Kesätapahtumien talkoolaiselle saattaa kaappiin kertyä melkoinen pino t-paitoja. Tämän huomasi herättäjuhlilla monena vuonna talkootyötä tehnyt Eino Rissanen hiljattain vaatekaappiaan siivotessaan.
Rissanen havahtui siihen, että kaapissa oli kuusi tai seitsemän talkootyöstä kiitoksena saatua t-paitaa. Niistä useimmat olivat jääneet lähes käyttämättä.
Valtaosan paidoista Rissanen pani kierrätykseen. Samalla syntyi idea, josta hän teki körttien Facebook-ryhmään julkaisun: mitä jos talkoopaidoista luovuttaisiin?
Ensisijaisena perusteena ehdotukselleen Rissasella on puuvillaisten t-paitojen epäekologisuus.
Puuvillan viljely kuluttaa paljon vettä.
– Puuvillan viljely kuluttaa paljon vettä, ja siinä käytetään myrkkyjä, joilla voi olla ympäristövaikutuksia. Tosi usein paitoja vielä tehdään kehittyvissä talouksissa, joissa työehdoistakaan ei voi olla ihan varma, Rissanen sanoo Kotimaalle.
Yhden puuvillaisen t-paidan valmistukseen kuluu WWF:n arvion mukaan noin 2700 litraa makeaa vettä. Se tarkoittaa yhden ihmisen kahden ja puolen vuoden juomavedentarvetta.
Erityisen epäekologisia paidoista tulee, jos ne jäävät käyttämättä. Rissanen toteaa olevansa pukeutumisestaan melko tarkka, eikä hän mielellään käytä esimerkiksi sellaisia paitoja, joissa on sponsorien logoja.
– Osa talkoopaidoista on ollut ihan hienoja, mutta jos talkoilee ahkerasti ja saa uuden paidan kerran vuoteen, niin ei niitä kaikkia tule käytettyjä.
FACEBOOKIN Körtit-ryhmässä Rissasen avaus keräsi runsaasti kommentteja. Moni piti ideaa hyvänä, mutta osa kommentoineista toivoi, että paitoja saisi jatkossakin.
Keskustelussa paitojen todettiin muun muassa luovan yhteyshenkeä ja auttavan tunnistamaan muut talkoolaiset. Joku ehdotti, että uusien paitojen sijaan talkoolaiset käyttäisivät samaa paitaa vuodesta toiseen. Toinen totesi, että talkoolaisilta voitaisiin kysyä, haluaako hän paidan.
– Selkeästi siellä heräsi keskustelua ja tuli esiin erilaisia vaihtoehtoja.
Rissanen toteaa ymmärtävänsä, että paidoilla on ollut monia tärkeitä tehtäviä. Hänestä paidat eivät silti ole välttämättömiä. Muiden talkoolaisten tunnistamiseen riittää hihanauha tai pinssi.
Jos talkoolaisille halutaan antaa kiitokseksi tavaraa, voisi esimerkiksi tarroilla olla paitaa selvästi pienempi ympäristövaikutus.
– Niitä voi liimata läppäriin, puhelimeen tai vihkoon.
Mikäli paidoista luovuttaisiin, voitaisiin samalla järjestää näyttely, jossa esiteltäisiin menneiden vuosien talkoopaitoja. Journalismia Tampereen yliopistossa opiskeleva Rissanen pohtii, että näyttelyn avulla paidoista luopuminen voisi herättää paikallisten ja maakunnallisten medioiden huomion.
Sitä kautta idea turhasta markkinointitavarasta luopumisesta voisi levitä laajemmalle. Paitoja jaetaan vapaaehtoisille myös muissa kesätapahtumissa.
– Elämme kertakäyttöisessä kulttuurissa, joka vie luonnonvaroja ja jossa myös omaa rahaa menee tällaiseen markkinointiin.
Eihän sitä paitaa väkisin anneta.
HERÄTTÄJÄ-YHDISTYKSEN toiminnanjohtaja Kalle Hiltunen kertoo seuranneensa Rissasen julkaisun herättämää keskustelua Facebookissa.
Hiltusen mielestä viesti ympäristöasioiden huomioimisesta tapahtumien järjestämisessä on tärkeä. Keskustelussa tuli muitakin hyviä huomioita moneen suuntaan. Se näkökulma kuitenkin puuttui, että järjestäjät ovat ajatelleet paidan olevan paitsi kiitoslahja myös työasu.
– Jos on vaikka kahvilassa talkoovuorossa, niin siellä voi rapa roiskua. On hyvä, ettei silloin tarvitse pitää omia vaatteita.
Kiitoslahjana paita voi olla tärkeä myös niille paikkakuntalaisille talkoolaisille, jotka osallistuvat herättäjäjuhlille kenties ensimmäistä kertaa.
Tilattavien talkoopaitojen lukumäärä on Hiltusen mukaan vähentynyt selvästi. Viime vuonna paitoja tilattiin noin tuhat. Vielä kymmenen vuotta sitten määrä oli 1 800.
Ensi kesän Ylivieskan herättäjäjuhlien juhlatoimikunnassa paitakysymyksestä Hiltusen mukaan todennäköisesti keskustellaan.
– Yksi vaihtoehto voi olla, että tiedotuksessa korostamme paidan ottamisen vapaaehtoisuutta. Eihän sitä paitaa väkisin anneta.
Ilmoita asiavirheestä