Pian kolme vuotta sitten kenttäpiispan tehtävässä aloittanut oululaislähtöinen Pekka Asikainen johtaa yhtä puolustusvoimien erikoisalaa: sotaväen palveluksessa sen kirkollisessa työssä on yhteensä 27 kokoaikaista ja joukko osa-aikaisia sotilaspappeja.

Sotilaspapit palvelevat varuskunnissa ja eräissä esikunnissa. Asikaisen mukaan sotilaspappi toimii nykyisin yhtenä sotilaan toimintakyvystä huolehtivan tiimin jäsenenä.

– Hän tuottaa osaltaan tätä toimintakykyä. Puhutaan fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta ja eettisestä toimintakyvystä, jotta sotilas voisi tehtävänsä hoitaa. Erityisesti eettinen toimintakyky on sotilaspappien vastuulla. On sanottu, että se luo perustan kaikelle muullekin, Pekka Asikainen sanoo.

Asikainen tarkentaa, että sotilas tarvitsee kykyä arvioida oman ja joukkonsa toiminnan perusteita, oikeutusta ja seurauksia.

– Lisäksi myös kykyä tunnistaa omat arvot ja ammentaa niistä voimaa suoritukseen.

Asikaisen mukaan keskeistä on edelleen myös perinteinen hengellinen työ, kuten hartaudet.

– Sen rinnalla, sotilaiden vakaumuksesta riippumatta, sotilaspapit ovat kaikkien palveluista suorittavien, siis varusmiesten, henkilökunnan ja reserviläisten henkilöstön käytettävissä keskustelijoina. Sotilaspappia sitoo vaitiolovelvollisuus.

Sotilaspapisto on olemassa myös uskonnonvapauden varmistamiseksi.

ERITYISESTI KRIISIAIKOINA sotilaspapin tehtävänä on Asikaisen mukaan muistuttaa kaiken sodan karuuden keskellä toivosta ja ihmisyydestä tilanteissa, jolloin on toivottomuutta ja ihmisyyden rippeetkin näyttää katoavan.

– Tämä on se perusajatus. Myöskään sotilaiden rinnalla kulkeminen ja kuunteleminen ei ole hävinnyt minnekään.

Suomi muuttuu. Esimerkiksi asevelvollisten ja reserviläisten joukossa on yhä enemmän muiden kuin luterilaisen kirkon jäseniä – ja tietysti myös uskontokuntien ulkopuolella olevia.

Asikaisen mukaan kirkollisen alan työssä muutos tiedostetaan ja otetaan huomioon. Sotilaspapisto on olemassa myös uskonnonvapauden varmistamiseksi.

– Vaikkapa palvelusta suorittavien muslimien rukoushetkille pitäisi olla mahdollisuuksia. Mutta palvelus ja sen vaatimukset edellä kuitenkin aina mennään.

Vaikka asiat muuttuvat, on Asikaisen mielestä merkillepantavaa, että ylivoimainen enemmistö varusmiehistä osallistuu edelleen sotilasvalan vannomiseen.

– Isänmaallehan se vala vannotaan, mutta se vannotaan kaikkitietävän ja kaikkinäkevän Jumalan edessä.

Valan vaihtoehtona on sekulaari juhlallinen vakuutus. Molemmissa kuvastuu Asikaisen mukaan myönteisesti se, että ihminen on tosissaan.

– Siinä haetaan omaksi selkänojaksi symbolisesti itseään suurempaa.

SOTILASPAPISTOLLA ON Suomessa vuosisataiset perinteet. Itsenäisen Suomen puolustusvoimissa sotilaspappeja on ollut vuodesta 1918 lähtien. Tehtävät ovat aikojen kuluessa muuttuneet, mutta monet perusasiat ovat pysyneet.

Asikainen muistuttaa kuitenkin tärkeästi seikasta, joka on 2000-luvulla enenevästi määrittänyt Puolustusvoimien kirkollisen alan roolia.

