Runoilija Helvi Juvonen oli monessa mielessä jännitteinen taiteilija: kriitikoiden arvostama, suurelle yleisölle tuntematon, perinteistä ja modernia yhtä lailla ymmärtämä, sekä hauraaksi että lujaksi koettu. Katri Viitaniemen kirjoittama elämäkerta Kirkas ja hiljainen onnistuu vangitsemaan ihmeellisellä tavalla runoilijan elämän ja maailman yksiin kansiin. Sen lukeminen tuntuu löytöretkeltä.

Runojen ja muun Juvosen tuotannon lisäksi Viitaniemi on tutustunut perinpohjaisesti Juvosen ja tämän lähipiirin kirjeisiin, haastatteluihin ja muihin lähteisiin.

Erityisen mielenkiintoiseksi kautta kirjan nousee Juvosen identiteetti sekä kristittynä että sateenkaari-ihmisenä 1940- ja 1950-lukujen maisemassa. ”Homoseksuaali, kristitty, moderni ihminen – sellaista yhdistelmää ei pitänyt olla olemassa”, Viitaniemi kirjoittaa.

Sivuilta välittyy kuva rohkeasta älyllisestä etsijästä, joka kokee Jumalan voimakkaasti, vaikka ympäröivän yhteisön ja ajan äänenpainot ovatkin satuttavia. Raamattu on Juvoselle rakkain kirja, vaikka Paavalin sanat ovatkin hänelle ”vuosien takaisia raamatunlausekummituksia”. Niistä kuitenkin vapauttaa Fredrik Wislöffin lohdulliset sanat, joista löytyy armo, missä levätä. Rakkaudessa elämänkumppani Sirkka Meriluotoon Juvonen kokee Jumalan rakkauden tulevan koettavaksi tässä maailmassa.

Viitaniemen hieno teos onnistuu olemaan luomista ja kauneutta kuvaava runoilijaelämäkerta, ajankuva sekä pohdituttava kuvaus seksuaalivähemmistöön kuuluvan ihmisen elämästä sotienjälkeisessä Suomessa. Ennen kaikkea se on kuitenkin rakkaustarina: kertomus rakkaudesta kieleen, Jumalaan, luontoon ja Sirkkaan.

Katri Viitaniemi: Kirkas ja hiljainen. Runoilija Helvi Juvosen elämä. Kustantamo S&S 2025. 398 sivua.