Jeesus ei ehkä tiennyt olevansa Jumala

”Piispa” Wille Riekkisen mukaan Jeesus ei ajatellut olevansa Jumala. Väite saattaa pitää paikkansa. Varsinkin synoptisissa evankeliumeissa Jeesuksen jumaluus on kätkettyä, viitteenomaista. Mutta niin sen kuuluukin olla. Paavali siteeraa kirjeessään filippiläisille tekstiä, jossa kuvataan sitä kuinka tullessaan ihmiseksi Kristus luopui kaikista jumalallisista etuoikeuksistaan:

”Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen
vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
hän alensi itsensä
ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
ristinkuolemaan asti.”

Ydinkysymys on, mistä jumalallisista ominaisuuksista Jeesus luopui. Vastaus: kaikista. Esimerkkeinä mainittakoon:
* Hän luopui vallasta, tullen enkeleitä alemmaksi, toisten palvelijaksi.
* Hän luopui kunniasta, antaen ihmisten pilkata itseään ja häpäistä naulaamalla alastomana ristiin.
* Hän luopui ubikviteetistä ja suostui olemaan vain yhdessä paikassa kerrallaan.
* Hän luopui kaikkitietävyydestä eikä tiennyt asioita jumalallisesti vaan oli riippuvainen opiskelemisesta ja Pyhän Hengen ohjauksesta. Hän siis tuskin olisi tiennyt esimerkiksi Amerikan olemassaolosta tai solubiologiasta sen enempää kuin tuon ajan ihmiset tiesivät – hän eli heidän maailmankuvansa puitteissa.
* Hän luopui lankeamattomuudestaan ja suostui maailman ja paholaisen kiusattavaksi. Toisin sanoen, hän olisi teoriassa voinut langeta mutta valitsi kilvoituksen tien, ja joutui kärsimyksen koulussa oppimaan, mitä on kuuliaisuus.
* Hän luopui tiedonvarmuudesta oman kutsumuksensa suhteen. Hän ei välttämättä automaattisesti ”tiennyt” olevansa Jumalan poika ja messias, vaan tämä tietoisuus syntyi hänelle kuten kutsumus kirkastuu itse kullekin meistä eli Jumalan sanan kautta, rukouksessa ja elämänpolulla.
* On ehkä jopa niin, että vielä ristille mennessään hän ei tiennyt tietämisen varmuudella, että hän voittaa kuoleman vaan hän uskoi sen Jumalan lupausten avulla. Ehkä hän jopa odotti, että Jumala lopulta vapauttaa hänet ristin kauhuista jollakin ihmeellisellä tavalla – sitä hän ainakin rukoili Getsemanessa – ja sitten hän lopulta murtui ristillä, kun mitään ei tapahtunutkaan ja parkaisi sydäntäsärkevästi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut!”

Silloin hän antoi henkensä. Henki vajosi lopulta kuolleitten maahan, tuonelaan ja sen pohjalle. Kaikki oli loppu. Kuolema oli voittanut. Kunnes…Jumala kutsui takaisin elämään ja herätti hänet kuolleista. Jumala teki niin, koska näki, että Poika todella oli kuuliainen kuolemaan asti, ja antoi täydellisen uhrin lankeamatta kertaakaan paholaisen ansaan.

Kristus siis todella luopui kaikesta. Hän ei jättänyt itseensä mitään jumalallisia ominaisuuksia, vaan antoi ne kaikki pois. Muuten hän ei olisi tullut aidosti ihmiseksi. Muuten hän olisi ollut vain puoli-ihminen, joka ei oikeasti tietäisi millaista on olla ihminen kiusauksineen, epäilyksineen ja epävarmuuksineen. Niinpä hän luopui myös jumalatietoisuudestaan – näin uskon. Maan päällä eläessään hän ei tiennyt eikä ehkä ajatellut olevansa Jumala. Jos hän olisi ajatellut niin hän ei olisi voinut olla täydellisesti ihminen. Mutta Jumala hän koko ajan kuitenkin oli. Hänessä jumaluus ruumiillistui koko täyteydessään. Se oli hänen perimmäinen olemuksensa, vaikka tietoisuus siitä oli sammunut tai korkeintaan uinui ehkä vain kapeana uskonvaraisena aavistuksena jossain sielun perimmäisessä nurkassa.

