Lahden kaupunginteatterissa kotimainen kantaesitys Mammal alkaa Ristiinassa sijaitsevista Astuvansalmen kalliomaalauksista. Pohjoismaiden laajimman yhtenäisen kalliomaalauskokonaisuuden äärellä olemassaolomme ihme korostuu. Sen piirroksista välittyy vivahteita niin luonnonuskosta kuin samanismista.
Lahden kaupunginteatterin dramaturgi Veikko Nuutisen käsikirjoittama draama on aikamatka vuoteen 1999. Hän on ammentanut näytelmään samaistuttavasti teemoja omasta nuoruudestaan ja lapsuutensa mummolasta. Mammal tarkoittaa englanniksi nisäkästä. Nimi kuvastaa osaltaan näytelmän huumoria ja arvomaailmaa. Suuri näyttämö mahdollistaa mittasuhteiden korostamisen.
Elokuussa 1999 Boris Jeltsin nimeää Putinin pääministeriksi. Vuosi 2000 häämöttää, ja ilmassa on kauhunsekaista pelkoa tietokoneiden sekoamisesta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan. Joitakuita huolettaa ilmastonmuutos.
Karjalan evakko Mamma (Kati Outinen) ottaa lapsenlapsensa Pojan (Nenna Tyni) luokseen kesäksi Jämsään. Mamma suhtautuu elämänkoulunsa käyneenä Poikaan ylenpalttisen empaattisesti, antaa aikaansa ja katsoo läpi sormien tämän touhuja. Molemmat elävät omassa todellisuudessaan. Isoäidin muistisairaus hiipii pikkuhiljaa.
Yksi näytelmän koskettavia kuvauksia on Mamman talon tyhjeneminen, kun kaikki viedään pois. Outisen kokonaisvaltaisen upean tulkinnan huipentuma on, kun hän laulaa toisten mukana Oskar Merikannon Reppurin laulua. Nenna Tyni on niin vakuuttava Pojan roolissa, että hänen sukupuolensa melkein unohtaa.
ASETELMA AIKUISIKÄISEN Pojan (Tomi Enbuska) yhtäaikaisesta läsnäolosta lavalla teini-ikäisen itsensä kanssa kuvaa osuvasti, miten pahan olon kanssa kamppailevasta nuorestakin voi kasvaa varsin tasapainoinen aikuinen. Ristiriidat ja kuilut eri sukupolvien välillä puhuttelevat. Lapsenlapsi luo ilman menneisyyden painolastia erilaisen suhteen isovanhempaan kuin lapsi. Laura Huhtamaa muuntautuu viileästä ja etäisestä äidistä mallikkaasti niin kotoiseksi paimentytöksi kuin radiojuontajaksi ja muihin rooleihin.
Minna Harjuniemen ohjauksessa käsitys ajasta, sen merkityksellisyydestä ja toivosta korostuu näytelmän viipyilevissä hetkissä. Minna Välimäen lavastuksen lankapuhelin, kasettisoitin, vanhan ajan jääkaappi karjalanpiirakoineen sekä virkattu sängynpeite herättävät lämpimän nostalgisia tunteita. Antti Rautavan videosuunnittelu on osa näytelmän huumoria. Televisio-
sarjasta Kauniit ja rohkeat on tekstitetty katkelma karjalaksi ja kuvattu näytelmää varten koomisen uskottavasti uudelleen.
Ufon laskeutuminen on erityisen mieleenpainuva Harri Peltosen katsomoon saakka häikäisevine valaistuksineen ja Tatu Virtamon kokonaisvaltaisen elämyksellisine äänisuunnitteluineen. Ufokokemukset saavat kuitenkin hieman liikaa jalansijaa.
ESITYS SAA pohtimaan käsikirjoittajan omien kokemusten ja arvomaailman tietoista ja tiedostamatonta merkitystä näytelmän syntyyn. Kun esitys käsittelee myös kuolemaa ja sen jälkeistä elämää, tuntuu hieman oudolta, että suomalaiseen yhteiskuntaan sijoittuvassa näytelmässä jälleensyntyminen on esillä, mutta kristillinen näkemys lähestulkoon loistaa poissaolollaan. Karjalan evakoista kerrottaessa edes palanen luterilaisuutta tai ortodoksisuutta olisi ollut luontevaa.
Mammal ei tarjoa helppoja vastauksia. Se luo kaikessa monivivahteisuudessaan luottamusta siihen, että elämä kantaa. Erinomainen keino unohtaa tämän hetken vaikea maailmantilanne on sukeltaa aikakauteen, jossa kaikki näyttää vielä huomattavan turvalliselta.
Mammal. Lahden kaupunginteatteri. Ohjaus Minna Harjuniemi.
Lue myös:
Näyttely kertoo saamelaisen kulttuurin kauneudesta, sitkeydestä ja elinvoimasta
Ilmoita asiavirheestä