Kirkolliskokouksen kevätistunto avattiin maanantaina 4.5. juhlallisissa tunnelmissa, sillä ensimmäisestä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksesta tulee kuluneeksi 150 vuotta.
Niinpä Turun Mikaelinkirkossa vietetyn avajaisjumalanpalveluksen jälkeen kirkolliskokousedustajat marssivat juhlatilaisuuteen Akatemiatalolle, jossa ensimmäinen kirkolliskokous aikanaan kokoontui.
Mikkelin hiippakunnan piispa Mari Parkkinen saarnasi kirkolliskokouksen avajaisjumalanpalveluksessa 4.5. samasta raamatunkohdasta kuin tuomiorovasti Aron Gustaf Borg ensimmäisessä kirkolliskokouksen juhlajumalanpalveluksessa 1876. Kohta oli 1.Kor. 3:11–17: ”Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea…”
Parkkinen puhui saarnassaan muutoksesta. Moni asia on muuttunut sitten Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäisen kirkolliskokouksen. Jopa kirkkolaki on muuttunut moneen kertaan.
– Muutos on väistämätön myös teologian ja uskon elämässä. Liike ja sitä myötä muutos on Jumalan ja evankeliumin syvin olemus, Parkkinen sanoi.
– Jokainen raamatuntutkija tietää, että sanat ovat muuttuneet vuosisatojen aikana. Jokainen luterilainen tietää, että kirkkoamme ei olisi, jos Martti ei olisi ollut muutoksen airut, mutta luulenpa, että tänä päivänä kaikki Martinkaan opetukset eivät kestä päivänvaloa. Muutos on ollut väistämätön.
Muutoksen ja erilaisten mielipiteiden keskellä on Parkkisen mukaan tärkeää pyrkiä löytämään myös yhteistä näkemystä. Se ei välttämättä löydy helposti.
Parkkinen muistutti Nikean uskontunnustuksen synnyttämisen vaivoista yhteisen kirkon ajalta 1700 vuotta sitten. Silloin kirkolliskokouksen puheenjohtajana toiminut piispa Meletios kuoli ja uudeksi puheenjohtajaksi määrätty piispa Nazianzoksen Gregorios masentui kiistoista, jätti koko virkansa ja vetäytyi erakoksi. Nikean uskontunnustus saatiin kuitenkin puristettua kokoon.
Uskontunnustukseen tehty ”filioque” eli ”ja Pojasta” -lisäys romutti kirkon yhteyden vuonna 1054, ja se hajosi itäiseksi ja läntiseksi katoliseksi kirkoksi.
– Edes tämä uskon ytimeen käyvä kiista teologisesta näkemyksestä ei ole ikuinen, Parkkinen huomautti.
Vuonna 2019 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous antoi suosituksen, jonka mukaan ekumeenisissa yhteyksissä voidaan käyttää Nikean uskontunnustusta ilman läntisessä kristikunnassa käyttöön tullutta lisäystä Pyhän Hengen lähtemisestä ”ja Pojasta”. Samoilla linjoilla on Luterilaisen maailmanliiton ja Ortodoksinen kirkon julkaisema yhteinen julkilausuma aiheesta ”ja Pojasta” vuodelta 2024.
– Jopa näin suuri teologinen muutos on siis mahdollinen.
Kirkolliskokousedustajat kantavat mukanaan perheensä, taustayhteisöjensä ja äänestäjiensä perintöä. Parkkinen muistutti, että siitä huolimatta heidän tehtävänsä on etsiä sitä mikä yhdistää.
– Teologia on muuttunut, tulkinnat ovat muuttuneet, Raamatun sanatkin ovat käännöksien myötä muuttuneet. Vaikka moni asia on muuttunut, yksi ei ole muuttunut mihinkään. Se on perustus, jolta kaikki työmme nousee. Se perustus on Jeesus Kristus, Parkkinen saarnasi.
ARKKIPIISPA TAPIO Luoma puolestaan puuttui kirkolliskokouksen avajaispuheessaan uskontojen väliseen pelkoon.
