Piirroksessa on mekko ja sen alla lukee mekko. Toisessa kuvassa on kumisaappaat. Dina Zinchenko käy läpi piirroksia ja niihin liittyviä sanoja Victoria Hangeldjanin kanssa Langinkosken kirkolla Toivonsalissa. Salissa on useita muutamien henkilöiden ryhmiä oppimassa suomen kieltä vapaaehtoisten opettajien avulla. Dina Zinchenko muutti Ukrainasta Suomeen neljä vuotta sitten. Hän on siirtynyt suomen kielen opiskelijasta opettajaksi.
Meijän koulu -ryhmät kokoontuvat Langinkosken kirkolla joka maanantai ja torstai. Suomentunnit perustuvat valtakunnalliseen Luetaan yhdessä -verkostoon. Sen tarkoituksena on edistää kielitaitoa, ystävyyttä ja kotoutumista. Langinkosken kirkon lisäksi suomea opetetaan viikoittain kahdessa muussa paikassa. Toiminta alkoi 15 vuotta sitten.
Vapaaehtoisia opettajia on lähes 50, ja opetukseen osallistuu joka viikko keskimäärin sata oppilasta. Kotka-Kymin seurakunnan järjestämän suomen kielen opetuksen laajuus on poikkeuksellista.
Taustaltaan opettajat ovat muun muassa insinöörejä, sosiaalityöntekijöitä, merimiehiä, opettajia, kirjastovirkailijoita, sosionomeja ja sairaanhoitajia. Valtaosa heistä on eläkeläisiä, sillä opetus tapahtuu arkipäivisin.
– Sydän aina läikähtää, kun näen tämän ison joukon. Niin tärkeää työtä nämä vapaaehtoiset opettajat tekevät, Maarit Koskensalo-Tiainen sanoo.
Hän on Kotka-Kymin seurakunnan ja kaupungin yhteinen maahanmuuttajatyön koordinaattori. Koskensalo-Tiaisen mukaan oleellista kielenopetuksen lisäksi on yhteisöllisyyden rakentaminen ihmisille, joilla kaikki lähiyhteisöt ovat jääneet lähtömaahan.
LANGINKOSKEN KIRKOLLA kokoontuu eritasoisia ryhmiä. Uusimpina tulokkaina ovat kansainväliset opiskelijat. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa voi opiskella englanniksi esimerkiksi sairaanhoitajaksi.
– Nämä opiskelijat löysivät alkuvuodesta tunneillemme. Nyt tarvitsisimme lisää opettajia, Koskensalo-Tiainen sanoo.
Kirkon yläkerrassa on koolla edistyneiden ryhmä. Se käy läpi kirjaa Suomen historia selkosuomeksi. Tällä kertaa käsiteltävänä on Turun palo.
Opiskelijat lukevat vuorotellen ääneen kirjan tekstiä, sen jälkeen sisällöstä keskustellaan ja käydään läpi mahdollisia vaikeita sanoja. Esimerkiksi mitä tarkoittaa, kun myrsky puhkesi. Kielitaidon lisäksi oppilailla kasvaa tieto Suomen historiasta. Tosin ryhmää kuunnellessa tuntuu, että osa heistä tietää Suomen historiasta enemmän kuin valtaväestö keskimäärin. Uutisia seurataan esimerkiksi radiosta.
– Yleisradiolle suuri kiitos selkouutisista, yksi ryhmäläisistä sanoo.
Edistyneiden ryhmä on nimennyt itsensä Mannerheim-ryhmäksi, sillä Mannerheimikin osasi paremmin venäjää ja ruotsia kuin suomea. Ryhmän jäsenet ovat syntyisin Venäjältä, Ukrainasta, Kiinasta ja Britanniasta. Opettaja Tuire Kajasvirta on syntynyt Viipurissa.
Kahvitauon jälkeen tunnilla käydään läpi muun muassa arvoituksia. Miten sana vesi kirjoitetaan kolmella kirjaimella. Kun toimittaja vielä miettii, yksi oppilaista jo tietää vastauksen. Jää.
Suomen kieltä ryhmäläiset kertovat harjoittavansa myös muun muassa juttelemalla naapureidensa kanssa pihalla tai taloyhtiön saunassa.
– Kun autoni meni rikki, oli pakko soittaa korjaamoon ja puhua suomeksi. Pakko on hyvä opettaja, yksi ryhmäläisistä sanoo.
Tämä työ on avartanut näkemystäni maailmasta ja ystävyydestä sekä lisännyt suvaitsevaisuutta.
TYÖURANSA INSINÖÖRINÄ tehnyt Tuire Kajasvirta on toiminut vapaaehtoisena suomen kielen opettajana 16 vuotta.
– Evakkoperheen lapsena olen nähnyt, mitä vanhemmilleni merkitsi aloittaa kaikki alusta, ja miten suuri oli heidän koti-ikävänsä Karjalaan. Tämä kokemus on ollut lähtökohtani maahanmuuttajien opettamiselle ja auttamiselle. Hekin ovat tulleet täysin vieraaseen ympäristöön ja monet joutuvat aloittamaan elämässään lähes kaiken alusta.
Kajasvirta kertoo saavansa hyvää mieltä opiskelijoiden edistyessä suomen kielessä.
– Vähitellen puhumisen arkuus häviää. Suomalaisen kulttuurin ja kieliopin perusasiat omaksutaan ja sanavarasto kasvaa.
Hän kertoo opettaneensa vuosien mittaan satoja ihmisiä eri kulttuureista, uskonnoista ja taustoista. Monet pitävät häneen yhteyttä vielä vuosia opetusjakson jälkeen.
– Tämä työ on avartanut näkemystäni maailmasta ja ystävyydestä sekä lisännyt suvaitsevaisuutta. Pohjimmaltaan me ihmiset olemme samaa porukkaa.
Yksi ryhmäläisistä arvioi opettajaansa sanomalla, että Kajasvirta tekee enemmän kuin kaikki virastot yhteensä.
Ilmoita asiavirheestä