Teologian tohtori ja Helsingin yliopiston kirkkohistorian dosentti Sini Mikkola, 44, on nimitetty Itä-Suomen yliopistoon kirkkohistorian professoriksi. Virka on määräaikainen ajalla 1.2.2026–31.7.2030.

Mikkola on toiminut kirkkohistorian yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopistossa vuosina 2019–2026. Hän on johtanut tutkimushanketta, jossa tarkastellaan luterilaista mieheyttä ja maskuliinisuuksia 1500–1900-luvuilla. Parhaillaan Mikkola tutkii, miten Turun hiippakunnan kirkonmiehet pyrkivät kasvattamaan kansasta kunnollisia kristittyjä 1500–1600-luvuilla. Perhe-elämän ja tunteiden tarkastelu kulkee myös koko ajan tutkimuksellisesti mukana.

Kirkkohistorian alan Mikkola ymmärtää laajemmin kristinuskon historiana.

– Toki tutkimme instituutioita ja rakenteitakin, mutta pääosassa ovat aina ihmiset ja ihmisryhmät – eivätkä vain niin sanotut suurmiehet, vaan tavalliset ihmiset, valtavirta, marginaalit, yksilöt ja hyvin arkinen elämäkin.

Kristillisen historian ymmärtäminen on Mikkolan mukaan tämän päivän yhteiskunnassa yhä tärkeämpää.

– Kristinusko kietoutuu monin tavoin maailman poliittiseen tilanteeseen, ja sitä käytetään politiikan välineenä. Tämä ei toki ole mikään uusi ilmiö. Historiallinen ymmärrys kristinuskosta ja uskonnon merkityksestä ylipäätään auttaa esimerkiksi arvioimaan, kuinka kestävällä tai perustellulla tavalla uskontoa käytetään nykypolitiikan teossa.

Mikkola on viime aikoina suunnannut tutkimustaan yhä enemmän metodologisiin ja teoreettisiin pohdintoihin.

– Kirkkohistorian tutkimuksessa ei perinteisesti ole kovin kattavasti pohdittu tutkimusmetodeja tai hyödynnetty muiden tieteenalojen tarjoamia teoreettisia viitekehyksiä. Tämä tosin on muuttumassa, ja nuoremmat kirkkohistorioitsijasukupolvet liittyvät luontevasti metodologiseen ja teoreettiseen keskusteluun sekä näiden kehittämiseen.

Avoimuus erilaisille teoreettisille viitekehyksille ja niiden rohkea kokeilu voivat Mikkolan mukaan avata uusia näkökulmia historiallisten aineistojen analysointiin. Erilaisten teorioiden soveltuvuutta tulee toki arvioida samalla kriittisesti, jotta niitä ei tule esimerkiksi käyttäneeksi anakronistisesti eli epäajanmukaisesti.

– Teorioita ei tule käsittää ennustavina tai selittävinä malleina historiallisessa tutkimuksessa, vaan pikemminkin tulkinnallisina viitekehyksinä, jotka herättävät uusia kysymyksiä.

Lue myös:

Luther – hellä kuin lasta rakastava äiti?

Luterilaisia maskuliinisuuksia tutkiva hanke sai 240 000 euron apurahan