Käytävään kaikuvat miesten äänet johdattavat Savonlinnassa Säämingin seurakuntatalon keittiön takaovelle. Kapustaukot ovat kokoontuneet aamukahdeksalta valmistamaan päivän ateriakokonaisuutta itselleen, puolisoilleen ja muille läheisille Jarmo Kasasen johdolla.
Nyt paikalla on viisitoista kapustaukkoa. Kullekin on jaettu oma vastuutehtävä. Emerituskirkkoherra, rovasti Jorma Marjokorpi on toinen karjalanpaistin valmistajista.
– Aikaisemmin en ole keittänyt kuin puuroa ja kanamunia. Tänne on aina mukava tulla. Keskustelemme miesten kanssa miesten juttuja ja ajankohtaisia asioita, Marjokorpi luonnehtii.
Jäätyään eläkkeelle 2007 silloisesta Savonlinna-Säämingin seurakunnasta Marjokorpi on ollut vapaaehtoistyössä seurakunnan eri toimialoilla ja tehnyt kirkollisia toimituksia. Jälkimmäisistä hän on pikkuhiljaa luopumassa.
Kotona Marjokorpi oli tottunut siihen, että vaimo vastaa ruokahuollosta. Puolison sairastuttua Marjokorvelle tuli tarve opetella itsekin ruoanvalmistusta. Runsas kolme vuotta sitten hän lähti kapustaukkoihin mukaan. Useimmat heistä olivat jo entuudestaan tuttuja. Marjokorpi oli kastanut heidän lapsiaan ja siunannut hautaan lähisukulaisia.
– Tämä on yksi hieno tapa tavoittaa ja auttaa miehiä. Moni on leskiä tai pitkään sairastunutta vaimoa hoitaneita. Samantapainen elämäntilanne on melko usealla.
Marjokorpi pitää itsekin saamaansa vertaistukea tärkeänä. Hän on oppinut hintojen vertailun lisäksi lihan ja kalan käsittelyä sekä valmistusta, sekä jälkiruokien ja salaattien tekoa. Nykyisin vaimo jo kehuu puolisonsa valmistamia ruokia.
Täällä ei mitään titteleitä katsota, meillä vallitsee veljellinen yhteys.
KAPUSTAUKOISSA ON mukana maanviljelijöitä, pari poliisia, kirjanpitäjä, päätoimittaja ja linja-autonkuljettaja. Keittiössä on välillä ahdasta, mutta sopu sijaa antaa.
– Täällä ei mitään titteleitä katsota, meillä vallitsee veljellinen yhteys.
Keski-ikä on yli kahdeksankymmentä. Jotkut ovat mukana seurakunnan toiminnassa, toiset eivät.
Marjokorpi on tuonut kapustaukkoihin mukaan ruokarukouksen. Tällä kertaa sen korvaa ruokalauluna virsi Nyt silmäin alla Jeesuksen. Joskus joku saattaa kysyä kahden kesken häneltä hengellisistä asioista. Marjokorpi on pitänyt myös hiljentymishetken ja rukouksen, jos joku heistä on kuollut.
– Ne ovat herkistäviä, kaikkia puhuttelevia tilanteita. Siinä yksi ja toinen kertoo kuolleesta muistojaan.
Kapustaukot viettävät myös syntymäpäiviä täytekakkukahvein. Silloin Marjokorpi saattaa juhlistaa hetkeä soittamalla pianoa.
Hänen mukaansa kapustaukkojen lounaalle sopii hienosti vuonna 1940 rakennetun seurakuntatalon sali, jossa on esineistöä Savonlinnan Kirkkoniemessä 1800-luvulla sijainneesta kolmannesta kirkosta.
JARMO KASANEN on itseoppinut kokki ja vastannut myös kotonaan ruoanvalmistuksesta. Kapustaukot sai alkunsa vuonna 2013. Eräs leskeksi jäänyt mies kysyi Kasaselta, voisiko hän opettaa miehille kokkaushtaitoja. Kahdeksan miestä innostui saman tien ideasta, ja tila järjestyi seurakuntatalolta. Mukaan on tullut myös syrjäytymisvaarassa olleita.
– Ei voi parempaa olla. Jos täällä ei olisi näin paljon huumoria, ei varmaan niin moni kävisi, Kasanen sanoo.
Työuransa Kasanen teki kiinteistöalan yrittäjänä. Vuonna 2018 hän oli ehdolla Vuoden vapaaehtoinen -kilpailussa ja sai kolmanneksi eniten ääniä.
Kasanen osallistuu itsekin kokkaukseen ja neuvoo tarvittaessa muita.
– Vähän väliä kuuluu Jarmo, Jarmo. Käyn sitten katsomassa, mikä on tilanne.
Vaimo Maija Kasanen tekee kapustaukkojen ostokset, suunnittelee reseptit ja huolehtii kirjanpidosta. Hän asettelee tarvikkeet näkyville. Toisten häärätessä keittiössä, osa kahvittelee ja rupattelee.
Mukana on metsästyksen ja kalastuksen harrastajia. Heiltä kapustaukot saavat lihaa ja kalaa erikoisuuksia, kuten hirven maksaa, unohtamatta.
Kapustaukot käyvät kokkaamassa yhdistyksille ja seurakunnalle. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen.
Kapustaukkojen lounaalla on käynyt myös arvovieraita, kuten maaliskuussa 2025 Mikkelin piispa Mari Parkkinen.
Toiminnan alusta asti mukana ollut maalari ja metsätalousyrittäjä Pertti Nousiainen on valmistanut päivän vihersalaatin istualtaan. Nousiainen oli vaimonsa omaishoitaja, puoliso kuoli 2016. Aikoinaan vaimo huolehti pääasiassa ruoanvalmistuksesta.
Nykyisin Nousiainen tekee mielellään kaalilaatikkoa, ruskeaa kastiketta ja lohikeittoa. Ahkera talkoomies on osallistunut eniten kapustaukkojen kokoontumisiin.
– Odotan aina kapustaukkojen tapaamiseen lähtemistä. Ruoanvalmistus ja seurustelu ovat päivässä parasta, ne katkaisevat yksinoloa.
Vuonna 2020 kutsut Nousiaisen 90-vuotispäiville oli jo lähetetty. Koronapandemian alkaessa juhlat piti perua. Viime maaliskuussa Nousiaisen 95-vuotispäivää juhlittiin samassa salissa sukulaisten ja kapustaukkojen voimin.
– Kyllä näin vanhemmalla iällä tulevat hengelliset asiat vielä enempi mieleen, vaikka ovat ne olleet elämässäni mukana jo
nuorempana.