Jokakeväinen suvivirsikeskustelu jatkuu edelleen. Painavan puheenvuoron käytti hiljattain Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Heikki Vestman. Hän toteaa mielipidekirjoituksessaan (HS 6.6.2026), että koulujen päättäjäisissä virren laulaminen ei tee tilaisuudesta uskonnon harjoittamisesta. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on toista mieltä.
Asiasta on käyty runsaasti julkista keskustelua, mutta tuon siihen vielä näkökohdan – asian vertautumisen Puolustusvoimien hartaustilaisuuksien ohjeistukseen (2015), jota ei ole aiemmin tässä keskustelussa sivuttu.
_ _ _
Suvivirttä on laulettu jälleen iloiten kesän alun ja koulutyön päättymisen merkiksi, monella vanhemmalla liikutuksen kyyneleet silmissään. Kuitenkin juuri ennen päättäjäispäivää Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta päätti ikään kuin latistavana varjona tälle perinteelle määrätä erään espoolaisisän ja vapaa-ajattelijan kantelusta uhkasakon koululle sekä hyvityksen isälle ja lapselle siitä, että he olivat joutuneet vastoin vakaumustaan osallistumaan uskonnon harjoittamiseen.
Isä kanteli siitä, ettei koulu ollut tiedottanut etukäteen mahdollisuudesta poistua tilaisuudesta Suvivirren laulamisen ajaksi. – Kysyn mielessäni, olisiko koulun pitänyt tiedottaa virren laulamisesta, kun kyse ei ole Perustuslakivaliokunnan linjauksen mukaan uskonnon harjoittamisesta ja Suvivirsi kuuluu joka kevät päättäjäisten ohjelmaan?
Eduskunnan perustuslakivaliokunta linjaa korkeimpana perustuslain mukaisuuden valvontaelimenä esimerkiksi uskonnonvapauden tulkintaa. Nyt kuitenkin Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on määritellyt Suvivirren laulamisen koulujen päättäjäisissä uskonnon harjoittamiseksi, toisin kuin Perustuslakivaliokunta on aiemmin toistuvasti linjannut. Dosentti Niko Huttunen toteaa blogissaan 2.6., että ”Perustuslakivaliokunnan linjaus on määräävä, mutta Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta tietoisesti rikkoo sitä vastaan ja omavaltaisesti muuttaa vallitsevaa oikeustilaa – sekularistinen ketunhäntä kainalossa.”
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätös on erikoinen, jos päätösten lainmukaisuutta ja demokratiaan kuuluvaa oikeusvaltioperiaatetta halutaan kunnioittaa. Ajassa on vastaavia merkkejä muualtakin – kuten Ev.lut. kirkon piiristä – että laillisesta järjestyksestä kuten Kirkolliskokouksen päätöksistä voidaan poiketa, kun kysymys on asianomaisten mielestä riittävän tärkeä.
_ _ _
Niko Huttunen kirjoittaa blogissaan, että Opetushallituksen ohje koulujen tilaisuuksia varten toteaa Perustuslakivaliokunnan linjauksen (PeVM 2/2024) mukaisesti, ettei yksittäinen virsi tee tilaisuutta uskonnonharjoitukseksi. Opetushallitus kuitenkin toteaa, että koulujen juhlaan voi sisältyä ”joitakin uskontoon viittaavia elementtejä”, ilman että kyse on uskonnollisesta tilaisuudesta.
Huttunen huomauttaa, että Opetushallitus nimeää ohjeessa ”uskontoon viittaavat elementit” suoranaisesti uskonnollisiksi: Oppilas voidaan ”uskonnollisten elementtien” ajaksi siirtää huoltajan pyynnöstä toiseen tilaan hienotunteisesti ja huomiota herättämättä. Kysymys herää, kuinka Perustuslakivaliokunnan tarkoittama, suomalaiseen kulttuuriin kuuluva Suvivirsi, joka ei tee tilaisuudesta uskonnollista, muuttuu Opetushallituksen ohjeessa uskonnolliseksi elementiksi, jonka ajaksi oppilas voidaan siirtää huoltajien pyynnöstä toiseen tilaan?
