaan sattui erikoinen tapahtuma, jonka Sara-aho tulkitsee johdatukseksi.

‒ Eräs vanha opiskelukaverini seisoi aivan ikkunani alla syömässä jäätelöä, aurinko paistoi juuri siihen kohtaan. Ihmettelin, kuinka hän siinä seisoo ja pyysin hänet sisään. Kerroin hänelle, että mieheni oli aivan äsken hakenut huonekalunsa ja muuttanut uuden naisystävänsä luokse asumaan. Oloni oli ontto ja tyhjä.

‒ Hän kysyi, saako rukoilla puolestani. Hän rukoili ja istuin sohvalla hieman hämmentyneenä ja ihmeissäni, kuinka hän oli ilmestynyt luokseni juuri, kun olin pudonnut tyhjyyteen.

Uupumusta, taidehistoriaa ja teologiaa

Tiina Sara-ahon uupumus syveni ja hän kärsi uniongelmista.

‒ Kuntoutin itseäni tanssin avulla. Opiskelin työväenopistossa taidehistoriaa. Uskonnollinen taide on kiehtonut minua aina ja olen matkoillani käynyt monissa Euroopan kirkoissa.

‒ Kun mieli kuntoutuu, näkee paremmin myös valoa ja toivoa. Ystävät ja läheiset olivat myös tukena ja apuna. Pystyin vähitellen luopumaan nukahtamislääkkeistä.

”Käytännön elämä ja vaikeudet ovat lähentäneet minua Jumalaan. Olen kiitollinen, että olen selvinnyt hengissä.”

Sara-ahon mielessä alkoi kypsyä ajatus teologian maisterin opinnoista. Ne hän sai valmiiksi 2014, vuosi sen jälkeen, kun oli valmistunut pyhän tanssin ohjaajaksi.

‒ En halunnut uskonnon opettajaksi. Hain joitain papin virkoja, mutta päätin suuntautua pyhän tanssin ohjaajaksi.

Sara-aho ei ole edelleenkään aktiivinen kirkossa kävijä.

‒ Käytännön elämä ja kokemani vaikeudet ovat lähentäneet minua Jumalaan. Olen kiitollinen, että olen selvinnyt hengissä.

Pyhän tanssin ohjaajana ja ohjaajien kouluttajana Sara-aho on yhdistänyt kokemuksensa ja koulutuksensa tanssijana, opettajana ja teologina.

Ravintoa keholle, sielulle ja mielelle

Itävaltalaisen Rudolf Steinerin filosofiassa Tiina Sara-ahoa kiehtoo etenkin Steinerin kehittämän antroposofian perusajatus ihmisen fyysisestä ja henkisestä olemuksesta.

‒ Moni asia kolahti ja resonoi omaan ajatteluuni, kuten ihmisen olemuksen kolmijako henkeen, sieluun ja ruumiiseen sekä ajatus siitä, että opetuksessa käytetään myös taidetta ja liikuntaa ravitsemaan aisteja.

‒ Ruumis, sielu ja henki tarvitsevat ravintoa, ja mielellään itse tehtyä ja koettua.

”Pyhässä tanssissa saa myös rakkauden ja lämmön kokemuksia. Yhdessä käsi kädessä kaikki ovat tasa-arvoisia.”

Tämän ravinnon Sara-aho on löytänyt pyhästä tanssista. Hänen omat kokemuksensa pyhän tanssin aikana ovat hyvin samansuuntaisia kuin niiden tanssijoiden ja ohjaajien, joita hän tutki graduaan varten.

‒ Tanssissa voi kokea yhteyden pyhyyteen, yhteyden toisiin ihmisiin ja yhteyden Jumalaan, sekä rauhan. Pyhässä tanssissa saa myös rakkauden, valon ja lämmön kokemuksia. Yhdessä käsi kädessä kaikki ovat tasa-arvoisia. Pyhän tanssin piiri on kuin malja, johon pyhyys laskeutuu.

Pyhän tanssin hetkeä Sara-aho kuvailee paitsi hartaushetkeksi myös kuin minijumalanpalvelukseksi.

‒ Moni kokee, että pyhä tanssi tuo koko viikoksi voimaa ja rauhallisen olon. Monilla yöunet ovat parantuneet tanssin myötä.

Pyhässä tanssissa Sara-aho kiehtoo myös se, että se sopii iäkkäillekin.

‒ Olen ollut virallisesti eläkkeellä jo kolme vuotta, mutta pyhän tanssin ohjaajana voin jatkaa työtäni yli 80-vuotiaaksi asti, jos vain pysyn terveenä.

Valtaosa pyhän tanssin harrastajista on yli 30-vuotiaita naisia.

‒ Myös miehet ja nuoret aikuiset ovat tervetulleita mukaan.

Moni ei-aktiivinen kirkossa kävijä, jolle perinteinen jumalanpalvelus ei ole tuntunut omalta, on löytänyt pyhästä tanssista oman tapansa kokea yhteyttä pyhyyteen.

Pyhän tanssin ohjaajia on Suomessa muutamia kymmeniä. Sara-aho kokee, ettei aiheesta ole riittävästi tietoa.

‒ Haluaisin viedä asiantuntemustani pyhän tanssin moninaisista mahdollisuuksista seurakuntiin. Pyhä tanssi on rauhallista ja mietiskelevää, se vastaa erinomaisesti nykyajan ihmisen hiljentymisen tarpeeseen ja hengellisyyden kaipuuseen, Sara-aho sanoo.

Lisätietoa: www.meditatiivinenpyhatanssi.com

Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 7-8/ 2026.

Ilmoita asiavirheestä