Evankeliumeja ei olisi kirjoitettu, ellei olisi ollut Jeesuksen ylösnousemusta. Ilman sitä emme tietäisi Jeesuksesta mitään. Kenties juutalainen historioitsija Josefus olisi kirjoittanut hänestä muutaman rivin. Tätä mieltä on Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan emeritusprofessori Lars Aejmelaeus. Hän on tutkinut aihetta ja kirjoittanut siitä useissa kirjoissaan.

Jeesuksen ylösnousemus synnytti Aejmelaeuksen mukaan halun muistella ja säilyttää kaikkea, mitä Jeesukseen liittyi.

– Kaikki nousee siitä, että ylösnoussut Kristus on uskon tähtäin. Hän on pelastajamme ja lunastajamme. Hän ei ole pelkkä myyttinen olento, joka on opettanut jotakin. Ylösnousemuksen vuoksi tiedämme hänet Jumalan Pojaksi, Aejmelaeus sanoo.

Se, mitä Jeesuksesta muistettiin, myös jossain määrin muuttui siksi, että hänen tiedettiin ylösnousseen.

– Ylösnoussut Kristus heijastui maallisen Jeesuksen tekoihin. Se säteilee myös evankeliumien kertomuksiin.

Aejmelaeus kertoo epäilevänsä Jeesuksen tekemien massiivisten ihmeiden historiallisuutta.

– Veden päällä kävely tai 5 000 ihmisen ruokkiminen ovat sellaisia. Mutta Jeesus oli varmasti suuri parantaja.

Jos ihminen pystyy uskomaan Kristuksen perustapahtumaan, ylösnousemukseen, voi Aejmelaeuksen mukaan suhtautua melko vapaasti kertomuksiin maallisen Jeesuksen teoista.

– Emme tiedä monistakaan Jeesuksen elämän asioista. Evankeliumien pohjalta ei voi sanoa monesta asiasta mitään varmaa. Mutta kertomusten motiivi ja intentio antoivat luottamusta ja uskoa Jeesukseen.

ALKUKRISTILLISYYDEN KEHITYKSESTÄ ei ole paljon tietoa. Evankeliumeista nuorin, Markus, lienee kirjoitettu noin 35 vuotta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Muut evankeliumit ovat myöhäisempiä.

Onneksi on Paavalin kirjeet. Esimerkiksi 1. Korinttilaiskirje on kirjoitettu noin 20 vuotta Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen. Paavali kirjoittaa siinä kuolleiden ylösnousemuksen luonteesta.

– Ilman Paavalia olisimme paljon hatarammalla pohjalla.

Paavali kuvailee Kristuksen kirkastettua ruumista, jonka hän itse kohtasi. Hänen uskonsa on se, että hänestä tulee samanlainen, kuin Kristus oli ylösnousemuksessa, Aejmelaeus sanoo. Toinen, myöhäisempi kuvaus alkuseurakunnan elämästä ja uskosta on Apostolien teot.

– Se on kirjoitettu 80–90-luvulla. Kirjoittaja lienee kierrellyt syntyvissä seurakunnissa ja kysellyt asioita.

Mitä merkitystä on sillä, että tarkkaan ottaen Paavali ei puhu tyhjästä haudasta? Aejmelaeuksen mukaan epäsuorasti Paavali kyllä siihen viittaa.

– Paavali vertaa kuolemaa ja ylösnousemusta siemeneen ja siitä nousevaan kasviin. Siemen muuttuu kasviksi. Tämän pohjalta voidaan loogisesti ajatella, että Paavali on ajatellut haudan olleen tyhjä.

Tässä on Aejmelaeuksen mukaan suuri ero esimerkiksi kreikkalaisen ajattelun ruumiin ja sielun dualismiin.

– Meidän ruumiimme ei Paavalin mukaan jää tänne, eikä sielua oteta erilleen. Kuolleet nousevat ylös ja muuttuvat kirkastetun ruumiin kaltaisiksi.

Paavali pyrkii kuvaamaan jotakin, mille ihmiskielessä ei ole sanoja.

YLÖSNOUSEMUSUSKO HALUTAAN nykyisin usein selittää pois. Tärkeimpänä syynä on Aejmelaeuksen mukaan sen yliluonnollisuus.

– Jotenkin se yliluonnollisuus tuntuu loukkaavan. Se on kompastuskivi ja olen huomannut sen myös modernin eksegetiikan piirissä: kaikki ihmeet haluttaisiin perata pois. Modernit selittäjät liikkuvat usein pelkästään tämän maailman todellisuudessa. Mutta emmehän me voi ylipäätään uskoa Jumalaan, ellemme usko yliluonnolliseen todellisuuteen.

Tältä pohjalta ylösnousemususko pyritään Aejmelaeuksen mukaan relativoimaan esimerkiksi selittämällä se kognitiivisen psykologian keinoin vain subjektiiviseksi kokemukseksi.

Mikäli ylösnousemus tavalla tai toisella kiistetään, jää Jeesuksesta Aejmelaeuksen mukaan helposti jäljelle vain suuri etiikan opettaja.

– Mutta hän opetti myös Jumalasta, Jumalan huolenpidosta ja tuomiosta. Jos Jeesus oli vain suuri opettaja, hän ei ratkaisevasti eroa maailmanhistorian muista sellaisista. Ilman ylösnousemusta ja uskoa siihen Jeesuksen opetuksella ei ole mitään absoluuttista arvoa.

Kristinusko elää tai kuolee suhteessa Kristuksen ylösnousemukseen. Ilman sitä jäljelle jää pelkkää yleisuskonnollisuutta.

– Ketä me silloin rukoilemme ja palvomme? Jos Jumala selitetään vain persoonattomaksi hyväksi voimaksi, ei se ole enää kristinuskoa.

Raamatuntutkijana elämäntyönsä tehnyt Aejmelaeus puhuu myös omasta ylösnousemususkostaan.

– Mielestäni emme usko siihen, että sielu olisi ruumiista jollakin tavalla erillään. Jumala ottaa meidät kokonaisena haltuunsa. Me muutumme sellaiseen olomuotoon, josta on vain vertauksia.

Aejmelaeus muistuttaa, että Paavali pyrkii kuvaamaan jotakin, mille ihmiskielessä ei ole sanoja.

– Siksi ylösnousemusta ja sen todellisuutta ei pidä ottaa liian konkreettisena asiana, siis että tietäisimme, mitä se hengellinen ruumis on.

Mikään tieteellinen tai inhimillinen tekijä ei voi kumota kristityn uskoa Kristuksen sovituskuolemaan ja ylösnousemukseen.

– Tämä on uskoa, eikä tietoa. Ylösnousemususko on uskoa iankaikkiseen elämään, siihen, että kaikki ei ole tässä, Aejmelaeus sanoo.

Lue myös:

Dosentti Aku Visala: Vapaan tahdon ja pelastuksen välisestä jännitteestä pitäisi puhua enemmän

Wille Riekkinen: Jeesus ei pitänyt itseään Jumalana

Ilmoita asiavirheestä