Monien uutislähteiden mukaan Kiinan hallinto kiristää jatkuvasti otettaan maan uskonnoista, jotka halutaan yhä tarkempaan valtion kontrolliin. Esimerkiksi epävirallisen niin kutsutun maanalaisen kirkon johtajistoa on brittiläisen BBC:n mukaan pidätetty. Pidätyksien todellista laajuutta ei saman lähteen mukaan kuitenkaan tiedetä. Pidätetyksi on nyt voinut joutua esimerkiksi pappeja, jotka vielä joitakin vuosia sitten olisivat saaneet viranomaisilta korkeintaan varoituksen.
Kiinan hallinto on jo vuosien ajan pyrkinyt kiinalaistamaan kaiken maassa sallitun uskonnollisuuden. Se merkitsee moniulotteisesti uskontokuntien ja niiden elämän alistumista ja alistamista maan poliittiselle, kulttuuriselle ja moraaliselle järjestelmälle. Uskonnot eivät saa muodostaa vallanpitäjille minkäänlaista potentiaalista tai aktuaalista uhkaa tai haastajaa.
Uskovat eivät saa julkisessa tilassa — kadulla, liikennevälineissä tai vaikkapa kouluissa — evankelioida tai kertoa uskostaan
VIIME VUOSINA Kiinan hallinto on estänyt esimerkiksi pappeja julistamasta tai opettamasta internetin kautta. Uskonnolliset organisaatiot eivät myöskään saa kerätä tuloja verkon kautta. Erityisen kiellettyä on tavoitella uskonnollisella viestinnällä lapsia ja nuoria. Pyrkimyksenä on estää uskonnollisen tradition siirtäminen uusille sukupolville. Myös seurakuntien lapsi- ja nuorisotyö on käytännössä kiellettyä, koska vasta täysi-ikäiset eli 18 täyttäneet voivat liittyä uskontokuntien jäseniksi. Käytännössä alaikäinen ei enää vuosiin ole voinut tulla sisään kirkkoon tai jumalanpalvelukseen edes vanhempiensa kanssa.
Viime vuonna voimaan tuli myös toinen uusi säädös, jonka mukaan uskovat eivät ylipäätään saa julkisessa tilassa — kadulla, liikennevälineissä tai vaikkapa kouluissa — evankelioida, kertoa uskostaan tai houkutella ei-uskovia uskontonsa piiriin. Ulkomaalaiset uskonnolliset toimijat, kuten lähetystyöntekijät, eivät saa tehdä julistustyötä Kiinassa ilman hallituksen lupaa.
Valtion palkkalistoilla, siis julkisissa tehtävissä olevat ihmiset eivät tätä nykyä saa Kiinassa olla uskonnollisesti aktiivisia tai käydä kirkossa. Tämä koskee kaikenlaisia virkamiehiä ja myös esimerkiksi opettajia ja lääkäreitä. Yksityisen palveluksessa olevien osallistuminen seurakuntien toimintaan on helpompaa.
Asioita myös valvotaan, sillä kaikkialla Kiinassa läsnä olevat kamerat tallentavat myös kirkkoihin menevät ihmiset. Koko ajan tarkemmaksi kehittyvä kasvojentunnistusteknologia pystyy erottelemaan, keitä kirkkoon menee ja keitä sieltä tulee. Myös osallistumista kontrolloivia digitaalisia applikaatioita on lähteiden mukaan otettu käyttöön.
Mikäli viranomaiset ovat nähneet tarpeeksi syitä, on kirkkojen katoilta poistettu ristejä tai kirkkoja on myös suljettu. Lisääntynyt kirkkojen valvonta on entisen manner-Kiinan alueen lisäksi ulottunut — vaikkakin lievempänä — myös Kiinalle kuuluvaan Hongkongiin.
Uskonnolliset rakennukset, kirkkojen, seurakuntien ja uskonnollisten yhteisöjen rahankäyttö sekä niiden hyväntekeväisyystoiminta ja johtajien valinta ovat jo vuosien ajan olleet Kiinan valtiollisen valvonnan ja mielenkiinnon kohteina.
LISÄÄNTYNEET RAJOITUSTOIMET ovat viime vuosina koskeneet kaikkia Kiinan hallinnon virallisesti tunnustamia uskontoja. Erityisesti lisääntynyt valvonta ilmeisesti kohdistuu varsinkin islamiin ja kristinuskoon, mutta buddahalaisuus ja taolaisuus näyttäisivät uutisoinnin perusteella pääsevän hieman vähemmällä.
Eroa saattaisi selittää ainakin se, että vaikka islamilla ja kristinuskolla on Kiinassa laskutavasta riippuen jo yli tuhatvuotinen historia, niiden voidaan vallanpitäjien näkökulmasta ajatella sittenkin olevan islamin ja kristinuskon rajat ylittävän luonteen mukaisesti myös yhteyksissä näiden maailmanuskontojen valta-alueille Kiinan ulkopuolelle, länsimaihin ja toisaalta Keski- ja Etelä-Aasiaan sekä Lähi-itään. Tällaista voidaan vallanpitäjien keskuudessa pitää epäilyttävänä.
