Kirkolliskokous keskusteli tiistai-iltapäivällä vilkkaasti kirkkoherran vaalitavasta ja sen muuttamisesta.
Taustalla oli edustaja-aloite, jossa esitetään kirkkoherranvaalin ensisijaisen vaalitavan muuttamista. Aloitteessa ehdotetaan, että kirkolliskokous ryhtyy valmistelemaan tarvittavat säädösmuutokset kirkkolakiin tai kirkkojärjestykseen siten, että kirkkoherran välillinen ja välitön vaalitapa ovat sääntelyssä keskenään tasavertaisessa asemassa.
Nykyisessä kirkkolainsäädännössä kirkkoherran välitön vaali on säädetty ensisijaiseksi vaalitavaksi, ja tuomiokapituli voi kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston pyynnöstä päättää, että kirkkoherra valitaan välillisellä vaalilla.
Välittömässä vaalissa kirkkoherran valitsevat seurakunnan äänioikeutetut jäsenet suoralla vaalilla. Välillisessä vaalissa kirkkoherran valinnan tekee seurakuntaneuvosto tai kirkkovaltuusto, joiden jäsenet on valittu seurakuntavaaleissa.
Puheenvuoroja aiheesta käytettiin lopulta 33, mitä on pidettävä suurena määränä. Aivan ilmeisesti aihe kiinnosti kirkolliskokousedustajia ja heidän taustajoukkojaan. Puheenvuoroja käytettiin puolesta ja vastaan.
Selkeä vaalitapojen yhdenvertasuuden ja seurakunnan päätösvallan toteava lainsäädäntö vahvistaisi oikeusvarmuutta ja seurakuntien itsehallintoa.
KESKUSTELUA SEURAAVALLE saattoi tulla mieleen, että debatissa oli pohjimmiltaan kysymys myös jostakin muusta, kuin itse kirkkoherran vaalitavan muuttamisesta. Tämä kävi toki selvästi ilmi myös joistakin käytetyistä puheenvuoroista.
Jotakin osviittaa syvemmällä piilevistä syistä ja motiiveista voivat antaa myös juuri edustaja-aloitteen perustelut. Niissä esimerkiksi viitataan siihen, että lähiaikojen kirkkoherranvaalit eri puolilla Suomea — esimerkiksi Helsingin tuomiokirkkoseurakunta, Myrskylän seurakunta ja Vantaan ruotsinkielinen seurakunta — ovat herättäneet kriittistä keskustelua tuomiokapitulien roolista vaalitavan valinnassa. Esille on aloitteen perustelujen mukaan noussut tilanteita, joissa seurakunnan luottamushenkilöelimet ovat esittäneet välillistä vaalia, mutta tuomiokapituli on päätynyt määräämään välittömän vaalin.
Tällaiset tapaukset ovat perustelujen mukaan synnyttäneet tyytymättömyyttä ja kokemuksen siitä, että seurakuntien tahtoa ei riittävästi kunnioiteta. Nähtävissä perustelujen mukaan myös on, ettei tuomiokapituleilla ole asiassa yhteistä, valtakunnallisesti selkeää linjaa. Viimeaikaiset tapaukset eri hiippakunnissa ovat perustelujen mukaan osoittaneet, että nykyinen sääntely mahdollistaa tulkinnat, joissa tuomiokapituli voi päätyä ratkaisuun vastoin seurakunnan nimenomaista tahtoa. Tämä on perustelujen mukaan omiaan heikentämään luottamusta kirkon hallintoon.
Selkeä lainsäädäntö, jossa vaalitapojen tasavertaisuus ja seurakunnan päätösvalta todetaan yksiselitteisesti, vahvistaisi aloitteen perustelujen mukaan oikeusvarmuutta ja seurakuntien itsehallintoa.
Edellä sanotun pohjalta voidaan pelkistäen ajatella, että pohjimmiltaan käydyssä keskustelussa törmäsivät yhteen erilaiset näkemykset siitä, mikä kirkko on: onko se ensisijaisesti seurakunta, hiippakunta vai kokonaiskirkko? Onko sen hallinnollisten päätöksien tekeminen ja toteuttaminen ensisijaisesti seurakunnan, hiippakunnan vai kokonaiskirkon hallinnon asia?