Näen taustalla yhteyden Puolustusvoimien ohjeistukseen Paraati- ja kenttähartauksia varten. Näyttää ilmeiseltä, että Opetushallitus on ottanut ohjeistuksessaan mallia Puolustusvoimien normista 2015 koskien paraatihartauksia: ennen sotilaspapin pitämää uskonnollista paraatihartautta on annettava mahdollisuus poistua muodosta heille, jotka eivät omantunnon syistä voi osallistua hartauteen.
Hartaustilaisuuksia koskevan uuden ohjeistuksen syynä oli Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen antama ratkaisu (12/2013) Pääkaupunkiseudun ateistien kanteluun. Perusteena oli, ettei edes kirkkoon kuuluvia voi velvoittaa uskonnon harjoitukseen. Aikaisemmin kirkkoon kuulumattomat oli vapautettu hartauksista. Nyt mahdollisuus vapautukseen/poistumiseen oli annettava kaikille.
Opetushallitus on mielestäni omaksunut keskeisiä piirteitä kouluja koskevassa ohjeistuksessaan Puolustusvoimien hartauksia koskevista linjauksista kesältä 2015, kuten osallistuminen uskonnon harjoittamiseen, poistumismahdollisuuden varaaminen uskonnon harjoittamisesta ja korvaava tilaisuus.
Nyt kuitenkin koulujen juhlilla sekä toisaalta paraati- ja kenttähartauksilla on se oleellinen ero, että koulujen juhlat eivät ole Perustuslakivaliokunnan mukaan uskonnon harjoitusta toisin kuin Puolustusvoimien hartaudet. Siksi poistumismahdollisuutta ei koulujen juhlasta tarvitse järjestää, vaan kyse on suomalaiseen kulttuuriin kuuluvasta ohjelmasta, johon kaikki osallistuvat.
Tänään vielä tuli edellisen postauksen jälkeen tietoon, että Espoon kaupunki on päättänyt olla maksamatta hyvitystä isälle ja pojalle Suvivirren kuuntelemisesta. Päätös on linjassa Perustuslakivaliokunnan kannan kanssa.
Kiitos, Pekka. Teet tärkeän huomion, kun näet OPH:n ohjeessa (virheellisen) analogian paraatihartauksiin.
OPH:n ohje on sisäisesti ristiriitainen, kun se toisaalta perustuslakivaliokunnan mukaisesti toteaa, ettei suvivirsi tai vastaava tee koulun juhlasta uskonnollista, mutta sitten kääntääkin kelkkansa ja toteaa, että juhlassa on ”uskonnollinen elementti”, jonka ajaksi voidaan vapauttaa juhlasta.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on ottanut OPH:n ohjeesta ”uskonnollinen elementti” -termin, mutta astuu askeleen pidemmälle ja katsoo, että tämän elementin ajaksi täytyy vapauttaa juhlasta. Nyt ollaankin siis täysimääräisesti virheellisessä paraatihartausanalogiassa.
Yvtltk:n ratkaisu on sikäli hämmästyttävä, että sen jäsenet ovat tietoisia PeV:n kannasta ja sen merkityksestä. Yksi lautakunnan jäsen jättikin eriävän mielipiteen juuri tällä perusteella. Lautakunnan enemmistö kuitenkin halusi tietoisesti rikkoa PeV:n kantaa vastaan. Jäljellä on enää kysymys, miten lautakunta saatetaan vastuuseen.
Pekan mainitsema blogini löytyy täältä: https://nikohuttunen.blogi.net/blog/55/tapaus-suvivirsi-eras-luku-suomen-pakkosekularisaation-historiassa/
Paraatihartaudesta poistumisen mahdollisuus kaikille muistuttaa OPH:n koulujen ohjeistusta luterilaisten osalta.
Sinänsä en ole vaatimassa ketään osallistumaan paraatihartauteen, mutta herää kysymys, miten voisi olla ihmisoikeusloukkaus tai vakaumuksen vastaista järjestää henkilölle sellaisen yhteisön toimintaa, jonka jäsen hän on?
