Poliitikot eivät kykene riittävästi ymmärtämään köyhyyttä, jota media kuvaa yhä paljastavammin. Myös paperilehtien lukemisen väheneminen vaimentaa vähäosaisten ääntä. Jutut köyhyydestä hukkuvat verkon otsikoiden tulvaan, eikä juttujen kohteilla ole maksumuurien takia edes varaa lukea, mitä heistä kirjoitetaan.
Helsingissä kokoontunut asiantuntijoiden paneeli pohti, miten lisääntynyt köyhyys näkyy mediassa. Tapahtuman järjestivät Kirkkohallitus, köyhyyden vastainen verkosto EAPN-Fin sekä vähänvaraisia tukeva Kulttuuria kaikille -järjestö.
Tänään mediassa puhuvat entistä enemmän oikeat ihmiset – he, joille köyhyys on todellisuutta. Samaan juttuun ei enää kaivata tutkijaa tai poliitikkoa selittämään. Helsingin Sanomissa yli 30 vuotta työskennellyt toimittaja Anna-Stina Nykänen näkee suuntauksessa vertaistuen sävyjä.
– Yhä paremmin kuvataan hallituksen leikkausten seurauksia, mitä köyhyys tarkoittaa arjessa. Köyhyys ei ole numeroita, se on lapsiperheiden surua ja häpeää.
Silti Nykänen miettii, tunnistaako media riittävästi seurauksia. Köyhyys voi olla nujertavaa ja passivoivaa.
– Olisi tosi tärkeä ymmärtää sekin, miten köyhyys vaikuttaa kognitiivisiin kykyihin, vaikkapa yöuneen ja arjen toimintakykyyn. Ei siinä jaksa ottaa itseään niskasta kiinni.
Nykänen kysyy myös, meneekö viesti perille. Paperilehtien lukemisen vähentyessä köyhyydestä kertominen on verkossa kilpailua otsikoista.
– Vaikka kuinka hyvän jutun tekisin, kuka valitsee juuri sen pelkän otsikon perusteella sillä sekunnilla, kun se silmiin osuu.
EDUSKUNNASSA EI näytä kovin hyvin osuvan. Vihreiden kansanedustaja Bella Forsgrénin mukaan poliitikkojen käsitys köyhyydestä on kapea.
– Media on parantanut köyhyyden kuvaamista. Mutta kun eduskunnassa keskustellaan vaikkapa asumistuen leikkauksesta, kohtaan keskusteluja, joissa köyhyys on pelkästään ruokajonoja.
Forsgrén kertoo eduskunnan pienipalkkaisesta työntekijästä, joka sai asumistukea.
– Hän sanoi minulle, että nyt häneltä leikataan. Köyhä voi olla ihminen, joka on töissä. Palkka ei vain riitä. Mutta iso joukko poliitikkoja ajattelee yhä, että köyhyys liittyy ihmisen aktiivisuuden puutteeseen tai siihen, ettei olisi halua pois köyhyydestä.
Forsgrénin mukaan medialla on suuri merkitys muutoksien aikaan saamiseksi. Hän nostaa esimerkiksi toimittaja Paavo Teittisen työn.
– Teittisen lehtijutut ulkomaalaisten työntekijöiden riistosta sekä Finlandia-palkittu tietokirja Pitkä vuoro ovat pakottaneet meidät poliitikot tunnistamaan nykytilan ja tekemään toimenpiteitä.
Mediatutkija Anu Koivunen painottaa journalistisen työn merkitystä sosiaalisen median vyöryssä. Some koukuttaa ihmisiä informaatiolla, jota he mieluiten seuraavat. Köyhyys ei ole myyvää.
– Köyhyys teemana on äärimmäisen vähän esillä alustoilla, jotka toimivat kuluttajuuden logiikalla. Minä tarvitsen journalistista mediaa, jotta tajuan, mihin sosiaaliturvan päällekkäiset leikkaukset osuvat tai mitä eri etuuksien leikkaukset tarkoittavat. Minä en saa tätä tietoa mistään muualta.
Viestinnän asiantuntija Ee Eisen muistuttaa, että media tekee köyhyydestä myös banaalia ajanvietettä.
– Television reality-sarjassa rikkaat kauhistelevat köyhiä. Joka vuosi julkaistaan tietyissä lehdissä samat jutut: ”Katso tästä, oletko köyhä” ja ”Parhaat säästövinkit”. Köyhä tietää katsomattakin, että hän on köyhä. Eikä köyhä voi mistään säästää.
VANTAAN KAUPUNGINVALTUUTETTU, vammaisaktivisti Elina Nykyri kertoo avoimesti köyhyydestään. Hän hymähtää keskustelulle siitä, miten media kirjoittaa.
– Jutut ovat maksumuurin takana. Köyhyyttä kokevat eivät pysty itse lukemaan, mitä heistä kirjoitetaan.
Nykyri kuvaa lapsuuttaan hiljaiseksi häpeäksi.
– Jatkuvaa epävarmuutta. Äitini oli oli yksinhuoltaja. Hän oli tutkija. Pätkätyöläinen ja välillä työtön. Minulla on ollut useita vakavia sairauksia. Mutta äitini panosti opintoihini. Valmistuin tilastotieteilijäksi ja pääsin työterveyslaitokselle tutkijaksi.
Hallituksen leikkausten seuraukset tulevat vastaan mediassa: perintäkirjeitä, vähemmän ruokaa, unettomia öitä. Tällaista kokeneena Nykyri haluaa nyt omalla äänellään murtaa köyhyyden häpeän muurin.
– Inhimillinen toimeentulo ei ole yhteiskunnan lahja, vaan jokaisen perusoikeus.
Lue myös:
Tampereen Ruokapankista apua hakevat ovat nyt todella nälissään
Ilmoita asiavirheestä