Historian suurille hahmoille on tyypillistä, että jälkipolvet yrittävät varastaa heidät. Tämä koskee myös Jeesusta. Mikäpä aate ei olisi valjastanut häntä vetämään ideologisia vankkureitaan?
Natseille hän on arjalainen ja hipeille pyhää huolettomuutta julistava pitkätukka. Kasvissyöjille hän on esivegaani ja sosialisteille vallankumouksellinen.
Myös kristinuskosta kristofasismiin kääntynyt patriarkka Kirill on onnistunut löytämään evankeliumeista tuhansien venäläisten tapattamista oikeuttavan kohdan: ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh. 15:13).
TAVALLAAN ILMIÖ on ymmärrettävä. Jeesuksesta halutaan tehdä ajankohtainen. Toisaalta mitä voimakkaammin heijastamme oman aikamme kysymykset menneisiin ajattelijoihin, sitä helpommin saamme vain itseä miellyttäviä design-vastauksia. Sellaiset trendi-jeesukset poimivat jonkun yksityiskohdan, mutta kokonaisuus on irronnut jo kauaksi alkuperästään.
Kasvisyöntiä voi kannattaa, mutta miksi sitä pitäisi perustella Jeesuksella? Hän söi lammasta ja – mikä vielä pahempaa – hänen vertauksissaan taivaan juhlapöydässä syödään vasikkaa. Kristuksella ei ole mitään pääsyä tiukimpien ortorektikkojen taivaaseen.
Trendi-jeesuksille edes historialliskriittinen raamatuntutkimus ei ole kokonaan immuuni.
Saksalainen David Friedrich Strauss esitti 1830-luvulla radikaalin myyteistä riisumisohjelman. Hän uskoi pystyvänsä kuorimaan evankeliumien takaa todellisen ”historian Jeesuksen”, joka oli jotakin ihan muuta kuin saarnastuolien ”uskon Kristus”. Straussin tulkintaa eivät ohjanneet tekstit sellaisinaan, vaan ideologinen ohjelma, jonka mukaan evankeliumeista oli jo etukäteen karsittava kaikki ”myyttisenä” pidettävä aines. Sitä olikin paljon, syntymäkertomuksista aina ruumiin ylösnousemukseen saakka.
Tästä paljaaksihakkuusta jäi lopulta jäljelle lähinnä omaan aikaan sopivia, aforismeja esittävä moraaliopettaja-jeesus.
TÄLLAISTA USKONNOLLISESTI kuohittua trendi-jeesusta pidettiin uudenlaisena ja kiehtovana 1800-luvulla, mutta ketä se enää kiinnostaa? Näiden trendien kanssa flirttailevien kirkkojen jäsenmäärä on romahtanut. Liberaaliprotestantismi on häviävä strategia.
Modernit ihmiset tulevat aina löytämään riittävästi syitä loukkaantua Jeesukseen. Hän vaati kuuliaisuutta Jumalan auktoriteetille, pelotteli helvetillä, valitsi seuraajikseen miehiä, joi viiniä, aterioi ”canceloitujen” kanssa ja kutsui fariseuksia ilmauksilla, joita nykyisin pidettäisiin kai vihapuheena.
Jos Jeesus ajautui yhteentörmäykseen oman aikansa kanssa, kuinka kykenisimme muotoilemaan hänestä ajanmukaisen nykyaikana? Jeesus tuli pelastamaan meidät, miksi meidän pitäisi yrittää pelastaa hänet?
Jottei lukija syyttäisi minua katsomosta huutelusta, kerron avoimesti oman suhteeni Jeesukseen. Kun astun kirkkoon, lausun yhdessä apostoli Tuomaksen kanssa. ”Herrani ja Jumalani.” Kun katson ikonia, lausun yhdessä publikaanin kanssa: ”Ole minulle syntiselle armollinen.”
Hyvää ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä!
Lue myös:
Kolumni: Kun eläinlääkärit eivät enää uskalla puhua, uskaltavaisivatko kristityt?
Ilmoita asiavirheestä