Minulla ei ole oikein koskaan ollut mitään jumalakuvaa, sanoo rovasti, tietokirjailija ja teologian tohtori Raimo Mäkelä.

Sanoja Jumalasta hänellä sen sijaan on, ja niitä hän ammentaa yksinomaan Raamatusta.

– Jumala sanoo: Minä olen se, joka minä olen. Hän on siis minä, persoona. Hän on ajaton, rajaton ja sekä ajallisesti että paikallisesti ääretön. Hän on kaikkiviisas, kaikkitietävä, kaikkivaltias ja kaikkivoipa, kaikkialla läsnä.

Jumala on Mäkelälle myös ehdoton rakkaus, totuus, pyhyys ja vanhurskaus sekä ainoan poikansa isä ja isä kaikille luomilleen ihmisille.

– Hänen suhdettaan muihin persooniin hallitsee isänrakkaus.

HELSINGISSÄ SYNTYNYT Raimo Mäkelä kasvoi itse ilman isää eikä osannut häntä lapsena ikävöidä. Mäkelä kuitenkin tiedostaa, että ydinperheessä hänestä olisi kasvanut toisenlainen persoona kuin hän nyt on.

– Isättömyys on vahvistanut ajatustani siitä, että naisen ja miehen avioliitto on hyvä pohja perheelle, koska siinä lapsella on mahdollisuus samastua molempiin vanhempiin.

Mäkelä varttui parturiyrittäjänä toimineen äitinsä kanssa ja hänestä tuli jo hyvin nuorena hyvin itsenäinen.

– Äiti oli hyvä kasvattaja ja määrätietoinen ihminen, mutta paljon töissä. Olen 4-vuotiaasta saakka aika lailla hoitanut itse itseni. Luulen, että tämän vuoksi en ole myöhemminkään ollut kenenkään vietävissä sen enempää henkisesti kuin hengellisestikään.

Raimon ollessa 8-vuotias äiti ja poika muuttivat Tampereelle vanhempien kotikaupunkiin. Mäkelän perheellä on edelleen rakas kesämökki Kaukajärven rannalla.

Äidin suku sitoutui sosiaalidemokraattiseen työväenaatteeseen. Kirkossa ei käyty, mutta iltarukous luettiin. Isoäiti oli vanhan kansan uskova ja Mäkelä muistaa hänen toistaneen usein psalmin jaetta ”Jumala, luo minuun puhdas sydän”.

Kansakoulun ja oppikoulun uskonnonopetus oli Mäkelälle merkityksellistä. Sieltä hän sai evääksi perusluottamuksen Raamattuun. Lukion ensimmäisellä luokalla elämä oli niin täyttä, ettei hän ehtinyt edes rippikouluun, mutta uskonnollinen etsintä valtasi ajatuksissa yhä enemmän alaa.

Mäkelä tajusi, että tarvitsee ratkaisun.

16-vuotiaana Raimo Mäkelän äiti oli ollut kuukausia sairaana. Hengellinen etsintä voimistui entisestään. Mäkelä tajusi, että tarvitsee ratkaisun. Kesällä 1956 argentiinalainen evankelista Tommy Hicks tuli Suomeen ja piti telttakokouksen myös Tampereella.

– En muista puheista mitään ja myöhemmin olen ymmärtänyt, että hänen julistuksensa oli ongelmallista. Tilaisuudessa kuitenkin tarjottiin mahdollisuus ottaa Jeesus sydämeen nousemalla seisomaan, ja minä nousin. Tulin uskoon. Kävi vielä niin ihanasti, että vieressäni ollut nuori mies oli koulutettu sielunhoitaja ja hänestä tuli hengellinen opastajani.

Mäkelä kävi sitten Simo Talvitien luotsaaman rippikoulun ja alkoi käydä Kerttu Vainikaisen raamattuluennoilla. Jeesuksen sovitustyön ja syntien anteeksiannon merkitys kirkastui. Tampereen Harjun seurakunnan nuorisotoiminta oli vilkasta ja innokas nuorukainen sai siellä monenlaisia vastuita.