Buddhalaisuus on sekin ikivanhaa tuontitavaraa Intiasta, mutta se on ajat sitten täysin kiinalaistunut. Ja varsinkin kiinalaisperäistä taolaisuutta ja sen liepeillä esiintyvää kansanuskontoa voidaan Kiinassa pitää juuri omaan kulttuuriperintöön kuuluvana. Kaiken uskonnollisuuden ”kiinalaistamisessa” viimeksi mainituilla uskonnoilla on edessään vähiten työtä. Mutta niidenkään harjoittaminen Kiinassa ei ole vapaata kontrollista.
Kiinan kirkkojen takavuosina vielä nopea kasvu on pysähtynyt.
NOIN 1,4 MILJARDIN asukkaan Kiina on Intian jälkeen maailman toiseksi runsasväkisin maa. Suurin osa kiinalaisista ei kuulu mihinkään uskontokuntaan ja valtion virallinen kommunistinen ideologia on ateistinen. Kiinan kommunistiseen puolueeseen tai nuorisojärjestöihin kuuluu virallisesti 281 miljoonaa kansalaista. Puolueen jäsenen on oltava ateisti tai ainakin kätkettävä mahdollinen uskonnollinen vakaumuksensa.
Uskontokuntiin kuuluvien määrät ovat Kiinassa epävarmaan tilastointiin perustuvia arvioita. Esimerkiksi virallisiin seurakuntiin kuuluvia katolisia ja protestanttisia kristittyjä maassa voi yhteensä olla valtiollisen arvion mukaan runsaat 40 miljoonaa. Mutta Kiinassa on myös runsaasti epävirallisia tai maanalaisia seurakuntia, joiden määrää ei tiedä kukaan. Joidenkin, todennäköisesti ylioptimististen arvioiden mukaan kristiittyjä voisi kaiken kaikkiaan olla jopa seitsemästä yhdeksään prosenttia maan väestöstä, mikä merkitisi jopa yli sataa miljoonaa ihmistä.
Viime vuosien aikana uskontoja kohtaan kiristynyt linja on saattanut vaikuttaa siihen, että joidenkin lähteiden mukaan Kiinan kirkkojen takavuosina vielä nopea kasvu on pysähtynyt
Muslimeja arvioidaan Kiinassa olevan 20—50 miljoonaa. Heihin kuuluu sekä tällä hetkellä sortotoimien kohteina olevia maan länsirajan uiguurien kaltaisia etnisesti ei-kiinalaisia vähemmistökansoja, että kiinankielisiä hui-muslimeja. Buddhalaisten ja taolaisten määrän arvioiminen on hyvin vaikeaa. Eri lähteiden mukaan heitä saattaa yhteensä olla 50—100 miljoonaa.
Kirkkojen maailmanneuvosto ei kovin näkyvästi uskalla puuttua Kiinan tilanteeseen.
RAJOITUKSISTA JA valvonnasta huolimatta Kiinassa on toki edelleen täysin mahdollista elää esimerkiksi kristittynä. Erityisesti tämä vapaus koskee iäkkäitä ihmisiä. Se edellyttää kirkoilta ja muilta uskonnollisilta organisaatioilta sekä yksilöiltä kuitenkin sopeutumista ja alistumista koko ajan tiukkeneviin sääntöihin ja valvontaan. Todellista ihmisoikeuksien mukaista uskonnonvapautta Kiinassa ei ole, vaikka maan yksipuoluejärjestelmän sanelema uskontolainsäädäntö näyttäisi sellaisen tarjoavankin.
Ulkomailla Kiinan uskonnonvapauden viime vuosina lisääntyneet loukkaukset ovat herättäneet huomiota julkisuudessa länsimaissa, eniten Yhdysvalloissa ja amerikkalaisperäisillä uskonnollisilla uutissivustoilla. Yhdysvalloissa myös valtion eri elimet ovat kiinnittäneet huomiota Kiinan ihmisoikeus- ja uskonnonvapaustilanteeseen.
Sen sijaan esimerkiksi Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN) on pitkään ollut Kiinan tilanteesta enimmäkseen suhteellisen vaitonainen ja hillitty. Kiinan yhdistynyttä protestanttista kirkkoa edustava Kiinan kristillinen neuvosto on KMN:n jäsen, mutta toisaalta se on virallisesti hyväksyttynä organisaationa täysin lojaali Kiinan hallintoa kohtaan. Tämä yhdistelmä ilmeisesti takaa osaltaan sen, että KMN ei kovin näkyvästi tai toistuvasti uskalla puuttua Kiinankaan tilanteeseen.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä