Väkevä, vivahteikkaalla kielellä kirjoitettu historiallinen saaristolaisromaani, joka kääntyy lopulta hyytäväksi dekkariksi. Näin voisin tiivistetysti kuvata Liisa Suomelan esikoisromaania Kaikki päättyy kevääseen.

Kertomus sijoittuu jatkosodan jälkeiseen aikaan ja tapahtumapaikkana on Perämerellä sijaitseva Hailuodon saari. Asukkaat ovat uteliaita, umpimielisiä, itsetietoisia, luonnon armoilla elämiseen karaistuneita ja persoonallisia.

”Romaani kuvaa taitavasti sotatraumoja ja niiden toisinaan äärimmäisiäkin seurauksia, itsensä ja identiteettinsä kieltämisen tuhoavaa voimaa – ja rakkautta.”

Tarinaa kuljettavat eteenpäin sodassa miehensä menettänyt Tyyne, joka hakee sodassa tärähtäneen veljensä Aukun mielisairaalasta takaisin kotitilalle saareen, sekä saarelle muuttava kirkkoherra Johan ja vaimonsa Siiri. Siiri on päätynyt sekä papin puolisoksi että saarelle vasten tahtoaan.

Herkkiin kuvauksiin saariston luonnosta, Tyynen juurevuudesta ja Johanin vilpittömästä yrityksestä juurtua keskelle erikoista seurakuntaansa sekoittuvat hyvin tummanpuhuvat kuvat monin tavoin sieluiltaan rikkimenneiden Siirin ja Aukun mielenmaisemista. Suljetussa saaristoyhteisössä henkilöiden tarinat alkavat kietoutua toisiinsa erikoisin tavoin ja lopulta tarvitaan myös poliisia.

Romaani kuvaa taitavasti sotatraumoja ja niiden toisinaan äärimmäisiäkin seurauksia, itsensä ja identiteettinsä kieltämisen tuhoavaa voimaa – ja rakkautta.

Kirjoittaja on itse Hailuodossa kasvanut ja sittemmin helsinkiläistynyt kulttuurialan ammattilainen. Paikallistuntemus tuo kirjan miljöökuvauksiin ja saarelaisten persoonallisuuksiin toden tuntua ja uskottavuutta.

Osittain luin kirjan ja osittain kuuntelin sitä äänikirjana. Teos toimi erinomaisesti kummallakin tavalla. Parasta siinä oli sujuva, rikas ja psykologisesti tarkkanäköinen kerronta ja kaunis kieli. Ennustan, että romaani ei jää Liisa Suomelan ainokaiseksi.

Liisa Suomela: Kaikki päättyy kevääseen. WSOY 2025.

Kirja-arvio on julkaistu Askel-lehdessä 2/2026.