Suvivirsi on kuin talvisota. Se yhdistää suomalaiset yhteiseen taistoon yli tavanomaisten näkemyksellisten ja kirkkopoliittisten rajojen. Tämän vuoden Suvivirsiviikolla tämä yhteinen rintamalinja on tuntunut aiempaa jykevämmältä.

Pääministeriä myöten on nyt todettu, että Suvivirsi kuuluu suomalaiseen kulttuuriin ja sitä täytyy saada laulaa. Opetusministerikin piti asiaa aivan selvänä ja pohti, miten sen voisi vielä selvemmin ilmaista. Useampi piispakin intoutui ottamaan kantaa tähän yhteiskuntaa vavisuttavaan kysymykseen.

Mansikkana kesäjuhlakakussa Iltalehden torstai-iltaisessa lähetyksessä sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman tulkitsi herkästi Suvivirren Lauri Ojalalle ihan tämän luvalla. Ojala antoi tällä Suvivirsiviikolla kasvot vanhemmalle, joka vaati oikeutta lapselleen olla kuuntelematta Suvivirttä ja lisäksi vielä laulua Varpunen jouluaamuna.

Tästä kaikestahan loppupäätelmän täytyy olla, että kulttuuri-ilmiö Suvivirsi kuuluu päiväkotien ja oppilaitosten päättäjäisiin itsestään selvästi. Sitä ei tarvitse muunnella eikä siitä tarvitse etukäteen ilmoittaa. Ken ei halua sitä kuulla, laittakoon korviinsa hetkeksi muuta musiikkia. Näin selvästi voisi asian ilmaista.

SANANVAPAUDEN JA uskonnonvapauden nimissä vanhemmilla on toki oikeus valvoa, mille vaikutteille heidän lapsensa altistuvat. On vanhempia, jotka eivät halua lapsiaan uskonnollisen vaikutuksen piiriin. Aina on ollut myös niitä uskonnollisesti virittyneitä vanhempia, jotka eivät ole halunneet lastensa altistuvan maallisille vaikutteille, kuten tanssille, elokuville tai evoluutio-opille.

Päiväkotien ja oppilaitosten tehtävä on kuitenkin sivistää lapsia, ei hoivata vanhempia. Sivistykseen kuuluu altistuminen monenlaisille asioille ja näkemyksille, omista poikkeavillekin. Sen altistumisen kautta lapsi ja nuori oppii löytämään omat näkemyksensä ja oman tiensä, mikäli altistumisen herättämistä tunteista ja ajatuksista keskustellaan.

Jatkuvan varomisen ja välttelyn sijaan on syytä sekä vanhempien että lasten sivistäjien olla rohkeita ja opetella keskustelemaan. Näin kasvatetaan sivistyneitä ajattelijoita, jotka selviävät elämän eteen tuomista haasteista. On nimittäin niinkin, että lapset joka tapauksessa joutuvat elämänsä aikana kohtaamaan toisin ajattelevia ja uskovia jo omista leikkitovereistaan lähtien. Siihen heitä pitää valmentaa.

Suvivirsiviikko päättyy nyt päättäjäishumuun, jonka keskeltä toivottavasti Jo joutui armas aika kajahtaa. Samalla on hyvä muistaa, että Suvivirrellä on uskonnollisen sisällön lisäksi tai siitä huolimatta myös muu syvällinen merkitys suomalaisille sukupolville kautta aikain. Se on ollut juhlien valomerkki, jonka jälkeen ovet avautuvat ja kirmataan vehreiden kesälaitumien vapauteen kuin vasikat navetasta. Sen kuullessaan työn taakoittama vanhempikin tirauttaa kyyneleen lapsuuden vapauden muistolle.

Sillä tavalla Suvivirsi on kulttuurisesti tärkeä.