Museoviraston päätehtävä ei voi olla herättämättä kunnioitusta. Se on Suomen kulttuuriperinnön ja kulttuuriympäristön suojelu ja vaaliminen. Viraston uutena pääjohtajana maaliskuussa aloittaneen Kimmo Levän työhistoria sai alkunsa varsin kirkollisissa merkeissä. Hän leikkasi kesätyönään kotiseurakuntansa Kauhajoen nurmikoita.

Menneisyydestä kiinnostuneen Levän ura ei kuitenkaan suuntautunut kirkolliselle polulle, vaan hän päätyi Tampereen yliopistoon opiskelemaan historiaa. Sen jälkeen Levä on työskennellyt muun muassa tieliikenteeseen keskittyneen Mobilia-museon johtajana sekä Suomen Museoliitto ry:n pääsihteerinä ja toimitusjohtajana. Nykyiseen tehtävään hän nousi Kansallisgallerian pääjohtajan paikalta.

Levä on tehnyt työuransa pääosin museoiden parissa, mutta on alalle epätyypillisesti myös kaupallistaja ja tuotteistaja. Yksi Levän innovaatioista on Museokortti. Hän lähti tarmokkaasti viemään asiaa eteenpäin, kun oli kuullut, että Hollannissa on olemassa kortti, jolla pääsee kaikkiin museoihin.

– Museokortti on ollut maassamme käytössä hieman yli kymmenen vuotta ja osoittautunut menestykseksi. Sen myötä museoiden pääsylipputulot ovat noin kolminkertaistuneet. Museot ovat saaneet myös paljon lisää näkyvyyttä.

MUSEOVIRASTO TOIMII valtion kulttuuriperintöviranomaisena. Se vastaa myös kirkkojen kulttuurihistoriallisten, rakennustaiteellisten ja ympäristöarvojen asiantuntija-arvioinneista. Kirkkolain mukaan kaikki ennen vuotta 1917 rakennetut evankelis-luterilaiset kirkolliset rakennukset kiinteine sisustuksineen ja taideteoksineen ovat suojeltuja.

Levä haluaa heti alkuun korjata yhden väärinkäsityksen liittyen Museoviraston roolin suojeluprosessissa.

– Virastollamme on tietyllä tavalla positiivinen tai negatiivinen maine organisaationa, joka tekee suojelupäätökset. Mehän emme tee kuin esitykset. Kirkollisten rakennusten osalta Kirkkohallitus on päättävä taho. Toki meillä tietenkin on esittelijän vastuu.

Jo Mobilia-museon johtajana Levä ymmärsi, että yksi organisaatio ei millään voi onnistua niin massiivisessa tehtävässä kuin koko maamme tieliikenteen historian tallentaminen.

– Museovirastokaan ei pysty yksin suojelemaan ja vaalimaan Suomen laajaa kulttuuriperintöä. Näenkin niin, että virastomme tehtävä ei ole säilyttää vaan saada säilymään.

Pääjohtajan mukaan kirkollisten rakennusten suojelussa ollaan tekemisissä niin isojen asioiden kanssa, että eri organisaatioiden kesken vaaditaan vahvaa vuorovaikutusta.

– Pitää hahmotella yhteisiä arvoja ja tavoitteita. Lopulta tulisi sitten saavuttaa yhteinen tahtotila. Ainahan se on sitten jonkinlainen kompromissi, Levä miettii.

LEVÄ ON koko työuransa ajan ollut tekemisissä maailman muuttumisen kanssa. Se näkyy myös kirkollisessa maailmassa. Seurakunnan tarpeet voivat nykyisin olla hyvinkin erilaiset kuin joskus aikaisemmin, kun kirkko rakennettiin.

Rakennushistoriallisten arvojen lisäksi on otettava huomioon se hyvin vahva tunnearvo, joka esimerkiksi kirkoilla ja hautausmailla on monille kyseisen paikkakunnan ihmisille. Levä kertoo, että hänen elämänsä tärkeimmät kirkolliset tapahtumat ovat sijoittuneet Kauhajoen kirkkoon.

– Jos sen kirkkotiloja haluttaisiin hyvin perustellen muuttaa, niin en asiaa varmaan vastustaisi. Mutta en kuitenkaan ensimmäisenä menisi niitä muutostöitä ehdottamaan.

Levä tiivistää kysymyksenasettelun siihen, että tietyt yhteisöä kantaneet arvot halutaan yleisesti säilyttää.

– Toisaalta luulen, että ei kenenkään tavoitteena ole se, että pelkästään seiniä säilytettäisiin.

LEVÄ EI ole ehtinyt vielä kovin syvällisesti perehtyä siihen, millä tavoin kirkkotilaa on mahdollista muuttaa, jos ja kun uusia käyttötarpeita ilmenee.

– Kulttuuriperintöarvot ovat Museovirastolla se ensisijaisesti puolustettava asia. Kuitenkin aina kuuntelemme myös seurakuntayhteisöä ja sen tarpeita.

Kun Levä toimi lyhyen ajan Turun kaupungin museojohtajan sijaisena, hän seurasi jonkin verran Liedon kirkon muutosprojektia.

– Kirkkoherra Risto Leppäsen kiinnostavat ajatukset jäivät mieleeni. On erinomaista, että kirkkotilat pystyvät mukautumaan muuttuviin tarpeisiin. Nehän on tehty seurakunnan käyttöön.

Liedossa esteettömyyden lisääminen oli yksi näkökulma ja peruste kirkon muutostöihin. Myös Levä uskoo esteettömyyden olevan yksi vaikutin sille, että yhä useampien kirkkojen tilaratkaisuja joudutaan pohtimaan uudelleen.

