Jo hyvin kauan ovat paavit tultuaan valituiksi ottaneet itselleen uuden nimen, jolla heidät tullaan paavina tuntemaan. Kun uusi paavi on valittu, vatikanologit peilaavat uuden paavin nimeä ja hänen linjapuhettaan siihen, mitä paavista ennalta tiedetään. Jos paavi on yllättäjä tai kompromissiehdokas, haetaan kuumeisesti hänen puheestaan ja nimivalinnastaan merkkejä tulevasta.
Näin kirjoittaa Tampereen yliopiston historian ja yhteiskunnallisten aineiden didaktiikan yliopistonlehtori sekä Helsingin yliopiston yleisen kirkkohistorian dosentti, FT Jussi Hanska Teologia.fi-sivustolle kirjoittamassaan artikkelissa ”Onko nimi enne? Historiallinen katsaus paavien nimenvalintaprosessiin”.
Teologia.fi:n uusimman numeron 2 / 2026 (29.4.2026) teemana on ”Paavit ja paavius”.
Paavit pärjäsivät virassaan kauan omilla nimillään. Jussi Hanska kirjoittaa artikkelissaan, miten ensimmäinen nimeä vaihtanut paavi oli vuonna 532 valittu San Clementen basilikan pappina toiminut Mercurius. Pakanallisen jumalan nimi ei ollut soveltuva nimi Rooman piispalle, joten paaviksi tultuaan Mercurius omaksui nimen Johannes II. Tämä ei Hanskan mukaan kuitenkaan merkinnyt uuden käytännön ensitahteja, vaan Johannes II:n seuraajat pitivät oman nimensä.
Seuraava nimenvaihdos tapahtui Hanskan mukaan vasta joulukuussa 955, kun paaviksi valittiin Octavianus -niminen roomalainen aatelismies. Octavianuksen nimi viittasi keisari Augustukseen ja kenties siksi hän päätyi omaksumaan uudeksi nimekseen Johannes XII.
Vuonna 1009 paaviksi valittiin mies, jonka nimi oli suomennettuna kirjaimellisesti Pietari Siansuu.
SÄÄNNÖKSI PAAVIKSI valitun nimen muutos muuttui Hanskan mukaan vasta vuoden 1009 jälkeen. Tuolloin paaviksi valittiin mies nimeltä Pietro Osporci eli kirjaimellisesti suomennettuna Pietari Siansuu. Uusi paavi halusi välttää apostoli Pietarin nimen käyttämisen ja päästä eroon hieman ikävänkuuloisesta sukunimestään ja omaksui siksi paavina nimen Sergius IV.
Valitessaan nimensä paavit joutuvat Hanskan mukaan harkitsemaan, minkälaista historiallista painolastia kuhunkin nimeen sisältyy: uusi paavi ei siis voi valita nimeään pelkästään esteettisen mielihyvän perusteella.
Johannes XXIII (1958–1963) tunnetaan Hanskan mukaan uudistusmielisenä paavina, mutta hänen seuraajansa Paavali VI (1963–1978) puolestaan oli varovainen ja taipuvainen konservatiivisempaan ajatteluun. Paavali VI:n seuraaja omaksui nimekseen Johannes Paavali I. Poikkeukselliseen kaksiosaiseen nimeen sisältyi viesti siitä, että uusi paavi tulisi olemaan kompromissi Johannes XXIII:n uudistusmielisyyden ja Paavali VI:n konservatiivisuuden välillä.
Nykyistä edellinen Leo-niminen Pietarin istuimen haltija oli vuosina 1878—1903 paavina ollut Leo XIII. Hän oli Hanskan mukaan kirkkopoliittisesti konservatiivi, mutta realistina hän ymmärsi, ettei modernisaatiota voi pysäyttää. Nimen perusteella voisi Jussi Hanskan mukaan ajatella, että Leo XIV:n nimivalinta antaa odottaa katolisen kirkon pyrkivän säilyttämään (myös poliittisen) vaikutusvaltansa maailmassa ja välttämään liian nopeita uudistuksia.
Lue myös:
Vatikaani päätti: Maallikot, myöskään naiset, eivät saarnaa messussa
Pääkirjoitus: Leo XIV on ollut paavina vuoden, eikä Trumpkaan voi häntä ohittaa
Paavi Leo muutti vasta nyt Apostoliseen palatsiin
Ilmoita asiavirheestä