Nimi ”Jeesus” tulee sanasta ”Joosua”. Alunperin Joosuan nimi oli Hoosea (pelastus), mutta Mooses muutti nimen Joosuaksi (Jahve pelastaa) (4. Moos. 13:9, vert. Luuk. 1:31). Ks. Olavi Peltola: Opiskelemme Vanhaa Testamenttia, II, Historialliset kirjat, s. 8, Ev. Lut. Lähetysyhdistys Kylväjä, Helsinki 1982.
Uuden Testamentin selitysteoksessa sanotaan Raamatunkohdan Matt. 1:21 yhteydessä: ”Jeesus-nimen merkitys ”Herra pelastaa” saa täsmennyksen: Jeesus on pelastava Jumalan kansan poistamalla sen synnit.” (Uusi Testamentti lyhyesti selitettynä, s. 9, SLEY-Kirjat, Helsinki 1992)
Vuoden 1776 Raamatunkäännöksessä (Bibliassa), kohdassa Rekisteri, selitetään mm. Raamatun henkilöiden nimet suomeksi: ”Jesus; Vapahtaja, Matt. 1:21”, s. 145, ja ”Josua; Herra on vapahtaja, 2 Moos. 17:9”, s. 146. (Biblia, Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen Oulussa kustantama painos, Pieksämäki 1991)
Tärkeää on myös tietää, että ennen ajanlaskun alkua tehty Vanhan Testamentin kreikankielinen käännös Septuaginta kääntää nimen ”Joosua” juuri nimellä ”Jeesus”. Jeesus-nimi voidaan siis kääntää suomeksi sekä sanalla ”Pelastaja” että ”Vapahtaja”. Nämä sanat ovat erittäin voimakkaita suomen kielessä.
Jeesus on vapauttanut meidät verellään synnin lisäksi myös kuolemasta, perkeleestä, helvetistä ja lain kirouksesta. Tämän saavat kaikki uskoa. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät.” (Gal. 5:1). Koska Jeesus on maailman Vapahtaja (Joh. 4:42, 1. Joh. 4:14), on koko maailma siis vapaa. Jeesus on tehnyt kaiken valmiiksi. ”Se on täytetty.” (Joh. 19:30). Jeesus verellään lunasti eli osti koko maailman vapaaksi Jumalan edessä ja silmissä. Ef. 1:7, Kol. 1:14, 1. Tim. 2:6. Nyt hän on puhdistanut ja puhdistaa meidän sydämemme uskolla. Apt. 15:9. Ja vielä lopuksi: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.” (Apt. 16:31).
Tuli sivuhuomautuksena mieleen että näkyy jehovantodistajilla olevan kirjoituksissa käytössä Jumala Jahven sijaan. On ollut nähtävissä jo kauemmin että he rukkaavat oppia lähemmäksi kristinuskoa jotta sanoma menis helpommin perille ja ovityö onnistuisi , mutta edelleen samat lempiaiheet listalla . Rauhan aika , Jumalan valtakunta , pahuus ja lopunajat.
Joosua on yksi Jeesuksen esikuvista .
Hebrean alkukielessä Jumalan nimessä on vain konsonantit JHVH eli siinä ei ole vokaaleja.
Minun armossani on sinulle kyllin. 2. Kor. 12:9
Oi, meidän tulisi varmaan tyytyä yksin Jumalan suloiseen armoon Kristuksessa, (Joh. 14:8, 9) vaikkei meillä maailmassa olisi yhtään iloista hetkeä. Sillä Jumalan armon ja Kristuksen pitäisi olla kaikkemme, koska niissä löydämme kaikki aarteet. Jumalan armo ja Herrasi Kristus ovat lääke kaikkeen kurjuuteesi. Vaikka sinun onkin kestettävä maailman nurjaa mieltä ja vihaa, niin tiedät, että sinulla on armollinen Jumala ja että Kristuksessa sinulla on Jumalan ja kaikkien pyhien, vieläpä enkelienkin lempeys ja ystävyys osanasi. Jos olet halveksittu, (Ps. 119:141, Valitusvirret 1:11) on Jumalan armo Kristuksessa ikuinen kunniasi. Jos olet vangittu ja vainottu, sinulla on Kristuksessa oikea vapaus. Lyhyesti: oleminen Jumalan armossa on enemmän kuin koko maailman rakastamana ja kunnioittamana oleminen.