Teatteriin Raimo Mäkelä suhtautui intohimoisesti jo nuorena. Mäkelä haaveili näyttelijän, ohjaajan ja teatterinjohtajan urasta.

– Kun tulin uskoon 16-vuotiaana, ymmärsin, että nuo haaveet olivat epäjumalani ja sanouduin niistä irti. Jo lukiossa tiesin, että minusta tulee pappi.

Sittemmin Mäkelä on oivaltanut, että teatteri on kokonaisvaltaisena taidemuotona myös tärkeä hengellisen todellisuuden välittäjä. Raamattuopistolla on parhaillaan menossa projekti, jossa esitetään Ursula Kochin romaaniin perustuvaa ja Raimo Mäkelän dramatisoimaa näytelmää Katharina Luther, nainen joka uskalsi elää.

– Olen ohjannut sen yhdessä pääosan esittäjän Liisa Kososen kanssa. Se on tavattoman syvällinen ja vaikuttava tulkinta Katharinasta ja myös Martti Lutherista.

OMAA HENGELLISYYTTÄÄN Raimo Mäkelä kuvaa särkyneen sydämen hengellisyydeksi. Jo teologian opiskelijana häntä puhutteli Niilo Tuomenoksan lausahdus, joka on hänelle edelleen tärkeä: Lävistetyllä kädellä ei voi lyödä, sillä voi vain siunata.

– Ihminen saa olla särkynyt. Kristuksen haavoissa itsensä suhteen toivonsa menettäneelläkin on usko, toivo ja elämä.

75-vuotisjuhlakirjassaan Mäkelä kirjoittaa, että Jeesusta ei voi systematisoida eli kahlita kaavoihin. Hän on aina sama, mutta myös uusi ja yllättävä.

– Emme voi tuoda Jeesuksen persoonaan mitään hänen ulkopuoleltaan, mutta kun opimme tuntemaan häntä yhä paremmin, hänestä ilmenee jatkuvasti uutta. Hän vastaa persoonallaan yhä useampiin kysymyksiimme ja kaipuisiimme, Mäkelä selventää.

– Mitä enemmän tunnemme häntä, sitä enemmän hän itsessään on meille kaikki.

Hengellisiksi esikuvikseen Mäkelä mainitsee muun muassa Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Osmo Tiililän sekä kirkollisen evankelioimistyön uranuurtajan ja Suomen Raamattuopiston perustajan, rovasti Urho Muroman.

Tiililän kirja Teinien teologia kului Mäkelän käsissä jo ennen teologian opintoja, ja sittemmin hän sai Tiililän tärkeimmäksi opettajakseen. Vuonna 1980 Mäkelä puolestaan kutsuttiin Muroman työn jatkajaksi Raamattu-opiston johtoon.

– Tiililältä ja Karl Heimilta olen oppinut, että vain usko elävään Jumalaan estää ajattelevaa ihmistä tulemasta hulluksi. Tämä liittyy vaikkapa älyllisesti mahdottoman tuntuiseen ajatukseen mullaksi maatuneen ruumiin ylösnousemuksesta.

Mäkelällä ei ollut akateemisia sukulaisia. Hän viihtyi kuitenkin yliopistolla ensi hetkistä. Pääaineena Mäkelällä oli dogmatiikka, mutta hän kävi lopulta laudatur-seminaarin kaikista kuudesta teologian oppiaineesta.

Mäkelä on myös valtiotieteiden maisteri. Häntä kiinnostivat erityisesti filosofia, psykologia, sosiologia ja kulttuurihistoria.

39-vuotiaana Raimo Mäkelä törmäsi norjalaisen professorin Tollak B. Sirnesin kirjoihin, jotka käsittelivät psykopaattista luonnehäiriötä.

– Olin ollut pappina jo 16 vuotta, enkä ollut kuullut puhuttavan näistä ilmiöistä kristillisissä piireissä. Silmäni avautuivat.

Mäkelä havaitsi, että jo Sananlaskujen kirjassa ja myöhemmin Uuden testamentin kirjeissä puhutaan luonnehäiriöistä paljon.

– Kuten ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla ja halki aikojen, myös nykyään narsismia esiintyy hengellisissä yhteyksissä aika runsaasti, erityisesti hengellisten johtajien keskuudessa. Tämä on tärkeä tiedostaa.

Mäkelä kokosi Sirnesin teoksista kirjan Mielenterveys ja usko, jonka Perussanoma julkaisi vuonna 1980. Vuonna 1997 julkaistiin Mäkelän oma teos Naamiona terve mieli, johon Sirnes kirjoitti esipuheen. Teoksesta otettiin lyhyessä ajassa 11 painosta ja pitkän ajan päästä vielä päivitetty 12. painos.

Mäkelä sai kirjan julkaisun jälkeen valtavasti yhteydenottoja narsismin uhreilta puhelimitse, kirjeitse ja sähköpostilla. Myös puhepyyntöjä sateli. Aihe selvästi kosketti.

KRISTILLISEN TODELLISUUSKÄSITYKSEN ydin liittyy Mäkelän ajattelussa lakiin ja evankeliumiin. Hänen merkittävin elämäntyönsä, vuonna 2011 hyväksytty yli 500-sivuinen väitöskirja, käsittelee tätä teemaa norjalaisen Olav Valen-Sendstadin teologiassa.

Mäkelän mukaan laki ja evankeliumi, vaatimus ja lahja, tuomio ja lunastus ovat toistensa täysiä vastakohtia. Vastinparien välillä on absoluuttinen ero, mutta niitä ei saa irrottaa tosistaan.

– Ne eivät sekoitu toisiinsa, mutta niiden ykseys on sisällössä, joka on rakkaus. Laki vaatii rakastamaan. Evankeliumi puolestaan antaa meille lahjan: Jumala on jo rakastanut sinua.

Paratiisissa jakoa lakiin ja evankeliumiin ei tarvittu ja aikojen lopussa kirkkauden valtakunnassa lain ja evankeliumin ero katoaa jälleen, mutta nyt ero on Mäkelän mukaan kumoamaton.

– Syntiinlangenneessa maailmassa joudumme elämään tässä jännitteessä, ja minusta se on riemastuttavaa.

Mäkelää kiehtoo perikoreettinen teologia, jossa keskeistä on toinen toisensa läpäiseminen.

– Jumaluus ja ihmisyys läpäisevät toisensa Jeesuksessa.

Tämä tuo valoa myös ratkaisemattomaan kärsimyksen ongelmaan.

– Jeesus kulki edellämme äärimmäisen kärsimyksen läpi. Vanhassa testamentissa Jumala vain näki Israelin lasten kärsimyksen, mutta kun hän tuli ruumiilliseksi ja kärsi poikana, ihmisen kärsimys tuli sisälle Jumalan kolmiykseyteen. Jumala siis tuntee nyt kokemuksellisesti, mitä ihmisen kärsimys on.

Raimo Mäkelä on ollut vaimonsa Seijan kanssa naimisissa 60 vuotta. Vuodesta 1986 he ovat johtaneet ryhmämatkoja eri puolille maailmaa. Raimo kertoo käyneensä ainakin 65:ssä eri valtiossa.

– Olen isänmaallinen kosmopoliitti. Näillä asioilla on paradoksaalinen yhteys kuten lailla ja evankeliumilla. Kun ne läpäisevät toisensa, voin olla vapaasti ja iloisesti yhtä aikaa suomalainen ja maailmankansalainen.

Ilmoita asiavirheestä