– Pelko perinteisen maailmankuvan menettämisestä ja uusien virtausten uhka ovat saaneet kaikissa uskonnoissa aikaan pyrkimyksiä torjua ne tavoilla, jotka itse aiheuttavat pelkoa ja uhkakuvia, Luoma totesi.
Euroopassa ja osin myös Yhdysvalloissa pelkoja ja uhkakuvia on Luoman mukaan liitetty maahanmuuttoon ja erityisesti islaminuskon leviämiseen.
– Niiden on arveltu heikentävän länsimaisten yhteiskuntien aatteellista perustaa ja arvomaailmaa. On kysytty, miksi vaikkapa kirkot eivät tee enemmän puolustaakseen kristittyjä vaan suuntaavat huomionsa toisella tavalla uskoviin.
Ääri-islamilaisten ryhmien terroriteot ja julmuudet värittävät länsimaalaista näkemystä islamista. Luoma huomautti, että kristityillä ei tässä suhteessa ole aihetta paremmuudentunteeseen, sillä yhä enemmän nähdään myös äärikristillisiä ilmiöitä.
– Ainakin sanojen tasolla Yhdysvalloista kuultu Jumalan vihalla uhkailu ja venäläisten johtajien puheet pyhästä sodasta Ukrainassa vetävät täysin vertoja islamistiryhmien retoriikalle: molemmissa halutaan eliminoida vääräuskoiset. Itse asiassa sekä kristillisen, juutalaisen että islamilaisen ääriajattelun juuret ovat samat. Nämä liikehdinnät ovat reaktiota yhteiskuntien nopeaan modernisoitumiseen ja maallistumiseen, Luoma sanoi.
Arkkipiispa muisteli viime syksyistä vierailuaan kolmessa islamilaisessa maassa, Kazakstanissa, Uzbekistanissa ja Pakistanissa. Hän kiinnitti huomiota erityisesti kahteen asiaan.
– Ensimmäinen on havainto, miten viisaasti ja taitavasti paikallinen kirkko oli onnistunut luomaan suhteet islaminuskoisiin niin, että kirkon elämä on mahdollista. Kun kysyin paikalliselta piispalta, kokevatko kristityt vainoa uskonsa takia, hän ei kieltänyt, mutta totesi samalla, että länsimaissa vallalla olevat käsitykset kristittyjen vainoista ovat liioiteltuja. Emme myöskään ole aina tietoisia siitä, että uskontojen välistä rauhallista rinnakkaineloa kannattavat maltilliset muslimit joutuvat hekin ekstremistiryhmien kohteiksi. Kyse ei siis ole aina välttämättä uskontojen välisestä ongelmasta vaan uskonnollisen radikalismin uhkasta, joka kohdistuu kaikkiin rauhantahtoisiin ihmisiin.
Luoma kertoi kohdanneensa matkallaan sekä kristityissä että muslimeissa ihmisiä, jotka kaipasivat Jumalan kosketusta ja toisen ihmisen myötätuntoa.
– On äärimmäisen valitettavaa, jos emme tätä kaipausta suostu huomaamaan, Luoma sanoi ja totesi, että on oltava tarkkana siinä, mitkä pelonaiheet ovat vakavasti otettavia ja mitkä taas välineitä niiden käsissä, jotka haluavatkin herättää pelkoa ja piirtää uhkakuvia.
Aiheellisia pelonaiheita silmällä pitäen Luoma muistutti pitämään mielessä Filippiläiskirjeen rohkaisun: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.”
– Silloin, kun meitä selvästi pelotellaan ja kun pelkoa yleisessä keskustelussa lietsotaan, on taas tärkeä palauttaa mieleen apostoli Johanneksen muistutus: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.”
Kirkolliskokouksen täysistuntoja voi seurata Kotimaan Jumalanpalvelusverkossa-sivustolta.
Lue myös:
Vaalit, kummit ja metsät kirkolliskokouksen agendalla
Kolumni: Kummius on ihmissuhde, ei jäsenetu
Ilmoita asiavirheestä