Kirkolliskokouksen täysistunnossa käydään toisinaan kiivaita keskusteluja. On puhuttu jopa kirkolliskokouksen kahtiajaosta, kun edustajat ovat aiempaa näkyvämmin alkaneet työskennellä kahdessa eri ryhmässä.
Samaan aikaan kirkolliskokous on myös yhteisö. Kaksi kertaa vuodessa edustajat kokoontuvat Turkuun paitsi päättämään kirkon asioista myös viettämään paljon aikaa yhdessä. Viikon mittaan käydään kuntosalilla, pelataan sählyä, lauletaan karaokea ja käydään lukemattomia keskusteluja, jotka eivät päädy julkisuuteen.
Ystävänpäivän hengessä halusimme päästä kiinni tähän puoleen kirkolliskokouksesta. Sitä varten pyysimme kirkolliskokousedustajia lähettämään toisilleen ystävänpäivän terveisiä.
Kirjeen ensimmäisenä lähettäjänä saa kunnian toimia Espoon hiippakunnan pappisedustaja Heidi Zitting. Hän valikoituu sattumanvaraisin perustein: Zitting on kirkolliskokousvaaleissa valituista edustajista aakkosjärjestyksessä viimeinen.
Sähköpostissani kerron juttuidean ja pyydän häntä lähettämään ystävänpäivänterveisensä jollekulle edustajakollegalle. Kohteen saa valita vapaasti. Tavoitteena on kuitenkin löytää ystävyyksiä yli aatteellisten rajojen, ja siksi pyydän, ettei kehujen kohde olisi kirkolliskokouksessa läheinen yhteistyökumppani.
Sähköpostiin vastaus saapuu nopeasti. Zitting haluaa lähettää terveisensä Savonlinnaan, kirkkoherra Sammeli Juntuselle.
”Haluan lähettää terveiseni Sammeli Juntuselle, jonka kanssa en ole aina samaa mieltä, mutta jonka kanssa aina mielelläni käyn teologista keskustelua, ja joka usein on ajattelussaan ja toimissaan johdonmukainen.”
Heidi Zitting
Sitten tuleekin vaikeuksia. Juntunen ei vastaa sähköpostiin, puheluun tai tekstiviestiin. Seuraavana päivänä tavoitan hänet kirkkoherranviraston kautta.
Käy ilmi, että Juntunen suhtautuu ideaan varauksella ja pelkää sen vahvistavan kirkolliskokouksen kahtiajakoa. Vakuutan, että tavoite on päinvastainen.
Epäilyistään huolimatta kirkkoherra lupautuu mukaan. Ja kun lupaus on annettu, saapuu vastauskin heti perään sähköpostitse.
”Tahdon kiittää vierustoveriani Anna Kinnusta. Hänen kanssaan on mukava kuiskutella niinä monina hetkinä, kun isossa salissa ei tapahdu mitään merkittävää.”
Sammeli Juntunen
HAMINAN KIRKKOHERRAA naurattaa, kun hän kuulee vierustoverinsa terveiset. Myös Anna Kinnunen olisi nimittäin halunnut lähettää terveisensä juuri Sammeli Juntuselle.
– Hauskaa, että hän ajatteli minua ja minä häntä.
Jutusta tulisi kuitenkin ehkä tylsä, jos kirje jäisi pomppimaan Savonlinnan ja Haminan väliä kuin tennispallo. Sovimme, että Kinnunen valitsee kirjeelle jonkun toisen vastaanottajan.
Tehtävä ei ole Kinnusen mielestä vaikea, vaan mieleen tulee monia vaihtoehtoja.
– Tämä muistuttaa siitä, että vaikka asiat riitelevät, niin ihmisten kanssa silti voi tulla toimeen, Kinnunen sanoo.
Vastauksensa hänkin lähettää pian perästä sähköpostitse:
”Tahdon kiittää edustaja Juuso Perilää ja lähettää hänelle ystävänpäiväterveiset. Uutena edustajana ensimmäinen istuntoviikko jännitti. Juuso oli ensimmäinen entuudestaan minulle tuntematon edustaja, joka tuli iloisesti tervehtimään heti ensimmäisenä päivänä. Kohtaaminen on jäänyt lämmöllä mieleeni. Jännitys helpotti heti. Meitä yhdistää Juuson kanssa se, että olen nykyään kirkkoherrana hänen nuoruutensa kotiseurakunnassa.”
Anna Kinnunen
NYKYÄÄN PORNAISISSA asuva Juha Perilä on hetken hiljaa edustajatoverinsa terveiset kuultuaan.
– Aivan mahtavaa, kiitos, hän lopulta sanoo.
Perilä toteaa, että kirkolliskokouksessa työtä tehdään kirkon puolesta. Erot edustajien ajattelussa korostuvat julkisuudessa, vaikka yhdistäviä tekijöitä on paljon enemmän.
– Se, mikä meitä yhdistää, on kuitenkin suurempaa kuin se, mikä meitä erottaa.
Myös Perilälle tulee heti mieleen useita edustajia, joille hän mielellään lähettäisi terveisensä. Valinnan hän tekee silti nopeasti ja sanelee terveisensä heti puhelimessa.