– Pikkuhiljaa on tapahtunut sellainen muutos, että tämä työ ymmärretään yhä selkeämmin Puolustusvoimien kirkolliseksi alaksi. Sen töihin myös hakeudutaan Puolustusvoimien tarpeesta käsin. Tämä ei siis enää ole kirkon työtä Puolustusvoimissa, Asikainen tähdentää.

Hän lisää, ettei asiassa kirkon työstä ole aikaisemminkaan ollut kyse, vaikka mielikuvien tasolla niin on voitu nykyistä enemmän ajatella.

– Omankin kokemukseni mukaan ulkoapäin on ehkä aiemmin näyttänyt siltä, että monet ihmiset ovat ajatelleet, että tämä työ olisi hieman kuin sairaalapapin työtä. Eli että evankelis-luterilainen kirkko olisi siinä keskipisteessä toimijana.

Toisaalta palvelusarvoltaan prikaatikenraaliin rinnastettava kenttäpiispa on virkansa puolesta myös evankelis-luterilaisen kirkon piispain- ja kirkolliskokouksen jäsen.

Lisäksi nykysäädösten mukaan sotilaspappien on oltava evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkon pappeja.

Asikainen muistuttaa, että myös kirkollisen alan tehtäväkenttää tulee kehittää jatkuvasti. Ilonaihe on ollut se, että sotilaspapin tehtäviin hakeutuu jatkuvasti motivoitunutta väkeä.

– Avoimet paikat eivät jää täyttämättä.

Avoimet paikat eivät jää täyttämättä.

TÄMÄN HETKEN maailma vaikuttaa olevan monenlaisessa kaaoksessa ja muutoksessa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan jatkuu, lisäksi Lähi-idässä ja muuallakin soditaan. Kiina uhittelee Taiwanille. Myös Yhdysvaltojen nykyisen hallinnon poukkoileva ja yllättävä politiikka on lisännyt epävarmuutta. Uhkia on myös maailmantaloudessa ja ympäristön muutoksissa.

Suomi liittyi Natoon vuonna 2023. Miten se näkyy Asikaisen johtaman kirkollisen alan elämässä?

Kenttäpiispan mukaan kansainvälisyys on lisääntynyt varsinkin monikansallisten sotaharjoituksien myötä.

– Kun tänne tulee liittolaismaiden joukkoja, on mukana usein myös niiden sotilaspappeja. Se johtaa ruohonjuuritason yhteistyöhön. Myös kirkollisen alan reserviläiset pääsevät harjoituksissa tutustumaan siihen, miten muiden maiden kollegat asioita hoitavat.

Asikainen arvioi, että tähänastisen kokemuksen perusteella tärkeimpiä yhteistyötahoja ovat toisten Pohjoismaiden, Baltian maiden ja Yhdysvaltojen sotilaspapit.

Koko Naton merkitys ja tulevaisuus on nykyisin uutisoinnissa myös huolenaihe: kestääkö liittoutuma? Kenttäpiispan mukaan sotilaspuolella seurataan Natossa käytävää keskustelua.

– Todellisuus ei ole kuitenkaan niin dramaattista, kuin julkisuudesta voisi päätellä. Vuoropuhelua, suunnittelua sekä harjoitus- ja yhteistoimintaa Natossa jatketaan.

Suomen strateginen asema Venäjän naapurina ei ole muuttunut miksikään, mutta nyt itärajamme muodostaa puolet Naton ja Venäjän välisestä rajasta.

– Meidän täytyy itse hoitaa tämä tonttimme, oikeastaan päätehtävämme Natossa, hyvin.

SUOMI ON monen muun länsimaan tavoin viime vuosina lisännyt puolustusmenoja. Armeija uusii kalustoaan ja järjestelmiään ja oppii uutta. Työtä riittää.

– Uskottavaa torjuntakykyä halutaan vahvistaa. Voi myös vanhan puolustusvoimien sloganin mukaan sanoa, että ”teemme työtä, jolla on tarkoitus”.

Puolustusvoimat toimii Asikaisen mukaan verovarojen käyttäjänä todella tarkasti. Ukrainan sotakokemuksia, myös tekoälyn ja drooniteknologian esiinmarssia ja siellä saatuja oppeja hyödynnetään Asikaisen mukaan koko ajan myös Suomen puolustusvoimia kehitettäessä.

Suomalaisten maanpuolustustahto on edelleen Euroopassa aivan omaa, korkeaa luokkaansa. Kenttäpiispa tiedostaa tämän hyvillä mielin ja siteeraa jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothia.

– Suomi on hyvä maa ja sitä kannattaa puolustaa. Maantieteellinen sijaintimme on opettanut meille realismia. Koemme myös tärkeiksi tietyt länsimaalaiset arvot: yhdenvertaisuuden, demokratian ja niin edelleen. Niitä kannattaa puolustaa.

Varusmiespappien kursseilla naisten määrä on ollut kasvamaan päin.

VIIME SODISSA Puolustusvoimissa palveli Asikaisen mukaan kaikkiaan 890 sotilaspappia. Useimmat olivat reserviläisiä.

– Koko tuo määrä ei ollut palveluksessa samanaikaisesti, oli kiertoa.

Sodanajan kokoonpanoissa Suomen armeijassa olisi Asikaisen mukaan nykyisinkin useita satoja reservistä eri tehtäviin sijoitettuja sotilaspappeja.

Osaa sotilaspapeista koulutetaan teologian opiskelijoina tai valmistuneina teologeina tehtäväänsä jo varusmiespalveluksen aikana. Myös reserviä koulutetaan jatkuvasti.

– Kertausharjoituksissa myös tehtäväkohtaisiin harjoituksiin kutsutaan sotilaspappeja.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa suuri enemmistö nuorista papeista on naisia. Hyvin harva heistä on käynyt vapaaehtoisen asepalveluksen. Riittääkö reservissä koulutettuja pappeja sodanajan joukkoihin?

Asikaisen mukaan pelivara asiassa pienenee, mutta pappeja kyllä riittää armeijan tarpeisiin.

– Havaintojeni mukaan myös varusmiespappikursseilla naisten määrä on ollut kasvamaan päin.

Kenttäpiispa rohkaisee teologiaa opiskelevia naisia miettimään asiaa myös Puolustusvoimien kannalta.

– Rohkaisen heitä myös vapaaehtoisen asepalveluksen suorittamiseen. Siitä saa paljon hyötyä myös siviilielämää ajatellen.

Arjen elämässä kannattaisi Asikaisen mukaan elää normaalisti.

2020-LUVUN MAAILMA on muuttunut entistä arvaamattomammaksi. Osa kansalaisista on tänään huolissaan, jopa peloissaan.

Kenttäpiispa haluaa rauhoittaa niitä, jotka ovat näistä syistä ahdistuneita. Päivittäiseen kriisejä ja uhkia tihkuvaan uutisvirtaan pitää suhtautua kriittisyydellä.

Arjen elämässä kannattaisi Asikaisen mukaan elää normaalisti.

– Kolme pointsia: nauti tavallisen arjen iloista, pidä huolta itsestäsi – ja muista, vaikka yhteyttä pitämällä. Positiivisen ilmapiirin tartuttaminen on sallittua.

Kansalaisen ei kenttäpiispan mukaan tarvitse kantaa huolta sellaisista asioista, joihin ei pysty vaikuttamaan.

– Viranomaiset pitävät Suomen ja sen kansalaisten turvallisuudesta huolta 24/7. He ovat täysin tilanteen tasalla, kenttäpiispa Pekka Asikainen sanoo.

Kuka?

Pekka Asikainen, 54
Koulutus: Filosofian tohtori ja teologian tohtori
Työ: Kenttäpiispa
Kiinnostaa: Kuntoilu, rakentaminen ja tiede

Lue myös:

Ukrainasta on saatu oppeja suomalaisten sotilaspappien koulutukseen

Ilmoita asiavirheestä