Lainaan tähän otteen ruotsalaiselta C. O. Roseniukselta (1816-1868) kirjasta Usko yhdistää s. 31-34, SLEY, vuoden 1977 painos.
Meidän tulisi kuitenkin osata päätellä, että kun Jumala on antanut oman Poikansa uhriksi, hän on aikonut myös antaa meille syntimme anteeksi. Hän ei silloin voi katsoa siihen, mitä me olemme omasta puolestamme ansainneet, eikä kohdella meitä syntiemme mukaan. Jeesus sanoo itse, että Jumala ei lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa – sehän oli jo tuomittu – vaan siksi että maailma hänessä pelastuisi. (Ks. myös Joh. 3:17 ja 12:47, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.)
On kokonaan eri asia, että se joka ei laupeutta kaipaa, pysyy Jumalan vihan kohteena. Joka ei halua päästä eroon synneistään eikä uskoa Jumalan Poikaan, jää kirotuksi. “Joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä” (Joh. 3:36). Mutta “joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi” (Ilm. 22:17). (Ks. myös Matt. 23:37, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.)
– Mutta kun siis kaikki eivät pelastu, niin mistä minä tiedän, että minulle kuuluu Jumalan armo ja anteeksiantamus?
Vastaus: Saat aloittaa uskomalla Jumalaan ja uskomalla hänen sanaansa armosta, joka kuuluu kaikille, ja sillä tavoin saat armon, joka ei tule jokaisen osaksi.
– Mikä on sellainen armo, joka kuuluu kaikille – niillekin jotka eivät usko?
Vastaus: Sovitettu Jumala ja ansaittu anteeksiantamus ovat odottamassa, mikäli he vain tahtovat tulla ottamaan ne vastaan.
– Mitä sitten on se, jota ei ole kaikilla?
Vastaus: Jumalan kanssa sovitettu sydän, usko joka ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen ja elää Jumalassa.
– Missä niin on kirjoitettu?
2 Kor. 5:19 – 20 luemme: “Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan … me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa!”
Room. 5:10 sanotaan: “Silloin kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta.” ja Kol. 1:14 (sekä Ef. 1:7, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys): “Hänessä meillä on lunastus, (nimittäin, ks. Biblia 1776, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys) syntien anteeksisaaminen.”
Sak. 3:9 on kirjoitettu: “Minä kaiverran kaiverruksen siihen (kiveen, Kristukseen) … ja otan pois tämän maan pahat teot yhtenä päivänä.” (Ks. myös Joh. 1:29, Hebr. 9:26 ja 1 Joh. 3:5, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys.) Ja Paavali kirjoittaa Gal. 3:13: “Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme.”
Raamattu puhuu näin selkeää kieltä. Kristuksessa Jumala sovitti maailman – eikä vain uskovia – itsensä kanssa, niin ettei hän enää lue ihmisten syntejä heidän syykseen. Se tapahtui Kristuksessa eikä meidän kääntymyksemme perusteella. Meiltä ei vaadita mitään muuta, kuin että noudatamme apostolin kehotusta: Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Meidät sovitettiin Jumalan kanssa hänen Poikansa kuolemalla. Se ei siis tapahtunut meidän katumuksemme tai kääntymyksemme, rukouksemme tai uskomme ansiosta. Mitään niistä ei tarvittu sovitukseen. Ne tarvittiin vain siksi, että me ottaisimme vastaan jo valmiina olevan armon. Meidät sovitettiin Jumalan kanssa jo silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia. Ja Kristuksen veressä tapahtunut lunastus on samaa kuin syntien anteeksiantamus. “Minä otan pois tämän maan pahat teot yhtenä päivänä”, sanoo Herra (Sak. 3:9). Se tapahtui silloin, kun Kristus ripustettiin ristinpuuhun ja tuli kiroukseksi meidän tähtemme sillä tavoin lunastaen meidät vapaiksi lain kirouksesta.
Voi maailmaa, kun se ei tiedä, mitä on tapahtunut, eikä ole selvillä ihmissuvun vaiheista. Eihän se tiedä, että niin kuin ihmissuku kerran lankesi syntiin, niin se on kerran myös ostettu vapaaksi, lunastettu ja vapahdettu kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta.
Anteeksiantamus ja vapahdus, josta tässä on ollut puhe, kuuluvat jokaiselle ihmiselle – uskoipa hän sen tai ei. Olkoon laitasi miten tahansa, on ainakin syntisi otettu pois, pyyhitty pois, annettu anteeksi ja heitetty meren syvyyteen. Se tapahtui sinä hetkenä, jona Kristus kuoli ristillä. Jos nyt joudut kadotukseen, se ei tapahdu syntiesi vuoksi vaan siksi, että olet epäuskoisena pysytellyt poissa Herran luota. Mutta jos suostut tulemaan ja ottamaan vastaan hänen armonsa ja anteeksiantamuksensa, ei sille ole mitään estettä. Olet aina tervetullut. “Sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos”, (Joh. 6:37, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys) sanoo Jeesus. Tästä säännöstä ei ole ainoatakaan poikkeusta, vaan “jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu” (Jooel 2:32). (sekä Room. 10:13 ja Apt. teot. 2:21, tämä sulku on allekirjoittaneen lisäys) “Kuka tahansa”, “jokainen joka tahtoo”, “jokainen” – näin sanotaan aina. Ja tämä siksi että kaikki synnit on annettu anteeksi ja koko maailma sovitettu Jumalan kanssa.