Perilän ystävänpäivänterveiset lähtevät Keravalle:
”Tapio Tähtinen on pitkän linjan kirkolliskokousedustaja. Hänet kohdatessa tulee aina lämmin olo, ja kun hän avaa suunsa, tulee turvallinen olo, että yksi täällä ainakin varmasti tietää, mistä puhuu. Tapiolla on syvällistä viisautta, ymmärrystä ja hyvää huumoria. Hän paneutuu asioihin nöyrästi. Olen usein ihmetellyt, miten voi yksi ihminen olla samaan aikaan niin sydämensivistynyt, viisas ja kohtelias.”
Juha (Juuso) Perilä
LIIKUTTUNUT JA lämmin. Niin oloaan kuvailee Tapio Tähtinen edustajakollegansa viestin saatuaan.
– Juuso sanoittaa terveisensä tosi kauniisti. Hän on tässä taitava. Lämmin kiitos, Juuso! Tähtinen kirjoittaa sähköpostissaan.
Omat terveisensä hän lähettää Pälkäneelle:
Jari Kemppainen on ”isä Camillo” -tyyppinen kokenut ja osaava kirkkoherra, jonka lupsakka ja hymyilevä olemus säteilee hyväntahtoisuutta. Hän on hyvä puhuja, joka tuo usein käsiteltävään asiaan erilaisen ja ehkä uudenkin näkökulman, jollaista muut eivät ole esittäneet. Jos joku meistä, niin erityisesti hän tuo seurakunnan näkökulman keskusteluun. Hyvää ystävänpäivää, Jari!
Tapio Tähtinen
Sitten on taas hiljaista. Vuorokaudet vaihtuvat ja toimittajaa alkaa vähän jännittää, ehtiikö kirje enää jatkaa matkaansa. Ystävänpäivä lähestyy jo.
Kun vastaus lopulta saapuu, se on pitkä ja punnittu. Kemppaisen terveiset lähtevät Kauniaisiin:
Olen tutustunut kirkolliskokouksessa edustaja Mimosa Mäkiseen. Hänen puheenvuoronsa kokouksessa on punnittua puhetta. Hyvin harkittuja sekä asioita eteenpäin vieviä, tiiviitä ja asiallisia puheenvuoroja. Mimosa Mäkinen on perehtynyt asioihin erinomaisesti. Hän suhtautuu edustajakollegoihin ystävällisesti ja avarakatseisesti. Vaikka asioista oltaisiin eri mieltä, asiat pysyvät asioina, eivätkä mene henkilökohtaisuuksiin. Mimosa Mäkinen kantaa huolta, että kirkko pysyisi kasassa ja että myös konservatiiveilla on paikka kirkossa. Käytävä- ja kahvipöytäkeskusteluissa on helppo löytää hänen kanssaan kollegiaalisuutta. Kysellä ja pohtia yhdessä kirkkoherran ja lääninrovastin työn eri puolia sekä hallinnon ja seurakuntaelämän ajankohtaisia kysymyksiä. Myös pienten seurakuntien näkökulmat tulevat keskusteluissa hyvin esiin. Hänen kanssaan on helppo tehdä eräänlaista vastavuoroista kollegamentorointia. Kiitos ystävyydestä.
Jari Kemppainen
KAUNIAISTEN KIRKKOHERRA, lääninrovasti Mimosa Mäkinen kuuntelee kollegansa terveisiä hiljaa.
– No voi että. Olipas se kivasti sanottu. Kiitos.
Nyt ystävänpäivä on jo niin lähellä, ettei Mäkinen enää pääse lähettämään kirjettä eteenpäin. Sen sijaan pyydän häntä kertomaan, minkälainen yhteisö kirkolliskokous on.
Toista kauttaan kirkolliskokouksessa istuvan Mäkisen mielestä kirkolliskokouksella on kahdet kasvot. Toiset piirtyvät esiin uutisoinnin kautta. Niissä korostuvat kirkkopoliittiset erimielisyydet, jopa polarisaatio, päätöksenteon hitaus ja tahmeus.
Sekin puoli on totta, Mäkinen sanoo, mutta se ei ole koko totuus.
Toiset kasvot näkyvät paremmin paikan päällä Turussa. Mäkisen mukaan erityisesti vapaamuotoisissa, kiireettömissä kohtaamisissa käytävillä, kahvin tai lounaan äärellä voi syntyä hyviä keskusteluja.
Jos vain malttaa pysähtyä kuuntelemaan, täysistuntoviikolla voi kohdata toisella tavalla ajattelevia kirkon rakentajia ja kristittyjä eri puolilta Suomea.
Myös hartauselämällä on Mäkisen mielestä keskeinen rooli yhteyden rakentamisessa. Viikko voi olla raskas tai dramaattinenkin, mutta se aloitetaan ja lopetetaan yhteiseen messuun.
– Se on itselleni ihan keskeistä. Sitä varten me siellä olemme, että erilaiset kristityt voivat polvistua yhteiseen ehtoollispöytään ja rukoilla yhdessä.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä