Sain kerran poikasena selkeän rukousvastauksen ja päätin alkaa uskomaan. Uskoni kesti siihen asti, että kun samana päivänänä tapauksesta kerroin. Kuulija sanoi sen olleen merkillinen sattuma. Paljon myöhemmin mietin elämän tarkoitusta ja halusin löytäää sen. Uskovia tyttöjä oli sitten kerran laulamassa torilla ja jotenkin intuitiivisesti oivalsin, että tytöillä on se elämän tarkoitus jota kaipasin. Siihen joukkoon vain en kehdannut heti mennä. Sain kuitenkin kutsun hengelliseen kokoukseen ja menin sitten sinne. Siellä pappi puhui jotain ja lopetti puheensa sanoihin:” hyvää yötä ja kauniita unia”. Jos on hyvä omatunto, niin näkee hyviä unia, mutta jos ei ole, niin voi jäädä kokouksen jälkeen tänne ja saada sen hyvän omantunnon. Niinpä sain jäädä ripittäytymään ja kuulla että Jeesus on sovittanut minun syntini ja ne julistettiin Jeesuksen nimessä anteeksi ja sain hyvän omantunnon jota kaipasin ja alun hengelliselle elämälle.Siitä alkoi oma uskonelämäni ja on vaihtelevalla menestyksellä ehtinyt tähän päivään. ”Vaihtelevalla” tatkoitan sitä, että joskus vieraannuin uskovien piireistä kokonaan. Sitten taas tuli ajatus palata rohkeasti mukaan, kun elämä ei enää ollut elämän makuista. Nyt pohdin sitä mikä oli omien päätösteni vaikutus ja mikä taas Pyhä Hengen työtä näissä tilanteissa, jotka olivat ratkaisevia oman uskoni kannalta.
Dosentti Aku Visala nosti nuo ajat mieleeni kun hän kotimaan uutisissa olevassa jutussa kaipaa keskustelua vapaan tahdon ja pelastuksen välisestä suhteesta.
Samoja teemoja käsitteli Miika Ruokanen kirjassaan : ”Miten uskoa kun ei voi uskoa? Martti Lutherin ja Erasmuksen väittely ihmisen vapauden rajoista”. Kirjassaan Ruokanen nostaa esiin sen, miten Luthertutkimus on sivuuttanut Pyhän Hengen osuuden pelastuksen asiassa.
Sitten vielä sain käsiini Heikki Haatajan väitöskirja :Tahtoratkaisustamme riippuu lopulta kaikki. Urho Muroman käsitys uudestisyntymisestä ja pyhityksestä. Siinä nousee esiin se käsitys, että uudestisyntyminen tapahtuu silloin, kun sydän avataan Jeesukselle.
Jos kirkossa alkaisi keskustelu siitä voimmeko itse vaikuttaa ratkaisevasti omaan pelastukseen, niin mitä se keskustelu voi saada aikaan. Siinähän nousee esiin myös se mitä uudestisyntyminen on ja milloin se tapahtuu.
Kuvasin ulkoisten tapojen noudattamista kun viittasin juutalaisiin . Kilvoittelun lähtökohta on eri.
On siis kaksi syytä eri syytä kilvoitella , kun toimen pyrkii tulemaan hyväksytyksi Jumalan edessä ja toinen kilvoittelee pysyäkseen siinä armon osallisuudessa johon Jumala on kutsunut .
Olen samaa mieltä, Timo.
Totean vaan, että armon osallisuus ei ole kilvoituksen tulos tullaksemme hyväksytyksi Jumalan edessä, vaan se on Jumalan lahja. Tämä lienee itsestään selvää. Palaan vielä Jaakobin kirjeeseen. Kritisoidessaan aikansa kirkollista vallankäyttöä Laestadius totesi, että ”heillä on usko peruukissa muttei sydämessä.” Tätähän myös Jaakob tarkoittaa. Jaakob puhuu siis kuolleesta uskosta, totenapitävästä uskosta, jollainen usko on pahoilla hengilläkin (Jaak 2:19).
+ oikeasta uskosta🙂
Mutta vanhurskautusoppi (ainoa turvamme sekä ihmisten kaikkea voimaa ja Paholaisen juonia ja helvetinkin portteja vastaan) on se, että meidät julistetaan vanhurskaiksi ja me tulemme autuaiksi yksinomaan uskosta Kristukseen, ilman tekoja. Luther, WA 40 I, 355. Aamen!
Meidät julistetaan uskon kautta vanhurskaiksi. Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. Luther opettaa väärin, kun hän erottaa nämä asit väkivaltaisesti toisistaan.
Niin no, ”When the Devil harasses us, then we know ourselves to be in good shape!”. . .Jos Paholainen vaivautuu kiusaamaan ihmistä, se on merkki siitä, että ihminen on ”oikealla tiellä” ja siten vaarallinen pimeyden voimille. ”Devil is Doctor Consolatorius.” Paholainen on tohtori lohduttaja. Samalla kun hän syyttää synneistäni hän todistaa, että kuulun Kristukselle.
Nominalisti koulun käynyt luther puhuu. Hänhän lisää Raamattuun kaikenlaista, kuten kuuluisin käännösratkaisu löytyy Roomalaiskirjeestä (3:28): ”Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta”.