Ja niinpä Filippiläiskirje jatkuu:

”Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen
on kaikkien polvistuttava,
kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,
ja jokaisen kielen on tunnustettava
Isän Jumalan kunniaksi:
»Jeesus Kristus on Herra.”



Loppukaneetti: Blogi käynnisti hienon keskustelun, jonka tuoksinnassa sain oppia ja palauttaa mieleeni kristologian ihmeellisyyksiä. Myös oma pohdintani osoittautui monilta osin virheelliseksi. Kiitän keskustelusta!

110 KOMMENTIT

    • Taidat nähdä unta! Kristinuskon ja islamin Jumala on sama ja Hän on aivan samanlainen. On vain yksi Jumala ja Hänessä on kaikki. Vomme nimittää häntä Jahveksi, Isäksi tai Allahiksi. Jumala on silti sama. Katolinen kirkko on samaa mieltä. Islam merkitsee todellakin alistumista yhdelle Jumalalle. Talouselämän tulee pyöriä tulevaisuudessa ihmisten tarpeiden mukaan eikä toisin päin. Nyt me ihmiset joudumme elämään talouselämän tarpeiden ja vaatimusten mukaan.

  1. Jeesus teki valtavia ihmeitä. Hän myös antoi nimessään ja veressään synnit anteeksi, jota ei voi tehdä kukaan muu kuin Jumala.

    Johanneksen evankeliumi:
    15:24 Jos minä en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt he ovat nähneet ja ovat vihanneet sekä minua että minun Isääni.

    • Jeesuksella oli Jumalan lupa antaa syntejä anteeksi. Samoin meillä. Jeesus oli yksi meistä. Ihmeitä Jeesus tosiaan teki, koska Jumala antoi hänelle siihen voiman ja kyvyt. Ilman Jumalan apua Jeesus olisi tavallinen kuolevainen.

  2. ”Te olette, niin Paavali sanoo, juurtuneita ja vakaantuneita siinä tiedossa, että Kristus ei ole täydellisin luoduista olennoista, vaan tosi Jumala, koska hän vaikuttaa samaa kuin Jumala, koska hänellä on jumalallisia tekoja, ei luodulle, vaan Luojalle ominaisia, ja koska hän antaa armon ja rauhan. Mutta sellaisen antaminen on samalla synnin tuomitsemista, kuoleman hävittämistä ja perkeleen tallaamista. Sellaista mikään enkeli ei voi antaa. Mutta koska kaikki tällainen lasketaan Kristuksen teoksi, täytyy hänen välttämättä luontoonsa katsoen olla Jumala.”

    Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 49, SLEY, 1957.

    • Galatalaiskirje:
      1:3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta.

  3. Ristin tapahtumia ei ole kirkossa koskaan mietitty Älä tapa käskyn valossa. Älä tapa on yksi 10 käskystä ja kuuluu Jumalan tärkeimpiin ohjeisiin ihmiskunnalle. Se koskee myös Jumalaa. Oikea ja Aito Jumala ei koskaan tapa ketään eikä vaadi kenenkään tappamista tai väkivaltaa, koska Jumala on Rakkaus.

    Niinpä Älä tapa käsky asettaa Ristin tapahtumat uuteen valoon. Oikea Jumala ei vaadi oman Poikansa tappamista eikä myöskään tapa omaa Poikaansa. Armollinen Jumala rientää apuun ja pelastaa Poikansa ristiinnaulitsemiselta. Koraani kuvaa juuri näin Jeesuksen viimeisiä vaiheita. Älä tapa käskyn valossa Ristin tapahtumat ovat mahdottomia. Ainoa johtopäätös on, että kirkko on lisännyt Ristin tapahtumat myöhemmin Jeesuksen perimätietoon kannatuksen ja näkyvyyden lisäämiseksi. Varhaiskirkon jäsenet tiesivät, että ajatus kuoleman voittamisesta ja ikuinen elämä vetoaisivat antiikin mytologian ystävin. Samalla kirkko pääsi tekemään Jeesuksesta Jumalan.