Koulujen ohjeistuksen mukaan luterilaisen oppilaan ei tarvitse osallistua luterilaiseen hartaustilaisuuteen, mutta hänelle on järjestettävä mahdollisimman paljon sitä muistuttavaa oman vakaumuksen mukaista toimintaa. Mitä on luterilaiselle luterilaista jumalanpalvelusta mahdollisimman paljon muistuttava hänen vakaumuksensa mukainen toiminta. Kuorsaamista silmät auki, kuten kirkossakin?
Ehkä on myöhäistä yrittää kehityksen suuntaa muuttaa. Siirrymme vähän kerrassaan kulttuuriin jossa uskonnolliset elementit kielletään. Kirkonkin toimintakin kutistuu vuosi vuodelta. Se ei kykene kehityksen suuntaa muuttamaan. Tuskin kirkko edes pyrkii siihen. Vaikenemalla se vain edistää negatiivita kehitystä, jonka tavoite on usonnollisten arvojen mitätöinti. Ihmettelen sitä pasiivisuutta suuresti, jota kirkko harjoitaa oman asiansa puolustamisessa.
Omalla kohdalla joudun tarkasti harkitsemaan lupaudunko enää ehdokkaaksi vaaleissa. Näyttää siltä että seurakuntien tahdon yli kävellään maassamme isoilla saappailla. Miten päättäjät enää voi luottaa omaan todelliseen vaikutusvaltaansa, kun kapituli voi kovin helposti kumota seurakunnan päätökset.
Kaava menee näin. Mikäli kirkkoneuvosto vastustaa, niin tuomiokapituli äänestää päinvastoin. Ja sitten kääntäen. Kirkkoherran vastustaessa tuomiokapitulissa puolletaan. Näin seurakunta seurakunnalta, kunnes kaikki ovat samaa mieltä kuin entisessä Neuvostoliitossa.
Kiitos Nikolle, Petrille ja Pekalle kommenteista.
Petri: PV:ssa korvaavaa toimintaa ei järjestetä paraatihartaudesta poistuville. Kenttähartauksien ajaksi järjestetään toimintakykyä tukevaa korvaavaa ohjelmaa.
Pekka Pesinen: rohkaisen asettumaan ehdolle kirkollisissa vaaleissa. Päättäjiksi tarvitaan monipuolisesti kirkon eri suuntausten edustajia.
Pekka Särkiö. Minua ihmetyttää se, että suvivirrestä yhdenvertaisuuslautakunta näemmä myöntää 2500 e korvausta…. kun erityislasten inkluusion mennessä hiukankaan pieleen, päättäjät korkeintaan pahoittelee asiaa! Onko edes yhdenvertaisuuslautakunta huolissaan erityislasten oikeudesta tarvitsemaansa tukeen koulussa? Kysyisin tätä todella vakavasti yhdenvertaisuuslautakunnalta! Olen itse taustaltani erityislapsi, joten tunnen tuon inkluusiopuolen!
En oikein ymmärrä teidän herrojen nillitystä.
Kukaan ei ole riistämässä teiltä tai meiltä suvivirttä. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätös on ristiriidassa perustuslakivaliokunnan mietinnön kanssa, jossa todetaan, että ” juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria, eikä koulun yksittäisen virren laulaminen tee koulun juhlista uskonnollista tilaisuutta.”
Tämä yksi henkilö vie ilmeisesti asian käräjille, mutta tehnee vain itsestään naurunalaisen. Monet muut ateistinkin pitävät hänen toimintaansa hullunkurisena.
Veisataan me vain kaikessa rauhassa ja kovaan ääneen. Oma esimerkki uskon esille tuomisessa arkisin teoin on varmaan parempi vaihtoehto kuin nurkassa nillittäminen.
Olen sinänsä Pekka Särkiön kanssa samaa mieltä siitä, että suvivirsi on osa suomalaista kulttuuriperintöä, sen laulaminen kevätjuhlassa ei ole uskonnon harjoittamista ja että asia on saanut jopa koomisia mittasuhteita.
Tekstissä on kuitenkin muutamia epätarkkuuksia, joihin haluaisin puuttua.
Suomessa perustuslakivaliokunnalla on erittäin vahva asema ennakollisessa perustuslainmukaisuuden valvonnassa, eli lakien säätämisvaiheessa. Mutta se ei ole yleinen ”ylin tulkintaviranomainen” yksittäistapauksissa. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta ei ole muodollisesti perustuslakivaliokunnan alainen eikä sen tehtävänä ole vain toistaa perustuslakivaliokunnan aiempia kannanottoja. Siksi väite, että lautakunta olisi automaattisesti rikkonut oikeusjärjestystä päätymällä erilaiseen arvioon, ei seuraa oikeudellisesti tästä asetelmasta. Tällainen johtopäätös on juridisesti vaikeasti perusteltavissa.
Huttusen blogissa esitetty näkemys siitä, että perustuslakivaliokunnan linjaus olisi tässä mielessä määräävä, on enemmän oikeuspoliittinen tai tulkinnallinen väite kuin kiistaton oikeudellinen tosiasia. Perustuslakivaliokunnan kannanotoilla on Suomessa erittäin suuri painoarvo, mutta ne eivät ole tuomioistuimen ennakkopäätöksiä eivätkä muodosta lain tavoin välittömästi sitovia normeja.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta voi antaa kieltoja sekä asettaa uhkasakon kiellon tehosteeksi. Hyvityksen tai vahingonkorvauksen määrääminen ei kuulu lautakunnan toimivaltaan samalla tavalla kuin tuomioistuimelle. Tässäkin tapauksessa isälle ja lapselle esitetyn hyvityksen osalta kyse ei ole määräyksestä vaan suosituksesta. Tällä on selkeä juridinen ero.
Perustuslakivaliokunta on tosiaan katsonut, että yksittäinen virsi ei tee koko juhlasta uskonnon harjoittamista, mutta siitä ei automaattisesti seuraa, että poistumismahdollisuutta ei tarvitse järjestää. Opetushallituksen ohjeissa on pitkään lähdetty siitä, että huoltajalla on mahdollisuus pyytää vaihtoehtoista järjestelyä uskonnollisten elementtien ajaksi. Opetushallitus on tämän osalta toimivaltainen viranomainen. Perustuslakivaliokunta ei voi antaa kouluja sitovia määräyksiä tai ohjeita.
Pelkästään se, että viranomainen tulkitsee oikeutta eri tavalla kuin perustuslakivaliokunta on aiemmin tehnyt, ei vielä tarkoita oikeusvaltioperiaatteen loukkausta. Tämä on enemmän arvosteleva mielipide kuin oikeudellinen argumentti. Tämä blogissa sallittakoon, mutta tässä venytetään juridiikka, jotta se palvelisi retoriikkaa.
Riskinä on toki yhteiskunnan polarisoituminen, kun juridisia kysymyksiä käytetään retorisina välineinä ja oikeudelliset nyanssit jäävät taka-alalle.
Tuomioistuimet voivat määrätä rangaistuksia lakien rikkomisesta. Minua on ihmetyttänyt Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivalta määrätä uhkasakko Espoon kaupungille ja toisaalta antaa suositus hyvityksen maksamisesta Suvivirren kuulemiseen altistuneille. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntahan ei ole tuomioistuin? Maassamme on useita viranomaisia, jotka ottavat kantaa esimerkiksi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksiin: Yhdenvertaisuusvaltuutettu, Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta, Perustuslakivaliokunta, Oikeuskansleri, Oikeusasiamies, Apulaisoikeusasiamies ja viime kädessä oikeusistuimet. Miten näiden tehtävät ja toimivalta rajautuvat toisiinsa? Minulle asiaa tarkemmin tuntemattomalle on epäselvää, mikä näistä instansseista ensi sijassa määrittää tulkinnan yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevissa kysymyksissä? Vai onko esimerkiksi Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan kohdalla ennemminkin kyse poliittisesta toimijasta?
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on viranomainen. Sen tehtävänä on edistää yhdenvertaisuutta, valvoa yhdenvertaisuuslain noudattamista sekä avustaa syrjintää kokeneita henkilöitä. Valtuutettu voi tehdä selvityksiä, antaa kannanottoja ja viedä asioita yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi, mutta se ei ratkaise riita-asioita tuomioistuimen tavoin.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on viranomainen. Se on riippumaton lainkäyttöelin, joka käsittelee yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolainsäädäntöön liittyviä asioita. Lautakunta voi muun muassa kieltää syrjinnän jatkamisen tai uusimisen sekä tehostaa päätöksiään uhkasakolla, mutta se ei yleensä ratkaise vahingonkorvaus- tai hyvitysvaatimuksia samalla tavoin kuin tuomioistuimet.
Perustuslakivaliokunta on poliittinen toimija. Perustuslakivaliokunta arvioi lakien perustuslainmukaisuutta ennen lakien säätämistä. Eduskunnan poliittisena valiokuntana sillä ei ole toimivaltaa yksittäisten kansalaisten yhdenvertaisuus- tai uskonnonvapausasioiden ratkaisemiseen.
Oikeuskansleri on valtioneuvoston yhteydessä toimiva ylimmän laillisuusvalvonnan viranomainen. Oikeuskansleri valvoo valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatoimien lainmukaisuutta ennaltaehkäisevästi. Hän valvoo valtioneuvoston päätöksenteon lainmukaisuutta sekä osallistuu lakiehdotusten ja asetusten oikeudelliseen ennakkovalvontaan ennen niiden hyväksymistä.
Eduskunnan oikeusasiamies on eduskunnan valitsema riippumaton laillisuusvalvoja. Oikeusasiamies on viranomainen, joka valvoo julkista tehtävää hoitavien toiminnan lainmukaisuutta sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Hän voi tutkia kansalaisten kanteluita ja antaa ratkaisuja esimerkiksi uskonnonvapauden, yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden toteutumisesta viranomaistoiminnassa.
Apulaisoikeusasiamies on viranomainen ja käyttää samaa laillisuusvalvontavaltaa kuin oikeusasiamies niissä asioissa, jotka kuuluvat hänen vastuualueelleen tai jotka hän käsittelee oikeusasiamiehen työnjaon perusteella.
Tuomioistuimet ovat riippumattomia viranomaisia. Ne ratkaisevat yksittäisiä oikeusriitoja ja hallintoasioita sekä antavat oikeudellisesti sitovia ratkaisuja. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksissä tuomioistuimet voivat esimerkiksi arvioida viranomaisten päätösten lainmukaisuutta sekä ratkaista hyvitys- ja korvausvaatimuksia.
Jossain määrin Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaa voi verrata kuluttajariitalautakuntaan.
Kummatkin ovat kansalaisille tarkoitettuja matalan kynnyksen oikeussuojakeinoja, joiden avulla asia voidaan saattaa riippumattoman toimielimen käsiteltäväksi ilman välitöntä tarvetta tuomioistuinprosessiin. Kummassakin asian vireille saattaminen on suhteellisen helppoa eikä yleensä edellytä asianajajan käyttämistä. Tarkoituksena on parantaa kansalaisten oikeusturvaa ilman raskaita ja kalliita oikeudenkäyntejä.
Kuluttajariitalautakunnan ratkaisut ovat suosituksia, ja jos niitä ei noudateta, asia on vietävä tuomioistuimeen täytäntöönpanokelpoisen ratkaisun saamiseksi. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalla on tätä laajempi toimivalta, sillä se voi antaa velvoittavia kieltoja ja tehostaa niitä uhkasakolla. Sen sijaan hyvitys- ja vahingonkorvauskysymykset kuuluvat lähtökohtaisesti tuomioistuimille. Jos hyvitystä koskevaa suositusta ei noudateta (kuten Espoo on ilmoittanut tekevänsä), asia voidaan saattaa tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Eli yhteenvetona toimivaltasuhteista voisi sanoa:
Espoon kaupunki voi hakea muutosta Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan antamaan kieltoon ja sen tehosteeksi asetettuun uhkasakkoon tuomioistuimessa. Sen sijaan perustuslakivaliokunnalla, oikeuskanslerilla tai oikeusasiamiehellä ei ole toimivaltaa kumota lautakunnan antamaa kieltoa tai sen tehosteeksi asetettua uhkasakkoa.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan julkisuuteen annetut kommentit ovat poliittista retorikkaa. Mitään toimivaltaa valiokunnalla ei asiassa ole.
Yksinkertaisesta asiasta on taas nostettu meteli. Suvivirsi on virsi, se on virsikirjassa. Siinä käytetään jumal-sanastoa. Miksi ei voida kunnioittaa toisin ajattelijoita ? Meillä on uskonnonvapaus, siis myös vapaus olla harjoittamatta uskontoa ja sen rituaaleja. Pelkkä muun ohjelman suunnittelu/toteuttaminen olisi riittänyt. Kristityillä luulisi riittävän armoa siihen. Ihan sama, kuinka monta instanssia aisasta lausuu.
Tämä tilanne on juridisesti kimurantti ja Pekka Särkiön ”ruumiinavaus” ei anna sille täyttä oikeutta, koska blogi sisältää väitteitä ja tulkintoja, joita on juridisesti vaikea puolustaa.
Perustuslakivaliokunnan kanta siitä, että yksittäinen virsi ei tee koulun juhlasta uskonnollista tilaisuutta on Suomessa hyvin vahva oikeudellinen tulkintalähde, mutta se ei ole oikeudellisesti sitova normi eikä sido tuomioistuimia, vaikka se onkin vahvasti ohjaava.
Opetushallitus on ohjeistuksessaan korostanut huoltajien riittävää tiedonsaantia erityisesti uskonnollisten tilaisuuksien osalta, mutta laajemmin myös koulun toiminnan avoimuutta ja ennakoitavuutta. Nyt käsiteltävässä tilanteessa ei-uskonnolliseen tilaisuuteen sisältyy uskonnollinen elementti, joka ei tee tilaisuudesta uskonnollista, mutta arvioitavana on, onko koululla ollut velvollisuus tiedottaa asiasta etukäteen ja järjestää mahdollisuus olla osallistumatta kyseisen elementin ajaksi.
Yhdenvertaisuuslain mukaan Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on viranomainen, jolla on lainmukainen toimivalta kieltää syrjintä ja asettaa kiellon tehosteeksi uhkasakko. Lainsäädäntö ei säätele yksityiskohtaisesti yksittäisiä koulun juhlan ohjelmanumeroita kuten virren laulamista, vaan arvio perustuu avoimiin oikeusnormeihin ja niiden tulkintaan. Lautakunnan päätös koskee siten avoimen normin soveltamista.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on tehnyt asiassa ratkaisun, joka perustuu siihen, miten se soveltaa voimassa olevaa lainsäädäntöä ja oikeusnormeja. Särkiön blogissa kyseenalaistetaan tämän päätöksen lainmukaisuutta ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumista tavalla, joka ei huomioi viranomaisen toimivaltaa ja hallintopäätöksen luonnetta. Tekstissä populismi menee faktojen edelle.
Tämänhetkisen tiedon perusteella ei ilmene viitteitä siitä, että lautakunnan päätöksessä olisi menettelyllistä tai toimivaltaan liittyvää virhettä, eikä siitä, että se olisi ylittänyt laissa annetut valtuudet tai rikkonut hallintomenettelyn perusvaatimuksia, kuten esteellisyyssäännöksiä.
Aivan oma kysymyksensä on se, onko lautakunnan ratkaisu sisällöllisesti oikea. Jos Espoon kaupunki hakee muutosta päätökseen, asia käsitellään hallintotuomioistuimissa. Viime kädessä korkein hallinto-oikeus (KHO) ratkaisee asian oikeellisuuden, mikäli asia etenee sinne ja valituslupa myönnetään. Tästä säädetään laissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa.
Mielestäni on ihan mahdollista, että tuomioistuin päätyisi erilaiseen laintulkintaan kuin lautakunta. Onhan tässä erään kristillisdemokraattien kansanedustajankin kohdalla todettu, että viranomaiset voivat tulkita oikeusnormeja eri tavoin ja lopulta ylin oikeusaste sanoo viimeisen sanan.