Tähän saakka Rosenius. Biblia sanoo hienosti: “… niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut KAIKKIEN ihmisten päälle. Sillä niin kuin yhden ihmisen kuulemattomuuden tähden monta ovat syntisiksi tulleet, niin myös monta tulevat yhden kuuliaisuuden tähden vanhurskaiksi.” (Room. 5.18,19, sanan kaikki korostus allekirjoittaneen)
Jeesus Kristus on ainoa välimies Jumalan ja ihmisten välillä ja “joka antoi itsensä lunnaiksi KAIKKIEN edestä”. (1 Tim. 2:5,6, sanan kaikki korostus allekirjoittaneen)
Otsikko on allekirjoittaneen.
Kaikki ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Room. 3:24
Jeesus maksoi verellään hinnan, joka avasi meille taivaan. Vanhurskaus on ansiottoman syntisen suurin lahja. Se on tarkoitettu omistettavaksi. Lunastushinta maksettiin. Olet synneistäsi vapaa, tiesitkö sen?
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, s. 42, Symbolum Oy, 2024.
Mika,
Uskon, että on huomioitu, että ”Vanhurskaus on ansiottoman syntisen suurin lahja. Se on tarkoitettu omistettavaksi.” toinen lause ilmaisee suostumusta, halua, alistumista, ei tiedottomassa tilassa tapahtuvaksi, jonka vaikutus jatkuu senkin jäkeen, mutta ilman tietoisuutta?
Kyllähän uskovainen on tietoinen siitä, että uskoo. ”Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.” (Job 19:25). SLEY on julkaissut vuonna 1976 Carl Fr. Wislöffin kirjan nimeltään Minä tiedän keneen uskon. Mutta ei pidä katsoa uskoonsa, vaan Jeesukseen!
Mika,
Onko seuraava ”muoti”-sanonta lainaus, vai sinun omasta päästä?
” Mutta ei pidä katsoa uskoonsa, vaan Jeesukseen!”
En väheksy kumpaakaan lähdettä, mutta se on tuulesta temmattua ja filosofiaa. Kuulostaa hurskaalta ja halventaa Jumalan Pojan uskoa, jonka Hän lahjoittaa jokaiselle sen haluavalle.
Minä ainakin katson mieluummin Jeesukseen kuin itseeni.
Mika
Kiitos Roseniuksen tekstin julkaisusta blogissasi
Jumalaton ei voi tuhannella markalla saada niin paljon kuin uskovainen, joka luottaa Jumalaan, saa yhdellä markalla.
Martti Luther, Hengellinen aarreaitta, s. 209, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016.
Joillakin on aivan liikaa rahaa eli yli tarpeen!
Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Matt. 6:24.
Nousemalla ylös kuolleista Jeesus todisti voittoa kuolemasta. Ikuisuus on Jumalan lahja uskovalle ihmiselle. Ikuisuutta voidaan pitää myös Jumalan palkintona ihmiselle uskosta Jumalaan ja hänen sanomaansa. Ei-kristityt voivat päästä ikuisuuteen kuuntelemalla omaatuntoaan uskonnollisissa asioissa ja pyrkimällä rakkauteen ja hyvyyteen elämässä. Ylösnousemus on kuoleman jälkeen persoonallinen nykyisen ruumiin hajotessa biologisesti. Ihminen pääsee ikuisuuteen yksin Jumalan armosta.
Viimeinen tuomio on Jumalan päätös ihmisen asemasta kuoleman jälkeen. Jumala toimii lempeänä ja oikeudenmukaisena tuomarina arvioidessaan kuoleman jälkeen ihmisen uskoa. Arvioinnin tuloksena Jumala tuomitsee ihmisen uskon perusteella ikuiseen elämään. Ikuisen elämän vaihtoehtona on kadotus. Kadotus merkitsee eroa Jumalasta.
Usko on Jumalan tahdon mukaista hyvää elämää. Vaikka hyvät teot ovat osa uskoa, niiden lukumäärä ei ole tärkeintä elämässä eikä viimeisellä tuomiolla. Tärkeintä on luottamus Jumalaan. Ihminen voi tulla uskoon vasta kuolinvuoteellakin. Kenenkään ei tarvitse ansaita Jumalan armoa, anteeksiantamusta ja ikuisuutta omin voimin tai teoin, vaan kaikki on Jumalan lahjaa uskovalle ihmiselle.
Kirkon ei pidä tuomita ketään kadotukseen. Viimeinen tuomio on yksin Jumalan tehtävä. Kirkko voi ainoastaan yleisesti esittää oman myönteisen opetuksensa tuomion perusteista: Jokainen, joka uskoo Jumalaan ja rakastaa hänen sanomaansa, pääsee ikuisuuteen. Juutalaiset ja muslimit voidaan rinnastaa kristittyihin Jumalan edessä.
