Pelkosenniemen seurakuntaa ollaan yhdistämässä Sodankylään: ”Ei riemusta kiljuen, mutta ei tämä kauheatakaan ole”

Sodankylän kirkko (vas.) on vuodelta 1859 ja Pelkosenniemen kirkko vuodelta 1929. Kuvat: Htm ja J. Pelkonen / Creative Commons

Oulun hiippakunnan tuomiokapituli on päättänyt esittää Kirkkohallitukselle, että Pelkosenniemen seurakunta liitetään Sodankylän seurakuntaan alueseurakunnaksi ensi vuoden alusta. Molemmat seurakunnat kuuluvat Lapin rovastikuntaan.

Pelkosenniemen seurakunnan kohdalla eivät täyty taloudelliset kriisiytyvän seurakunnan mittarit. Kapitulin mielestä liittyminen Sodankylään parantaisi kuitenkin Pelkosenniemen taloutta ja toimintakykyä.

Kapituli perustelee päätöstä Pelkosenniemen seurakunnan jäsenmäärän vähenemisellä ja sen myötä pienenevällä varallisuudella sekä henkilöresurssien vähäisyydellä. Pelkosenniemen seurakunta on yksipappinen, ja työntekijöitä on yhteensä neljä.

Kirkkoherran virkaa seurakunnassa on hoidettu vuosia tilapäisjärjestelyillä. Tällä hetkellä virkaa hoitaa vt. kirkkoherrana Ilona Yliräisänen, joka on lainassa Sodankylän seurakunnasta. Siellä hänellä on seurakuntapapin virka ja hän on hoitanut myös sijaisena kappalaisen virkaa.

Pelkosenniemellä oli vuoden 2025 lopussa reilut 1350 seurakuntalaista, Sodankylässä reilut 6070. Talous on molemmilla seurakunnilla ylijäämäinen. Pelkosenniemellä ylijäämäisyys johtuu kuitenkin siitä, ettei kaikkia virkoja ole täytetty. Kirkkomuusikkoa seurakunnassa ei ole.

– Jos olisi, mentäisiin miinukselle, Yliräisänen sanoo ja lisää, että näillä korkeuksilla rekrytointi on hankalaa etenkin, kun kyse olisi 50-prosenttisesta virasta.

SEURAKUNTALAISTEN SUHTAUTUMISEN tilanteeseen sekä Ilona Yliräisänen että Sodankylän kirkkoherra Tiina Åkerfeldt kertovat olevan realistista.

– Luulen, että väsytystaistelu on tuottanut tulosta. Liitosasialla on pitkä historia, Yliräisänen sanoo.

Seurakuntien yhteistyö- ja liitosmahdollisuuksia on tutkittu jo 2017 alkaen useampaan otteeseen.

– Ei ole semmoista suoranaista vastustusta. Muutamia yksittäisiä äänenpainoja on. Realismilla väki suhtautuu asiaan, Yliräisänen toteaa.

– Vääjäämätöntä kohti mennään. Ei riemusta kiljuen, mutta ei tämä kauheatakaan ole, Tiina Åkerfeldtkin sanoo ja toteaa, että pohjoisessa asenne on se, että naapurista pidetään huolta.

– Ihan hyvä tästä tulee ajan kanssa.

Matkakustannuksia liitos Åkerfeldtin mukaan lisää, sillä liitoksen jälkeen on kyse pinta-alaltaan Lapin  suurimmasta seurakunnasta, joka ulottuu kolmen kunnan alueelle: Sodankylän, Pelkosenniemen ja Savukosken.

Ilona Yliräisänen uskoo, että liitoksen avulla seurakuntaelämä Pelkosenniemellä monipuolistuisi ja rikastuisi. Nyt yhden papin työaikaa ovat sitoneet kirkkoherran tehtävään kuuluvat hallinnolliset asiat. Sekä kirkkoherra, että diakonissa ovat hoitaneet myös kirkkoherranviraston kanslistin töitä.

Taloushallintoa Pelkosenniemellä on hoidettu yhteistyössä Sallan seurakunnan kanssa.

– Sallakin on otettu huomioon aiemmissa selvityksissä. Mutta ei ole järkevää hakea liitossuuntaa sinnepäin. Sielläkin talous on haastavaa, Yliräisänen toteaa.

Yliräisäsellä on sukujuuria Savukoskella, ja hän on asunut jo kymmenen vuotta Savukosken Kuoskun kylässä. Liitoksen myötä hän mielellään jatkaisi Pelkosenniemen pappina ja kehittäisi seurakuntaelämää.

– Mielelläni jatkaisin, hän sanoo.

Lue myös:

Paikalliset eivät lämpene Tunturi-Lapin seurakuntayhtymän perustamiselle

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliNäkökulma: Ihmisyyden rienaus ja synnintunto
Seuraava artikkeliVetelin tuleva kirkkoherra Asko Kantola haluaa turvata pienen seurakunnan itsenäisyyden

Ei näytettäviä viestejä