    Ristin tapahtumiin on aina liittynyt kiistanalaisia piirteitä, mutta nyt Älä tapa käskyn valossa ne eivät ole voineet olla Jumalan toimia. Vain vallanhimoinen ja hyvällä mielikuvituksella varustettu ihminen on voinut keksiä Ristin tapahtumat ja koettanut voittaa paljon mainetta ja kannatusta kirkolle. Todisteet puhuvat vahvasti Koraanin opetuksen puolesta ja siitä, että kirkko on todellakin turmellut Raamatun sanoman lainaamalla monia ideoita suoraan pakanauskonnoista ja antiikin mytologioista.

  4. Heikki Räisäsen tekemät havainnot evankeliumien tekstien muokkauksista ja Jeesuksen sanojen muokkamisesta ovat kiistattomat ja pysyvät. Ei niitä voi ohittaa olan kohautuksella ainakaan rehellinen tutkija. Kaikki nuo havainnot kertovat ja todistavat vedenpitävästi, että kirkko muokkasi perimätietoa Jeesuksesta ja sepitti uusia Jeesuksen sanoja. Eikä se ole meidän vikamme. Evankelistoille historiallinen totuus oli vähemmän tärkeämpi kuin teologiset tulkinnat. Varsinkin islamilaiset ekesegeetit ovat tehneet kattavan luettelon evankeliumien ristiriidoista, jotka minäkin olen täällä jo esitellyt ja jotka todistavat, että evankelista eivät olleet tarkkoja historian kuvauksessaan. Johannes meni pisimmälle luodessaan täyden oman kuvitelman ja tulkinnan Jeesuksesta ja hänen sanoistaan.

    Neistseestä syntyminen ei ole oleellista Jeesuksen elämässä ja kristinuskossa. Jeesuksen sanoma ei sellaista vaadi. Kirkko voisi aivan hyvin myöntää tehneensä käännösvirheen Jesajan kirjasta. Muhammedin kannattajat hyväksyivät neitseestäsyntymisen, koska pitivät sitä Jumalan voiman ja ihmeen osoituksena tajuamatta, että kirkko tai islam ei tarvitse tällaisia antiikin myyttejä mihinkään. Minä en epäröi paljastaa myöskään islamin älyttömyyksiä ja epäkohtia. Sekä kristinusko että islam vaativat ja huutavat päivittämistä nykyaikaan ja minulla on siihen hyvin perustellut vaihtoehdot kirjoissani ja viesteissäni.

    Vanha (katolinen) perinne kertoo yhtä sun toista. Se kertoo mm. että Pietari oli ensimmäinen paavi. Evankeliumit puhuvat Jeesuksen veljistä ja siskoista. Ne eivät puhu mistään serkuista. Vanha katolinen perinne koetti kaikessa saattaa perimätiedon sopusointuun ja näppärää oli vedota Joosefin aikaisempaan avioliitoon, mitä ei tue mikään muu lähde. Maria ei ollut neitsyt ja Jeesuksella oli oikeita sisaruksia. Se on historiallinen totuus. Tälläkään ei ole mitään väliä kristinuskon sanomalle.

  5. Paavali ei hallinnut logiikkaa. Hänelle Jumala on Isä ja Jeesus on Herra, mutta nämä kaksi eivät olla yksi ja sama Jumala. Aina voi hokea, että Jeesus on Jumala, mutta se ei poista loogista ongelmaa. Jumala ei voi yksinkertaisesti olla yksi ja kolme yhtä aikaa.

    Teologian opintoihin kuului aikoinaan pitkät filosofian ja logiikan opinnot, mutta nämä eivät koske Kolminaisuutta. Sen kohdalla kirkko aina unohtaa käyttää logiikkaa ja tervettä järkeä. Ei hokema Jeesus on Jumala tee hänestä Jumalaa. Se on kirkon keksimä idea antiikin mytologioiden pohjalta. Niissä Jumala oli ihmisen hahmossa maan päällä.

    Jeesus oli jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisela voimalla toiminut Jumalan Poika eli ihminen Jumalan asialla, yksi meistä. Miten pitkään kirkossa sallitaan tämä tosiallinen polyteistinen opetus ja palataan historiallisen Jeesuksen yksinkertaiseen monoteismiin? Mistä löytyvät rohkeat kirkon johtajat, jotka palauttavat kirkkoon alkuperäisen Jeesus-sanoman?