Luther lisäsi tekstiin sanan allein (yksin), jota ei alkutekstissä ole: ”allein durch den Glauben” (yksin uskon kautta). Kosti, olet oikeassa tulinen paholainen puhuu.😇
(:
Kosti en suhtautuisi kuten sinä (: Lutherhan noudatti karsinta periaatetta kaanon kaanonista, sitä hän toteutti mm. tuossa Rm 3:28.
”Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;
sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.” Room.10:1- 4
On totta, että Paavali kirjoittaa kahdesta eri vanhurskaudesta, mutta siitä Vanhurskaudesta, joka lahjoitetaan ihmiselle yksin uskon kautta, on vastoin sitä vanhurskautta jota omahyväisyydeksikin kutsutaan.
Omahyväinen on muuten hyvä sana, kun sitä oikein miettii… Paavali kirjoittaa, ettei omahyväinen alistu Jumalan lahjoittamaan vanhurskauteen. Lahjoitetun Vanhurskauden päälle ei voi lisätä omaa vanhurskautta, sillä se on Jumalan pilkkaa ja Hänen Vanhurskautensa halventamista. Synergian voi siis unohtaa, mitä tulee Lahja vanhurskauteen ja ihmisen lunastukseen yksin Armosta. Paavali kirjoittaa tuosta lahjasta:
”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat LAHJAKSI vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.”Room.3:19-27
1:30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
Monesti unohtuu että laki ja pappeus on aina ollut ja kun laki muuttuu niin muuttuu myös pappeus . Lain kautta vanhassa liitossa lihan syntyneiden Leevin sukukunnasta olevien pappien uhrien kautta ei päästy täydellisyyteen . Jeesus ei ollut leevinsukua vaan Juudean sukukunnasta mutta hänen pappeus on Melkisedekin pappeutta joka suurempi kuin Aabram joka antoi Melkisedekille kymmenykset ja jota myös Kristukseen verrataan. Melkisedekin pappeus on ikuista ja nyt Jeesus on meidän ylimmäinen pappi taivaassa . Uudessa liitossa papeista käytetään nimityksiä ; kaitsija , paimen , vanhimmat eli pappeus ja laki ovat muuttuneet mutta eivät lakanneet .
Karkasi viesti , mutta on vain uskonvanhurskauden kautta me pelastumme .
Jep, meillä ei ole luettua vanhurskautta, luettua viisautta, luettua pyhitystä, luettua lunastusta.
Tiedän että olet Sami eri mieltä tuosta luetusta , mutta luterilainen oppi käsittää Jumalan tuomion taivaassa julistetuksi ja taivaassa on se valkoinen valtaistuin lopullisessa tuomiossa . Tuomiosta aina tulee julistus – syytön tai syyllinen . Roomalaiskirjeen 8 luku valottaa tätä asiaa . Se että elämme nyt toivossa joka ei ole toivottelua vaan kuten Hebrealaiskirjeen ( oliko 6 vai 7 luku) jossa kirjoittaja kuvaa toivoa ankkurina joka on väliverhon toisella puolella eli taivaassa ja ankkuri on tietysti itse Kristus . Lukeminen ajatuksena tulee monesta Raamatun kohdasta esiin ja myös vanhasta testamentissa ajatus on löydettävissä . Selvin se ajatella Jumalan lupauksista käsin että syyttömäksi luetaan meidät Kristuksen sovityön kautta kuten syntimme on anteeksiannettuja ja meidät on luettu , julistettu syyttömäksi Kristuksessa ja miten voi muuten olla kun Kristus asuu meissä ?
Sami, Jumala julistaa meidät syyttömäksi ja lukee Kristuksen työn meidän vanhurskaudeksemme, tämä vanhurskauteen liittyvä oikeus termi löytyy Raamatusta ja Juutalais-Kristillisestä perinteestä.
Eli kyllä Jumala lukee meidät Vapaaksi Kristuksen tähden. Luotamme (uskomme) tähän Jumalan omaan ilmoitukseen.
Sillä mitä Raamattu sanoo? ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”.
Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: ”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!” Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: ”Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi”.Room.4:3-9
Timo, Room. 4:5: ”Mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille hänen uskonsa luetaan vanhurskaudeksi.”
Siis usko luetaan vanhurskaudeksi. Tässä kannattaa olla tarkka, (vaikka tämä on vähän viilaamista).
Keskeinen pointti luetun vanhurskauden kannalta on se, ettei kohta puhu mitään Kristuksen vieraan vanhurskauden lukemisesta uskovalle. Päinvastoin kohta puhuu siitä, että usko luetaan vanhurskaudeksi. Protestantti helposti lukee käsitteeseen ”usko” sisälle Kristuksen vieraan vanhurskauden, mutta Paavali sanoo nimenomaisesti, että usko luetaan vanhurskaudeksi.
Ortodoksille Jumala ei vain lue ihmistä vanhurskaaksi peittääkseen tämän synnit, vaan Hän vuodattaa ihmiseen valonsa ja armonsa muuttaakseen tämän sisäisesti Kristuksen kaltaiseksi. Tämä on siis ontologinen muutos.