Orimattilan seurakunnassa järjestetään viidet kinkerit tänä talvena. Ajankohta on katsottu perinteisesti parhaaksi maatalouden vuodenkierron kannalta. Heinämaan kylältä aloitettiin helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina ja viimeiset pidetään Vanhassa Pappilassa maaliskuun puolivälissä.

Pakkanen on laskenut iltapäiväksi lähes puoleen aamun yli 20 asteesta. Silti seurakunnan piiritoimikunnan jäsen Seppo Mälkiä on lämmittänyt kinkereille vain teehuoneen. Kokoontumispaikkana on vanha puurakennus, entinen Evankeliumiyhdistyksen rukoushuone,  jonka seurakunta nyt omistaa.

Talvisodan aikaan kinkerit lyhenivät kyläaktivisti Pertti Laaksosen mukaan kolmen tunnin mittaisiksi mutta mukaan kuuluivat silloinkin yhteiset ruokailut. Tällä kertaa tyydyttiin lyhyempään aikaan, toki kuitenkin pullakahveineen, joiden tarpeet vs. kappalainen Sirkku Pelkonen ja kanttori Rita Honti toivat tullessaan.

Toisin kuin ennen, nyt ei tentata osallistujien ulkomuistia vaan edetään keskustellen annetusta teemasta. Pelkonen toimi pitkään lastentarhanopettajana ennen teologisia opintoja. Orimattilassa hänellä on edessään toinen kinkeritalvi. Sen yleisaiheeksi kirkkoherra Tuomas Niskanen oli valinnut ”Hengen hedelmät”. Aihetta selventää sopivasti viestintäasiantuntija Sonja Mäkisen Galatalaiskirjeen 5. luvun jakeessa 22 kuvatuilla hedelmillä täyttämä puu.

Millaisena näemme itsemme näiden hedelmien, kuten rakkaus, ilo ja rauha valossa? Vastakohtina näille hyveille saman luvun jakeista 19-20 voimme lukea erilaisia ”lihan”, inhimillisen luontomme aikaansaannoksia, viimeisenä ”remuaminen”.

– Kun olosuhteet ovat suotuisat, siitä versoo hyviä hengen hedelmiä. Niitä ei voi pinnistellä esiin, miettii Pelkonen.

Kinkereille tulleet saivat tehtäväkseen miettiä pöytäkunnittain millaisissa olosuhteissa puu voisi tuottaa parhaiten hyviä hengen hedelmiä. 

– Rakkaus tässä kohtaa tarkoittaa kreikan kielen agapén kuvaamaa ehdotonta, minkäänlaisista ansioista riippumatonta, uhrautuvaa rakkautta. Alkutekstin iloa tarkoittava ”khara” ei riipu olosuhteista. Rauhalla tarkoitetaan sisäistä rauhaa.

SEURAAVAKSI KATSELEMME puun juuria. Rungon maanpäällisessä alaosassa on otsikko ”Kristuksessa eläminen”. Maanalaisissa juurissa edellytyksinä hyvälle kasvulle on lueteltu Jumalan sana, armo, sakramentit, seurakuntayhteys ja rukous.

– Keskustelimme kerran seurakuntaillassa rukouksesta. Siinä kävi ilmi, että juuri isovanhemmat olivat opettaneet lapsenlapsiaan rukoilemaan, sanoo Sirkku Pelkonen kuulijoille, joista monella on samoja kokemuksia.

Kotikylään Heinämaalle vaimonsa Leenan kanssa Helsingistä eläköitynyt Jorma Heikkilä pohtii ääneen, mikä muu kuin pyyteetön rakkaus voisi motivoida omaishoitajia, jotka tekevät työtä kodeissaan ympäri vuorokauden.

Muistelemme vielä hetken Heinämaan kylän merkittävää hengenluojaa, koulun opettajana 1912-1945 vaimonsa Lyylin kanssa toiminutta Severi Kantolaa. Jorma Heikkilä kertoo kylähistorioitsija Ilkka Kantolan löytäneen isoisänsä jäämistöstä jokunen vuosi sitten tekstin, jonka tekijä on päivännyt heinäkuun lopulla, vain muutama päivä ennen kuolemaansa 1. elokuuta 1967:

”Hyvästijättö Heinämaan asujaimille
Peljätkää ja rakastakaa Jumalaa niin, että pidätte hänen käskynsä. Rukoilkaa toistenne puolesta, että sopu perheessä ja naapurien keskuudessa säilyy ja että omassa sydämessä siveys asuu. (Matt.6:6) Olkaa ahkerat ja vilpittömät kaikissa elämänne kohtaloissa.
Pois päässyt opettajanne Severi Kantola.”

Lue myös:

On tärkeää uskaltaa unelmoida, vaikka kaikki unelmat eivät toteudu – Leskien klubissa katsotaan tulevaan

Nuorten maksuton iltapalatarjoilu Oulun seurakunnissa vastaa monenlaiseen nälkään

Ilmoita asiavirheestä