  6. Jos haluat ymmärtää Raamattua oikein historiallisesti, sinun tulee tutustua juutalaiseen ja hellenistiseen kultttuuriympäristöön, jossa tämä teos on syntynyt. Jokainen kirjoittaja näkee asiat omasta kulttuuriympäristöstään käsin aina. Se selittää yksinkertaisimmin teosten historiallisen sisällön ja on rehellistä historiaa kohtaan.

    Pyhien kirjojen ymmärtämiseen ei tarvita uskoa, vaan tervettä järkeä ja lähdekritiikkiä ja paneutumista kulttuuriseen viitekehykseen. Kokonaan toinen asia on, mitä pyhät kirjoitukset merkitsevät tänään. Se on hermeneutiikkaa eli tulkintaa tähän päivään.

    Hyvin moni lukija katsoo pyhiä teoksia omasta uskosta käsin tai kirkon silmälaseilla, mikä estää näkemästä usein historiallista totuutta. Kirkon silmälasit auttavat kyllä löytämään ja vahvistamaan kirkon tekemiä tulkintoja tai kirjoittajien tekemiä historiallisia ja teologisia tulkintoja eli muokkauksia Jeesuksen perimätiedosta. Kun luet Raamattua, et lue Jeesuksen sanoja, vaan kirjoittajien tulkintoja Jeesuksesta ja hänen sanomastaan. Joissakin kohdissa nämä ovat samoja, joissakin kohdissa ne voivat erota toisistaan.

    Ajaton sanoma kaikissa pyhissä kirjoissa löytyy seuraamalla se, mikä ajaa Jumalan armoa ja rakkautta ja käyttämällä tervettä järkeä. Ajaton sanoma Jumalasta edistää aina rakkautta ja on myös järkevää. Oikea Jumala ei ole mielipuoli eikä halua johtaa ihmisiä harhaan epääloogisilla opetuksilla ja ajatuksilla.

    Jumalan totuus on yksinkertainen, selkeä, kaunis ja lohdullinen sekä auttaa elämään uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Jumalan totuus ei koskaan loukkaa ihmisoikeuksia ja rakkautta eikä sisällä minkäänlaista väkivaltaa ja vainoa toisia kohtaan. Jos joku uskon nimissä pyytää sinua pilkkaamaan ja vähättelemään muita ja hyökkäämään toisen kimppuun, tiedät, että olet vallanhimoisten ihmisten ja johtajien asialla, et Jumalan asialla koskaan.

    Raamatun ja Koraanin sisältö voidaan tiivistää lyhyeen: Jumala antaa katuville synnit anteeksi ja lahjoittaa uskoville kuoleman jälkeisen elämän sekä kehottaa rakkauteen kaikkia kohtaan maailmassa. Se on siinä. Kaikki muu on ihmisen lisäämää ja monimutkaistamaa uskonnollista elämää monimutkaisine teologisinen teorioineen ja oppirakennelmineen.

    Oleellista on elää uskossa yhteen Jumalaan, toivossa ikuiseen elämään ja rakkaudessa muihin ja kulkea muiden vierellä joka päivä nöyränä, rehellisenä, kannustavana ja lohduttavana. Usko on elämäntapa. Siitä tulee jo täällä onnellinen olo, koska tiedät, että oikea Jumala on sinun puolellasi ja koska tiedät haluavasi kuulua hänen joukkoihinsa ja koska haluat elää hänen tahtonsa mukaan.

  7. Minulle dualistinen monarkianismi eli ihmiseksi tullut Jumala on aina ollut yksi teologinen tulkinta Jeesuksesta. Aiemmin kannatin sitä voimakkaasti ja kirjoitin kirjani siitä näkökulmasta. Paluu Räisäsen ja Riekkisen maailmaan ja perehtyminen juutalaiseen ja hellenistiseen viitekehykseen sekä islamilainen perimätieto saivat minut tarkistamaan omia käsityksiä yhdesssä tekstihavaintojen kanssa.

    Jos Jeesus olisi Jumala, ei tarvittaisi Ristin tapahtumia. Jumala ei voi kuolla Ristillä, koska Jumala on kuolematon Vanhan Testamentin mukaan. Jumala pystyy antamaan anteeksi ihmiskunnalle ilman verenvuodatusta ja ihmisuhreja.

    Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hän olisi näyttänyt ihmiskunnalle hallitsevansa kaikkea myös Ristillä ja olisi noussut ylös Taivaaseen loppujen lopuksi ja jättänyt sanomansa meille selkeästi ja ilmoittanut olevansa selvästi Jumala, joka määrää kaikesta.

    Ylösnousemisen Jeesus olisi Jumalana voinut todistaa herättämällä jonkun kuolleen haudasta uudelleen eloon ja viemällä hänet Taivaaseen. Oikea Jumala ei halua johdattaa ihmisiä epävarmuuteen, vaan näyttää asiat selvästi ja yksinkertaisesti.

  8. Kirkon on kohdattava ennemmin tai myöhemmin historiallinen totuus Jeesuksesta. Se ei voi panna päätä pensaaseen enää. Totuus voittaa kuitenkin lopulta ja paljastuu jokaiselle kuoleman jälkeen. Oikea Jumala pitää tästä kaikesta huolen. Kirkko teki Jeesuksesta Jumalan. Se on Totuus. Paljastan nyt tempun taustoineen.

    Kaikki alkoi Vanhan Testamentin ja juutalaisuuden opetuksesta, että ihminen ei ole eikä voi olla Jumala. Juutalaisuus teki selvän eron ihmisen ja Jumalan välille. Jumala sanoi: ”Minä olen se, mikä minä olen.” Vanha Testamentti ja juutalaisuus eivät tunne myöskään ihmisuhreja syntien sovittamiseksi. Antiikin Kreikan ja Rooman uskonnot ja kulttuurit tunsivat sen sijaan ihmisuhrit Jumalalle ja näissä uskonnoissa Jumalat olivat ihmisen kaltaisia. Antiikin ihmiselle Jumala ihmisenä oli tuttu juttu.

    Vanhan Testamentin mukaan usko ja palvonta kuuluvat yksin Jumalalle. Luotua olentoa ihminen ei saa palvoa eikä häneen uskoa. Historiallinen Jeesus ei pyytänyt ketään palvomaan itseään eikä hän pyytänyt ketään myöskään uskomaan häneen. Historiallinen Jeesus pyysi kannattajiaan seuraamaan Häntä. Jeesuksen seuraaminen tarkoitti Jeesuksen kuuntelemista ja hänen sanomansa noudattamista. Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen, joka toimi Jumalan asialla ja tuli kertomaan Jumalan armosta ihmiskunnalle. Historiallinen Jeesus opetti uskomaan yhteen Jumalaan ja kehotti lähimmäisenrakkauteen kaikkia kohtaan, myös vihollisia kohtaan.

    Kohtalokkaat käännösvirheet johtivat ajatukseen Jeesuksesta jumalallisena olentona tai Jumalana. Juutalaiset tarkoittivat Jumalan Poika sanalla alun perin hyvää tai oikeamielistä ihmistä. Sana ei koskaan viitannut jumalalliseen olentoon. Juutalaisille Jumala on yksi eikä hänen rinnallaan ole muita jumalallisia olentoja. Kun sanoma Jeesuksesta levisi hellenistiseen maailmaan, kirkko teki kohtalokaan käännösvirheen arameasta kirjaimelliseksi Jumalan Pojaksi kreikan kielellä. Samalla käännettiin väärin Jesajan nuori nainen kreikan kielellä neitsyeksi. Näin sai alkunsa kertomus Jeesuksen yliluonnollisesta syntymästä neitsyestä Pyhän Hengen avulla. Kirkko lisäsi Jeesuksen lapsuukertomuksen myöhemmin kristilliseen perimätietoon. Kaikki tämä vahvisti ajatusta, että Jeesus oli enemmän kuin tavallinen ihminen. Antiikin mytologioissa oli totuttu ajatukseen Jumalasta ihmisen hahmossa maan päällä. Nyt kirkko sovitti tulkinnan myös Jeesukseen.

    Jeesus teki vaikutuksen kuulijoihin. Hän opetti viisaasti ja teki jopa ihmetekoja Jumalan avulla. Kun Jumala otti hänet Taivaaseen, opetuslapset jäivät ihmettelemään kaikkea tapahtunutta ja levittämään Jeesuksen opetuksia eteenpäin. Moni kyseli mielessään, kuka Jeesus oikein oli.

    Vähitellen syntyi erilaisia tulkintoja kirkossa. Jeesuksen seuraajilla oli kova ikävä Jeesusta. Moni odotti Jeesuksen pikaista paluuta takaisin. Toiset halusivat nähdä Jeesuksessa Jumalan. Johannneksen perimätiedossa Jumalan Poika vaati jo uskoa osakseen ja Johannes opetti, että jokainen, joka uskoo Poikaan, elää, vaikka olisi kuollut. Näin Jeesuksesta tehtiin Jumala kirkossa.

    Varhaiskirkon jäsenet lainasivat tutusta kulttuuriympäristöstä eli antiikin Kreikan ja Rooman uskonnoista ja myyteistä ideoita kuvaamaan Jeesusta ja hänen sanomaansa. Ajatus syntien sovittamisesta ihmisuhrilla napattiin antiikin pakanallisista uskonnoista. Samoin ajatus Jumalasta ihmisenä. Näiden oppien katsottiin kuvaavan menestyksellisesti kirkon uutta sanomaa ja voittavan puolelleen uusia jäseniä.

    Rooman keisari Konstantinus Suuri näki kaikessa tässä tutussa ajatusmallissa ja kirkon sanomassa keinon lisätä Rooman valtakunnan yhtenäisyyttä ja valtaa ja hän käytti kirkkoa hyväkseen valtapyrkimyksissään ja saneli Nikean kirkolliskokouksessa teologiset ratkaisut. Näin Kolminaisuus voitti kilpailevat vaihtoehdot Rooman keisarin päätöksellä.

    Tämän jälkeen kristillinen perimätieto piti saada sopusointuun Kolminaisuuden ja muiden kirkon lainaamien uskonnollisten ideoiden kanssa ja alkoi säälimätön taistelu muita tulkintoja vastaan. Kirkko syytti toisinuskovia harhaoppisiksi ja ajoi heidät kirkon ulkopuolle tuhoten toisinajattelijoiden kirjat ja vainoamalla eri mieltä olevia. Näin jälkipolvien olisi vaikea selvittää historiallista totuutta Jeesuksesta ja kirkosta. Kirkko pääsi valtaan Rooman keisarin tuella ja on siitä lähtien nauttinut vallastaan eri puolilla maailmaa.

    Kirkkoisien logiikka petti. Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hän ei olisi rukoillut Isää. Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hän ei olisi ilmaissut olevansa voimaton ilman Jumalan apua. Jos Jeesus olisi ollut Jumalam hänellä olisi ollut samalaiset tiedot ja kyvyt kuin Jumalalla, mutta Jeesus paljastaa, että yksin Isä tietää lopun aikojen päivämäärät. Jos Jeesus olisi ollut Jumalam hän ei olisi voinut kuolla Ristillä, koska Jumala on kuolematon. Jos Ristillä kuoli pelkkä ihminen, ei tämä yksi ihminen voi sovittaa muiden syntejä juutalaisuuden mukaan. Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hän ei olisi huutanur Ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Jos Jeesus olisi ollut Jumala, hänen tyhjästä haudastaan olisii tullut pyhiinvaelluspaikka ja tarkka kuolinpäivämäärä ja hauta paikka olisi kaikkien tiedossa. Nyt aikalaislähteet vaikenevat kaikesta tällaisesta, myös Jerusalemin temppelin esiripun repeämisestä ja maanjäristystyksestä tuona päivänä. Kaikki tämä herättää epäilyksiä Jeesuksen jumaluudesta.

    Kreikan sanalla logos on monia merkityksiä, Se voisi olla myös järki. Jumalaa se ei kuitenkaan ole koskaan tarkoittanut. Jumala ja Logos ovat eri asioita. Logos ei ole mikään persoona. Se on vain puhtaasti sana. Jumala loi kaiken sanan avulla tms. Sana tulee jonkun suusta ja joku käyttää sanoja kommunikoimiseen.

    Johannes yhdisti kreikkalaista filosofiaa Jeesuksen tarinaan. Kaikesta huolimatta Kolminaisuutta on aina arvioitava logiikan keinoin. Kolminaisuus on epälooginen. Jumala on luonut logiikan ja järjen ja noudattaa myös sitä. Poika ei voi olla samaa olemusta kuin Isä, koska näillä on aivan erilaiset kyvyt ja ominaisuudet. Jeesus ei tiedä kaikkea, ei edes lopun aikoja eikä voi mitään, ellei Isä anna hänelle voimaa. Siitä näemme, että eivät voi olla samaa olemusta. Jeesus rukoilee aina Isää, ei itseään ja pitää Jumalaa korkeampana olentona. Eivät voi olla samaa olemusta millään todellisuudessa, vaikka Kolminaisuusoppi niin väittää. Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, ei Poika itse. Niinpä taas näemme, että eivät voi olla samaa olemusta, koska on erilaiset kyvyt ja taidot sekä osaaminen.

    Johtopäätös: Jeesus oli juutalainen ihminen, joka julisti Jumalan sanomaa ollen upea opettaja ja julistaja eli Jumalan lähettiläs. Näin uskoivat myös Jeesuksen opetuslapset. Kukaan ei koskaan puhunut mitään Kolminaisuudesta, ei koskaan.

    Historiallinen totuus ei muutu vallan käytöllä, ei rahalla, ei kieltämällä historian tutkimukset, ei demokratialla eikä kirjoittamalla historiaa uudelleen voittajan silmin. Historiallinen totuus tulee lopulta ilmi. Oikea Jumala huolehtii siitä ja paljastaa sen kaikille kuoleman jälkeen. Me ihmiset emme voi muuttaa kirkon historiaa oman mielemme mukaiseksi. Olen tutkinut kristillistä perimätietoa vuosikymmenenten ajan kaikessa hiljaisuudessa erilaisten lähteiden ja kirjallisuuden parissa ja olen päätynyt johtopäätökseen: kirkko teki Jeesuksesta Jumalan.

    Jumala ei ollut toimeton huomatessaan, mitä kirkossa tapahtui ja miten kirkko muokkasi Jeesuksen sanomaa. Oikea Jumala päätti lähettää uusia matkaoppaita eli opettajia ja profeettoja maailmaan palauttamaam kirkko ja ihmiskunta yhden Jumalan luokse. Näin saapui maailmaan islamin julistaja ja opettaja Muhammed. Hän ei tuonut mukanaan uutta uskontoa tai uutta sanomaa, vaan tuli vaatimaan paluuta historiallisen Jeesuksen opetuksiin: Uskokaa yhteen Jumalaan, tehkää hyvää elämässä ja pyrkikää joka päivä elämässä hyvyyteen ja rakkauteen. Oikea Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi ilman verenvuodatusta ja lahjoittaa uskoville ikuisen elämän Taivassa kuoleman jälkeen. Siinä näkyy Jumalan rakkaus eli Armo.

    Näin juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat samaa perhettä ja uskovat samaan Jumalaan. Nyt on aika yhdistää voimat ja kulkea yhdessä käsi kädessä maailmassa ja välittää aidosti toisistamme ja auttaa kaikessa sekä kokoontua yhteen yhden oikean Jumalan äärellä. Oikeaa Jumalaa voi kutsua Jahveksi, Isäksi tai Allahiksi.
    Hyvä alku nyt olisi perua Nikea kirkolliskokouksen päätökset ja tunnustaa kirkon historiassa tehdyt teologiset virheet: kirkko teki Jeesuksesta Jumalan. Kirkon pitäisi palata historiallisen Jeesuksen yksinkertaiseen sanomaan: Usko yhteen Jumalaan ja tee hyvää elämässäsi. Tämä toisi yhteen juutalaiset, kristityt ja muslimit. Olisimme silloin samaa perhettä ja mahtuisimme kaikki samaan Taivaaseen.

    Uskontojen välinen kilpailu loppuisi ja loppuisi myös pahan puhuminen muista uskonnoista ja muista ihmisistä. Saataisiin aikaan todellinen rauha maailmaan ja alkaisi globaali välittäminen toisistamme. Talous ei olisi ykkösarvo maailmassa, vaan se alistettaisiin yhteisen elämän ja hyvinvoinnin alle. Turha tuotanto ja luonnonvarojen ylikulutus loppuisi kansainväliseen yhteistyöhön ja sosiaalitalouteen. Tämä on minun unelmani paremmasta maailmasta ja paremmasta tulevaisuudesta.

  9. Historian Jeesus ei pitänyt itseään Jumalana. Hän ei koskaan puhunut mitään sellaista. Jeesukselle Jumala oli Isä ja ilman Isää Jeesus oli täysin avuton eikä Jeesus tuntenut lopunaikoja, vain Isä tunsi. Joten Jeesus ei voinut edes olla samaa olemusta kuin Jumala ja miksi olisi ollut, kun hän oli pelkkä Jumalan lähettiläs ja opettaja ja yksi meistä.