Jumala voi rakkaudessaan ja oikeudenmukaisuudessaan hyväksyä ikuisuuteen myös ei-kristittyjä. Ihmisen uskoa ja vakaumusta arvioidessaan Jumala ymmärtää ihmisen vaikeuksia löytää luottamus Jumalaan ja Jeesukseen moniarvoisessa yhteiskunnassa. Ei-kristittyjen kohdalla Jumala pitää arviointiperusteena viimeisellä tuomiolla omantunnon kuuntelemista uskonnollisissa asioissa ja pyrkimystä rakkauteen ja hyvyyteen elämässä. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa ja pyrkii elämässään hyvyyteen ja rakkauteen, pääsee ikuisuuteen. Ei-uskovien kohtalo on jätettävä avoimeksi tässä ajassa.
Ikuisuus ei ole kiinni oikeasta uskosta. Jumala hyväksyy rakkaudessaan erilaisia tulkintoja Jumalasta, kunhan niissä ei loukata rakkautta. Rakkaudesta Jumalan totuus aina tunnetaan. Jumala hyväksyy yhteyteensä eri tavoin uskovia ihmisiä, kunhan ihminen turvaa Jumalaan ja pyrkii hyvään. Ihmisen ei tarvitse eikä hän saa käydä väkivaltaisia sotia Jumalan puolesta. Jumala paljastaa lopullisen totuuden kuoleman jälkeen.
Varhaiskristityt uskoivat Jeesuksen olevan juutalaisten pyhien kirjoitusten lupaama Messias eli Jumalan asettama sijaishallitsija, joka tulisi johtamaan Jumalan valtakuntaa uudessa maailmassa.
Jeesuksen julistamaa lopun aikojen Jumalan valtakuntaa ei koskaan tullut maan päälle eikä maailmankaikkeuteen. Jumala halusi tapahtumien kululla todistaa ja osoittaa, kuinka eettiset opetukset, anteeksiantaminen ja rakkaus sekä voitto kuolemasta ikuisuuksineen olivat lopun aikojen odotusta tärkeämpiä kristillisessä sanomassa.
Jumalan valtakunta on jumalallinen todellisuus eli taivas tai paratiisi. Se on maailmankaikkeutta korkeampi todellisuus. Jumalan valtakunta tarkoittaa siis Jumalan hallitsemaa todellisuutta ja tilaa.
Ihminen pääsee Jumalan valtakuntaan kuolemansa jälkeen uskomalla Jumalaan ja hänen sanomaansa. Juutalaiset ja muslimit voidaan rinnastaa kristittyihin Jumalan edessä. Ei-kristityt voivat päästä Jumalan valtakuntaan kuuntelemalla omaatuntoaan uskonnollisissa asioissa ja pyrkimällä rakkauteen ja hyvyyteen elämässä. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa ja pyrkii elämässään hyvyyteen ja rakkauteen, pääsee ikuisuuteen.
Nämä opetukset eivät nouse Raamatusta. Et myöskään perustele yhtäkään ajatustasi Raamatun jakeilla.
Pietari sanoo Jeesuksesta: ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt. 4:12).
”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” (1. Kor. 3:11).
Siksi meidän on päivittäin vartuttava uskossa, armossa, Hengessä ja kaikissa Hengen hedelmissä. Tarvitsemmehan mekin jatkuvasti Hengen pyhittävää armoa, jotta uskomme kasvaisi ja rakkautemme lisääntyisi. Onkin varsin lohduttavaa ja iloista, että Herra itse on profeettojensa kautta antanut niitä äsken mainitsemiamme lupauksia, että hän tahtoo antaa Pyhän Henkensä kaikille niille, jotka uskossa Kristukseen ovat hänen armoliitossansa. Emmekö mekin näiden totuuden Jumalan lupausten rohkaisemina avaisi suumme tähän uskon rukoukseen: ”Rakas taivaallinen Isä, anna meille Pyhä Henkesi, että me hänen armostaan uskomme pyhän sanasi, elämme pyhästi tässä maailmassa, ja sen jälkeen saisimme elää iankaikkisesti.” Aamen, niin on tapahtuva.
F. G. Hedberg, Ainoa Autuuden Tie, s. 97, SLEY-Kirjat Oy, 1987.
Erittäin ajankohtaisia ovat Sananlaskujen seuraavat kaksi jaetta: ”Älä sano: ”Minä kostan pahan”; odota Herraa, hän auttaa sinua.” (Sananl. 20:22).
”Älä sano: ”Niin kuin hän teki minulle, niin teen minä hänelle, minä kostan miehelle hänen tekojensa mukaan”.” (Sananl. 24:29).
Ihminen voi tulla sokeaksi kaikelle halutessaan kostaa eikä kostaminen ole sen arvoista.
A man can lose sight of everything else when he’s bent on revenge, and it ain’t worth it.
Revenge could steal a man’s life until there was nothing left but emptiness.
Kosto voisi varastaa ihmisen elämän, kunnes ei olisi jäljellä muuta kuin tyhjyys.
Louis L’Amour (1908-1988)