Johann Arndt, Armoa armosta, s. 73-74, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Hoosea:
6:2 Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.
Tämän kohdan on katsottu ennustavan sen, että Jeesus nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä. Meidät on jo tehty eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa.
Jeesus elää ja mekin saamme elää!
Roomalaiskirje:
4:25 joka (Jeesus) on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
Mika
Kiitos blogistasi
Lisäyksiä
1) Jeesus nimessä oleva e-vokaali on vanhempi kuin Joosua nimessä oleva o-vokaali.
Tässä on kyseessä vokaalien muuttuminen äännelakien mukaan.
Septuagintan kääntämisen aikoina noin 300 – 200 eKr. e-vokaali oli käytössä. Siihen vain lisättiin kreikan kielen vaatima s -paate ja siitä sitten latinan kautta meidän suomen kielen Jeesus -nimi.
Mutta masoreettien aikaan noin 600 – 1000 jKr. tuo o -vokaali oli jo tullu käyttöön, niinpä sama nimi vokalisoitiin o-kirjaimella ja Mooseksen seuraajan nimeksi tuli meidän suomen mukaisesti o-äänteellä varustettu Joosua nimi.
2) Jehova -muoto on lukutavan väärin ymmärryksen tulos
Vielä Vapahtajamme elinaikana hepreaa ja arameaa kirjoitettiin vain konsonanteilla. Niipä HERRAN nimikin kirjoitettun vain JHWH, kirjaimilla. Kun haluttiin välttää Herran nimen väärin käyttö, niin liturgaiassakin käytetiin tämän nimen lausumisen sijaan Herraa tarkoittavaa Adonaj -sanaa telstiä resotoitaessa.
Kun masoreetit sitten alkoivat lukemisen helpottamiseksi merkitsemään vokaalimerkkejä kirjoitettuihin teksteihin, niin PYHÄN NIMEN vokaalisaatiossa ei käytetty Jahwe nimeä ilmaisevia vokaaleita, vaan niiden sijaan vokalisoitiin se Adonaj -sanan eli siis HERRA -sanan vokaaleilla E , O ja A (Tässä yhteydessä jätän väliin selostuksen e äänteen tulon a-äänteen sijaan Adonaj -sanan kirjoituksessa.) .
Oli siis vuoteen 1000 mennessä tullut kirjoitustapa, missä konsonatit olivat HERRA -sanan mukaiset, mutta ääntämistä opastavat vokaalimerkit olivat Adonaj -sanasta.
Kun sitten renesanssin ja uskonpuhdistuksen aikana kristityt alkoivat lukea heprealaista tekstiä, niin useimmat heistä eivät tunteneet juutalaisen käytännön taustoja vaan yhdistivät konsonanttitekstin J H W H ja vokaalien merkinnän e, o, a -ääntämyksen yhtenä sanana syntyi kokonaan uusi nimen lausuntamuoto JeHoWaH, eli siis nykyisinkin monissa kielissä esiintyvä nimen muoto Jehova.
Leningrad , L -käsikirjoituksessa vokaalisaatiossa puuttuu tuo o-äänne. Niinpä sitä ja sen mukaisia tekstejä ääneen lukiessani käytän Pyhää Nimeä lausuessani aramean kielen sanaa Šəmā, siinä olevan määrätyn artikkelin antaessa nimi -sanalle käännöksen Pyhä Nimi,
Joten Mika
Kiitos mielenkiintoisia näköaloja avaavasta blogistasi