Valokuvaaja Matti Karppinen kuoli 16. toukokuuta 2026 Helsingissä. Hän oli kuollessaan 75-vuotias. Matti syntyi Utajärvellä 13.5.1951, mutta hänen kotikuntansa oli Vaala ja hänen lapsuudenkotinsa sijaitsi Oulujoen rannalla.
Ylioppilaaksi Matti kirjoitti Oulussa. Hän aloitti teologian opinnot Helsingissä 1973. Opinnot jäivät gradua vaille valmiiksi, sillä perheellisenä miehenä Matti tarvitsi rahaa. Hänestä tuli Kallion seurakunnan puolitoiminen vahtimestari.
Matti tempautui mukaan seurakunnan muuhunkin toimintaan, erityisesti nuorisotyöhön. Hän piti muun muassa valokuvauskerhoa. Matti arveli myöhemmin, että on tullut tehneeksi kaikkia muita seurakunnan töitä paitsi kastanut, vihkinyt tai haudannut. Yhteys Kallion seurakuntaan säilyi vielä myöhempinä vuosina, sillä Matti lauloi Kallion kantaattikuorossa.
Valokuvauksesta innostuneen vahtimestarin ja teologian ylioppilaan kuvia alkoi ilmestyä ensin seurakunnan omassa Kirkonkello-lehdessä, sitten Kirkko ja kaupungissa ja lopulta myös Kotimaassa, jonka valokuvaajana hän aloitti 1989. Sitä ennen hän ehti toimia muutaman vuoden myös valokuvauksen tuntiopettajana kansanopisto HEO:ssa.
Matti Karppinen kolusi työtehtävissä vuosien mittaan maamme seurakuntia ristiin rastiin. Hän kuvasi niiden arkea ja juhlaa. Matin kyky liikkua valokuvaajana kirkkotilassa kesken toimitusten oli hillittyä, ja hän osasi lukea tilanteita. Valokuvaajana Mattia voi luonnehtia yleiskuvaajaksi, jolle kävivät kaikenlaiset keikat, myös tuotekuvaus. Henkilökuvauksen hän koki itselleen kuitenkin kaikkein mieluisimmaksi.
Ulkomaankeikkojakin Matti teki, muun muassa Kosovoon ja Bosnia-Hertzegoviaan pian Jugoslavian hajoamissotien jälkeen 1990-luvun loppupuolella. Matkan tarkoitus oli kuvata Kirkon Ulkomaanavun ja lukuisten kirkkojen yhteisen Act Alliance -järjestön tekemää avustustyötä.
Lehtikuvaajana Matti oli mukana rakentamassa kertomusta kansankirkosta ja sen merkityksestä. ”On liian juhlallista sanoa, että on ollut mukana Jumalan valtakunnan työssä. Mutta jotenkin tässä on saanut olla lähellä mysteeriä tai ydintä”, Matti sanoi lähtöhaastattelussaan Kotimaassa.
Matti koki herännäisyyden itselleen läheisimmäksi hengellisyyden ja kirkollisuuden muodoksi. Hän kuvasi itseään ”körttipatuksi”.
Keväisin Matti matkusti kotiseuduille Vaalaan viikoksi kalastamaan ja syksyisin metsästämään. Järjestelystä sovittiin ennen kuin Matti avioitui 1995 työtoverinsa Irjan kanssa.
Matti jäi eläkkeelle 2016. Sitä ennen hänellä todettiin reuma ja keuhkosairaus. Hän kärsi myös sydämen vajaatoiminnasta. Sairauksien vuoksi hänen liikkumisensa oli viime vuosina rajoitettua. Koira oli Matille tärkeä kaveri, jonka ansiosta hän jaksoi kuitenkin ulkoilla.
Kun perheeseen aikoinaan suunniteltiin koiran hankintaa, roduksi valikoitui villakoira. Aluksi Matti epäili ja naureskeli, että mitähän metsästyskaverit sanoivat, jos hänen autostaan eräkämpän pihalla hyppäisi puudeli. Villikset kuitenkin varastivat Matin sydämen.
Matti tunnettiin rauhallisena, reiluna, hyvähermoisena, ystävällisenä ja avuliaana henkilönä.
Nuoruuden liitosta Matilla oli kaksi lasta ja yksi lapsi toisesta liitosta. Lapsenlapsia hänellä on kaksi, joista nuorin syntyi kuusi viikkoa ennen Matin kuolemaa.
Olli Seppälä
Mari Teinilä
Kirjoittajat ovat Matti Karppisen pitkäaikaisia työtovereita.