Pari vuotta sitten oululainen tietokirjailija ja Oulun yliopiston viestintäpäällikkö Leena Hirvonen tuskaili tuomiorovasti Satu Saariselle ääneen asiaa, joka oli vaivannut häntä pitkään.
Hirvosta harmitti, ettei Oulussa ollut pieniä, matalan kynnyksen kirjallisuustapahtumia. Oli toki upeat kirjamessut, mutta Hirvonen kaipasi niiden rinnalle tilaisuuksia, joissa yleisö pääsisi lähelle kirjailijoita.
Ei sitä kannata harmitella, Hirvonen muistaa tuomiorovastin vastanneen. Tehdään itte!
Ideakaan ei ollut aivan uusi. Saarinen oli ollut suunnittelemassa hieman vastaavaa jo aiemmin Kalevan entisen, nyt jo edesmenneen kulttuuritoimittajan Kaisu Mikkolan kanssa. Tuolloin korona tuli kuitenkin väliin, eikä suunnitelmia päästy toteuttamaan.
Nyt kirjapitoja on järjestetty Oulun Vanhassa pappilassa jo puolentoista vuoden ajan. Illoissa on käynyt vieraina monenlaisia kirjailijoita: muun muassa miehenä kasvamisesta omakohtaisen kirjan kirjoittanut Samuli Putro, dekkaristit Marja Aarnipuro ja Satu Rämö, suosittuja hyvän mielen romaaneja kirjoittava viihdekirjailija Maija Kajanto ja pappi Leena Huovinen.
– Olemme halunneet pitää mukana elämän koko kirjon ja erilaiset genret, Hirvonen sanoo.
Tänä vuonna kirjapitoihin on haluttu kutsua erityisesti paikallisia kirjailijoita. Vielä tänä keväänä vieraaksi ovat tulossa Tornionjokilaaksosta lähtöisin oleva Akseli Heikkilä sekä oululainen Antti Leikas.
Ne ovat aikuisten tarinahetkiä.
ILLAT NOUDATTELEVAT samaa kaavaa. Ensin kirjailija lukee tuotannostaan valitsemiaan otteita, sitten häntä haastatellaan lyhyesti ja sen jälkeen yleisö pääsee mukaan keskusteluun. Valtaosan illasta vie otteiden kuunteleminen.
– Ne ovat aikuisten tarinahetkiä. Eihän meille aikuisille tavallisesti lueta samalla tavalla kuin lapsille, Hirvonen sanoo.
Kirjailijavieraat saavat valita lukemansa otteet itse. Usein valinta on osunut johonkin henkilökohtaisesti tärkeään kohtaan. Se on voinut olla esimerkiksi kohta, jota kirjoittaessa kirjailijan oma elämäntilanne oli vaikea tai jonka kirjoittaminen oli erityisen helppoa.
Luonteeltaan tilaisuudet ovat Hirvosen mukaan keskustelevia ja jopa terapeuttisia. Joskus ne ovat hyvin koskettavia.
Erityisesti Hirvosen mieleen on jäänyt Johanna Vuoksenmaan viimekeväinen vierailu. Vuoksenmaa luki tuolloin otteita romaanistaan Suurenmoinen matka (2025), jota kirjoittaessaan hän saattohoiti omaa äitiään.
– Yhtäkkiä aloimme keskustella kuolemasta, vanhemmuudesta ja ylisukupolvisista traumoista, Hirvonen kertoo.
VÄLITÖNTÄ TUNNELMAA ovat kiittäneet myös kävijät. Hiljattain kirjapidoissa vieraillut Satu Rämö veti pappilan odotetusti täyteen, mutta tunnelmaan se ei Hirvosen mukaan vaikuttanut.
– Olin otettu siitä, että vaikka paikalla oli meikäläisittäin kirjallisuuden supertähti, tunnelma ei ollut lainkaan jäykkä.
Siitä Hirvonen kiittää tilaa hirsiseinineen mutta myös iltoihin osallistuvaa väkeä.
– Ihmiset ovat lämminhenkisiä. He haluavat olla siinä lähellä ja kuunnella.
Hauskaa on sekin, että usein yleisöstä on löytynyt joku kirjailijan menneisyyden tuttu.
– Melkein joka kerta on tullut jokin yllätyskohtaaminen kirjailijalle itselleen, kun yleisöstä vanha opiskelukaveri, serkun miehen sisko tai lapsuuden leikkikaveri on kysynyt, että hei muistatko vielä.
Lue myös:
Hyvät tarinat tempaavat mukaansa — Emeritusarkkipiispa Kari Mäkisen kirjasuosikit saattavat yllättää
Ilmoita asiavirheestä