Kirkkokäsitys, jossa vanhimmisto päättää kaikesta, korostuu Jolkkosen mukaan helluntailaisuudessa ja vapaissa suunnissa.
MYÖS MONISSA piispojen puheenvuoroissa haluttiin puolustaa nykyistä järjestelyä, jossa tuomiokapituleilla on mahdollisuus vaikuttaa kirkkoherran vaalitavasta päättämiseen. Piispakunta esiintyi tässä kysymyksessä yksimielisenä.
Piispa Jari Jolkkonen aloitti puheenvuoronsa toteamalla, että paperissa pyritään hänen mukaansa suoraan kumoamaan tuomiokapitulin harkintavalta kirkkoherran vaalitavassa. Hän piti esitystä teologisesti, erityisesti kirkko-opillisesti ongelmallisena. Se on hänen mukaansa askel kohti kongregationalismia, jossa seurakuntaa pidetään täysin autonomisena ja riippumattomana isommasta kokonaisuudesta, hiippakunnasta ja koko kirkosta.
Tällainen kirkkokäsitys, jossa vanhimmisto päättää kaikesta, korostuu Jolkkosen mukaan helluntailaisuudessa ja vapaissa suunnissa. Se tuntui heijastuvan Jolkkosen mukaan aika monissa aloitteissa. Jolkkonen muistutti, että luterilaisessa kirkossa monet asiat, myös kirkkoherran valinta, ovat seurakunnan ja hiippakunnan yhteistoimintaa. Jolkkonen puolusti puheenvuorossaan myös kansanvaalia demokratian ja absoluuttisin numeroin välillistä vaalia paljon suurempien äänestäjämäärien kannalta.
Piispa Kaisamari Hintikka ei ottanut kantaa kummankaan vaalitavan ensisijaisuuden puolesta, mutta hän muistutti, että kirkkoherran valinta ei ole pelkästään seurakunnan itsehallintoa koskeva tai pelkästään paikallisen seurakunnan sisäinen asia. Hintikka totesi, että kirkkoherralla on kaksoisrooli: hän on seurakunnan johtaja, yhä kasvavassa määrin ammattijohtaja, mutta myös hengellinen johtaja, jolle piispa on delegoinut paikallista kaitsentatehtävää. Kirkkoherran valinta koskee Hintikan mukaan siis samanaikaisesti sekä paikallisseurakunnan itsehallintoa, että kirkon ja hiippakunnan kokonaisetua.
Piispa Matti Repo muistutti, että seurakunnan itsehallinto koskee sen taloutta ja toimintaa. Juuri paikallisseurakunnassa julistetaan evankeliumia ja jaetaan seurakunnissa. Mutta kokonaiskirkko koostuu Revon mukaan hiippakunnista, joissa puolestaan on seurakuntia. Tästä syystä ei hänen mukaansa pidä ylikorostaa seurakunnan omaa päätösvaltaa. Tuomiokapitulilaitos on Revon mukaan piispallisen kaitsennan väline. Siksi kirkkoherra saa viranhoitomääräyksensä piispan johtamasta tuomiokapitulista. Paikallisseurakunta ilmaisee Revon mukaan liittymisensä piispan johtamaan hiippakuntaan ja sen yhteiseen missioon esimerkiksi jokasunnuntaisessa messussa rukoilemalla piispan puolesta.
Keskustelujen päätökseksi äänestettiin. Aloite lähetettiin edustaja Sanna Husson esityksestä hallintovaliokuntaan yleisvaliokunnan sijasta äänin 56–50. Tyhjiä ääniä äänestyksessä annettiin yksi.
Lue myös:
Voisiko lapsen kastaa ilman kummeja? Kirkolliskokous lähetti aloitteen perustevaliokuntaan
Kirkolliskokous 150 vuotta — avajaispuheissa rohkaistiin etsimään yhteyttä muutosten maailmassa
Vaalit, kummit ja metsät kirkolliskokouksen agendalla
Ilmoita asiavirheestä