– Jos katsoo demografiaa, niin suomalaiset ikääntyvät melkoisella vauhdilla. Esteettömyyden rooli tuleekin jatkossa korostumaan.

Levä ei suostu tekemään tarkkoja linjauksia kirkkotilojen suojelusta. Asiat arvioidaan tapauskohtaisesti.

– Yksi kompromissi on tehdä kirkkotiloihin sellaisia uudistuksia, jotka voidaan tarvittaessa palauttaa ennalleen. Tarpeet ja arvostuksethan voivat tulevaisuudessa muuttua.

Levä antaa tästä esimerkiksi nykyisen kotikaupunkinsa Hämeenlinnan. Siellä on 1960–70-luvuilla tehty sama kuin monella muullakin paikkakunnalla: runsaasti vanhaa rakennuskantaa on purettu pois.

– Niiden paikalle silloin nousseet rakennukset alkavat nyt olla käyttöikänsä päässä. Ja vastaavasti ne, jotka takavuosina säilyivät, ovat edelleen hyvässä kunnossa. Nykyihmiset myös arvostavat niitä vanhempia rakennuksia.

Virastomme tehtävä ei ole säilyttää vaan saada säilymään.

SUOMI KANSAINVÄLISTYY melkoista vauhtia ja asia koskee myös museoalaa. Entistä enemmän alan ammattilaiset joutuvat pohtimaan, mikä oikeastaan on sitä kulttuuria, joka halutaan säilyttää jälkipolville.

Levä on muun muassa Pakistanissa törmännyt siihen, että eri kulttuurit ja uskonnot voivat operoida hyvässä yhteisymmärryksessä, kun kyseessä on museokonteksti. Kun maahan oltiin perustamassa museoliittoa, oli Levä auttamassa paikallisia museotoimijoita usean vuoden ajan.

– Pakistan on monella tavalla haastava yhteiskunta, jossa uskonnolliset asiat voivat olla todella kärjistyneitä. Museoissa pystyttiin kuitenkin esittelemään tasavertaisesti kaikkien Pakistanin alueella historiallisesti vaikuttaneiden uskontojen esineitä.

Levä toivoo, että Suomessakin olisi uskontojen museo. Niitä löytyy maailmalta jonkin verran.

– Tällaiset museot ovat loistavia paikkoja laventaa maailman ymmärtämistä.

VUONNA 1966 Etelä-Pohjanmaan maaseudulle syntynyt Levä on yhtenäiskulttuurin aikakauden ihminen. Sen vähän myyttisenkin Suomen, jossa kirkko keskellä kylää muodosti keskeisen osan paikkakunnan identiteettiä.

Myös Levälle evankelis-luterilainen kirkko on tärkeä osa arvopohjaa.

– Kirkolliset rakennukset alleviivaavat yhteisen arvopohjamme merkitystä. Hautausmailla puolestaan on tietyllä tavalla sama tehtävä kuin museoilla. Ne pitävät hengissä ajatusta ikuisesta elämästä.

Yhtenäiskulttuurin murentuminen ja muut yhteiskunnalliset muutokset huolestuttavat monia suomalaisia. Pahimmillaan saatetaan jopa pelätä, että meille rakkaat ja tärkeät kristilliset rakennukset ajan saatossa katoavat.

Levä ei usko, että tulevaisuuden Suomessa kukaan haluaisi hävittää kirkkoja tai muutakaan vanhaa kulttuuriperintöämme.

– Tulee vain uusia säilytettäviä asioita, kun yhtenäiskulttuuri on mennyttä aikaa.

HAASTATTELUN LOPUKSI Levä pohtii vielä sitä, mikä oikeastaan on museoiden perimmäinen merkitys.

Hän näkee siinä tiettyä yhtymäpintaa kristinuskoon.

– Minusta molempien yhteinen tehtävä on avata etenkin nuoremmille ihmisille ajan käsitystä. Toistetaan sitä sanomaa, että mullistuksia on aina ollut ja niistä on kuitenkin päästy yli. Tämä näkymä antaa minusta paljon toivoa.

Myös fundamentaalisten asioiden selittäjänä museoilla on ihmiskunnan muistina epäilemättä oma paikkansa, aivan kuten uskonnoillakin.

Museot ovat nykyisin niin ammattitaitoisesti suunniteltuja, että ne pystyvät parhaimmillaan nostamaan esille hyvinkin vaikeita ihmisyyteen liittyviä kysymyksiä.

Levällä on tästä omakohtaista kokemusta, kun hän takavuosina vieraili Washingtonin holokaustimuseossa. Häneen teki vaikutuksen jo esillä ollut poikkeuksellisen onnistunut mainoslause: Tämä museo ei ole vastaus vaan kysymys.

– Kun museon näyttelyä käveli huoneesta toiseen, niin joka kohdassa mietti, miten tämä kauheus on ollut mahdollista. Lopuksi sitten muistutettiin, että kaikki tämä jatkuu nykyisessäkin maailmassa.

Kuka?

Kimmo Levä
Koulutus: FM (Tampereen yliopisto) ja MBA (Walesin yliopisto)
Työ: Museoviraston pääjohtaja
Kiinnostaa: Kestävyysurheilu erityisesti itse tehtynä ja elämänkerrat

Lue myös:

Esitys kirkkoneuvostolle: Valkeakosken kirkkoa ei sittenkään korjata

Oulun Pyhän Tuomaan kirkko suojellaan ensimmäisenä Juha Leiviskän töistä

Ilmoita asiavirheestä