Oi niitä aikoja, kun seurakunnan nimi vielä kertoi, mistä sen löytää. Vaan moniko tietää, missä päin Suomea sijaitsevat Jokiläänin tai Tarjanteen seurakunnat?
Ne ovat kumpikin uusia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon paikallisseurakuntia. Tarjanne toimii entisten Ruoveden ja Virtain seurakuntien alueella, Jokilääniin kuuluvat puolestaan entiset Jokioisten, Ypäjän ja Humppilan seurakunnat.
Ja parempaa on luvassa. Kirkkohallituksen täysistunto saa pian eteensä ehdotukset Kustavin, Ypäjän ja Humppilan seurakunnat yhdistävästä Vakka-Suomen seurakunnasta. Salon seudulle puuhattu Härkätien seurakunta sentään on vastatuulessa – muistakin syistä kuin nimensä takia.
Kouvolan seurakunnat joutuivat Kirkkohallituksen täysistunnon äänestyksen jälkeen tyytymään nimeen Kouvolan seurakunta, vaikka niin seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto kuin Mikkelin tuomiokapituli ehdottivat nimeksi Kymijoen seurakuntaa.
Ehkä toiveena on, että ihan uusi nimi viestisi yhteen liittyvien seurakuntien tasavertaisuudesta.
PERINTEISESTI SEURAKUNNAN nimi on Suomessa liittänyt sen siihen kuntaan, jonka alueella seurakunta toimii. Periaatetta oli helppo noudattaa niin kauan kuin yhden kunnan alueella toimi yksi seurakunta tai seurakuntayhtymä.
Nyt tilanne on toinen. Suomessa on 308 kuntaa mutta vain 240 seurakuntataloutta. Todennäköistä lienee, että tulevaisuudessa erotus entisestään kasvaa. Ja kun liitoksiin usein liittyy kipeitä tunteita, saatetaan niiden aiheuttamia haavoja paikata nimellä. Ehkä toiveena on, että ihan uusi nimi viestisi yhteen liittyvien seurakuntien tasavertaisuudesta.
Tavoite on sinänsä kaunis, mutta sen mukana Suomen seurakuntien nimistö uhkaa muuttua käsittämättömäksi.
Kotimaisten kielten keskuksella (Kotus) on nimiin toinen näkökulma. Se antaa pyynnöstä lausuntoja muun muassa erilaisten organisaatioiden nimistä. Niissä ei pohdita nimeen liittyviä tunteita vaan arvioidaan sitä, minkälainen nimi olisi tunnistettava ja helppo käyttää.
Tarjanteen ja Jokiläänin seurakunnista lausunnot eivät olleet kovin mairittelevia. Kumpikaan nimistä kun ei ole maantieteellisesti aivan tarkka tai valtakunnallisesti tunnistettava. Niinpä ensisijaisesti suositeltiin muita vaihtoehtoja.
Vielä jyrkemmän tuomion saivat Kymijoen ja Vakka-Suomen seurakunnat. Ne viittaavat paljon suunnitteilla olevia seurakuntia laajempiin maantieteellisiin alueisiin. Kymijoki virtaa peräti seitsemän kunnan alueella, joista sen niminen seurakunta olisi kattanut yhden.
Seurakunnan laajentumisesta on mahdollista kertoa muulla tavalla kuin nimellä.
KOTUKSEN LAUSUNTOJA kannattaisi jokaisen uuden seurakunnan nimeä aprikoivan seurakuntapäättäjän selata läpi. Niistä voi poimia hyviä ohjeita nimen valintaan: 1) Seurakunnan nimen tulisi välittää tietoa siitä, missä seurakunta toimii. 2) Seurakunnan toimialue voi olla nimessä esiintyvän kunnan aluetta laajempi. 3) Seurakunnan laajentumisesta on mahdollista kertoa muulla tavalla kuin nimellä. 4) Toimivan seurakunnan nimen tehtävä ei ole kantaa muistoa taannoin tapahtuneesta kuntaliitoksesta.
Oppia hyvän nimen valinnasta voi hakea myös lähihistoriasta. Kun Vantaan Tikkurilaan aikanaan rakennettiin uutta kirkkoa, järjestettiin sen nimeämiseksi kilpailu. Toinen toistaan jännittävämpiä ehdotuksia tuli paljon, mutta voittajaksi valikoitui melko mielikuvitukseton Tikkurilan kirkko.
Myöhemmin nimistöntutkijat valitsivat sen vuoden nimeksi. Perustelut olivat vastaansanomattomat: nimi kuvaa kohdettaan, se on helppo muistaa ja käyttää.
Lue myös:
Kouvolan kaupungin alueelle tulee yksi seurakunta
Salon seudun seurakunnat hylkäsivät liitosaloitteen
Ilmoita asiavirheestä