    Kaikki Jeesus on Jumala – maininnat syntyivät kristillisessä perimätiedossa myöhemmmin ja kirkko teki Jeesuksesta Jumalan ja Messiaan vastoin juutalaisuutta. Jumalan Poika oli juutalaisille hyvä ja vanhurskas ihminen, ei Jumala. Tämänkin kohhdan kirkko ymmärsi väärin ja käänsi väärin myöhemmin kuten Jesajan nuoren naisen neitsyeksi, vaikka hepreassa on aivan eri sana nuorelle naiselle ja neitsyelle.

    Jumala sanoi Älä tapa, joten Jumala ei myöskään tapa ketään eikä varsinkaan omaa Poikaansa. Käskyt koskevat myös Jumalaa eikä kristinuskon Jumala ole tappamisen ja väkivallan Jumala, vaan puhdas Rakkaus ja Totuus. Tässä se on, paluu historian Jeesukseen.

    • Pasi,

      Keskustelu tai dialogi ei sinua kiinnosta. On yleistä, että mieluiten luemme omia kirjoitelmiamme, eli siinä mielessä olet normaali.

      Sen verran itsestäni ja pitkästä blogiurastani, jonka aloitin tälläkin sivustolla kysyttyäni silloisilta valvojilta luvan, koska en asunut edes Suomessa, enkä ollut ”perinteisen kristillisyyden” jäsen. Joskus minäkin olen jonkun pidemmän mielipiteen kirjoittanut, mutta niin, että se seuraisi jonkun kommentia.

      Olet ilmeisesti tasokas ammattilainen opettamiseen liittyvässä tiedottamisessa vai oletko luennoitsija elikkä asiantuntija jollakin kohdistetulla alueella, kuten esim. Alexander Stubb tämän päivän tehtävässään ja sitä ennen Firenzessä, EU-yliopiston yksikössä?

      Uskon, että nämä kohdistukset saattaisivat lisätä sonomisesi painoarvoa.

    • Pasi,

      Edelliseen jatkona, yritän pientä keskustelua väärän väittämäsi vuoksi, eli ”Historian Jeesus ei pitänyt itseään Jumalana. Hän ei koskaan puhunut mitään sellaista”.

      Raamattu, Sana kirjoitetussa muodossa on osoittautunut minun ja monen kohdalla paikkansapitäväksi. Sinä voit ikäänkuin asentaa poikkeavan historian, siis Raamatun kertoman historiasta poikkeavan eli sitä turhentavan. Raamattu turhentuu, koska luet paljon sellaisia kirjoituksia, jotka kertovat mitä Raamatussa lukee. Toisaalta sinun on niin tehtäväkin, uskossa sulautuminen, avautuminen puuttuu.
      Usko ei tee tyhjäksi hengettömyyttä, vaan Raamatun kirjoitukset ovat järkeenkäypiä, kun lukee niitä lahjavanhurskaudessa, siis uskovana. Koska hengellinen ihminen tietää/ymmärtää kaiken, vt. 1.Kor. 2:13-15

      Syy, miksi painotan Kirjoitusten sulautumattomuutta perustuu, Hebr. 4:2,”Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat”.

      On asioita, jotka ovat käsitettävissä, hyväksyttävissä ilman uskoa ja on Kristuksen salaisuus, joka on järjettömyyttä.

      Jeesuksen ihmisyys on järjellistä Raamattua lukemalla, vaikkei sinussa olisi Uskoa eli Henkeä, jonka Jumala puhalsi ihmisen sieraimiin, vt. 1Moos. 2:7. Tuo jumalan Henki on usovassa elävä ja jumlattomassa kuollut. Tähän perustuu Jeesuksen vastaus fariseuksille ja kirjanoppineille. Joh. 10:34/ Ps.82:6.

      Ei ihmisessä syntyessään on Jumaluutta, eli siksi Jeesuskin sanoi lapsista ”sillä senkaltaisten on taivaan valtakunta”-

      Nämä on Raamatussa, mutta näitä ei ole kirjoissa, jotka tulkitsevat Raamattua.