Uudestisyntyminen

Riitta Sistonen kertoi edellä yhden uskoon tulon. (harmi, ettei siinä ollut kommetoimiseen mahdollisuutta)

Tuo kohta: ”Jumala antaa voiman tulla Jumalan lapseksi” käsitetään usein silti ratkaisukeskeiseksi, vaikka minusta siinä lukee selvästi että Jumala antaa voiman sen ratkaisun tekoonkin. Pappien julistusta ja kehoitusta kuunnellessaan joku avaa sydämensä Pyhä Hengen kutsulle ja saa voiman tulla ja omistaa Jumalan lapseuden. Ei kukaan silti voi itse ratkaista sitä, että ryhtyy tästä päivästä lähtien uskovaiseksi.

Se vain ei kertakaikkiaan onnistu, koska Jumalan voima ei sitä saa aikaan. Yritin sitä lapsena, ja huomasin miten vähän aikaa se uskovaisuus kesti.

Jeesus sanoi Nikodemukselle että jokaisen on synnyttävä uudesti ylhäältä. Käsitä uudestisyntymisen niin että kun koin Jumalan kutsun ja vastasin siihen myöntävästi, niin Jumala antoi minulle voiman tulla Jumalan lapseksi. Sain uskoa syntini anteeksi ja halun elää Jumalan tahdon mukaan. SEllaista halua ei minulla sitä ennen ollut. Joten jotakin ainakin oli muuttunut.

Nyt käsitän uudestisytymisen syvällisemmin, mutta vain vähän. Ajattelen ,että se on yksi salatun Jumalan yksi salattu työ. Voin johtaa jonkun uskoon , mutta en voi aikaansaada uskoa kenessäkään. Sen saa aikaan Pyhä Henkin. Uskova kokee uskossa olon samoin kuin Jeesus vertaisi sitä tuuleen, joka tulee jostakin ja menee jonnekkin, mutta ihminen ei tiedä mistä ja minne.

170 KOMMENTIT

  1. Olen viimeaikoina joutunut pohtimaan sitä, miten helppoa meillä kirkossa on, Kiinnitämme huomion vain tekosynteihin. Sydän saa ajatella mitä tahansa. Se saa arvioida muiden olemusta, tartkoitusperiä ja puheita aivan vapaasti
    Jos joku kertoo yksityisiä kipeitä asioitaan, niin ne saa kertoa eteenpäin. Ilman lupaa. Vaikkapa rukousaiheina. Sydän kun aina keksii sen miten kielto ja käsky voidaan kätevästi kiertää. Pahojen ajatusten viljeleminen sallitaan sydämessä, mutta siitä ei muka tarvitse tehdä totista parannusta. Paljon muuta siellä minunkin sydämessäni on ja siitä riittäisi kertomista.
    ”Yli kaiken varjele sydämesi”. Se on meille annettu käsky, josta ei saa luistaa kukaan.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Vaimon kanssa yhtä matkaa on kuljettu yli 50v. Tyttö ja poika saatiin. Molemmilla on 2 poikaa ja yksi tyttö. Joten meidän suurena ilona on 6 lastenlasta. Virastomestarina verotoimistossa olin pitkään ja kirkossa olin jonkin aikaa nuoriso-ja lähetystyöasioita hoitamassa. Lapsuudessani ei tunnistettu lukihäiriötä, joten mitään kielitaitoa ei vielä ole, joka rajoittaa nyt paljon elämää. Kirjoittamien sujuu hyvin, kunhan kone muistaa näyttää virheet. Teologiseen pyrin kun sain erivapauden osallistua pääsykokeeseen ilman ylioppilastutkintoa. Eikä sekään siinä auttanut. Tärkeitä sanoja jäi pois vastauksistani. Nyt rukoustyöhön keskittymisestä on tullut pääasiallinen toimenkuvani.