Kohu alkoi juhannuksena 2020 Kotimaan blogista, josta tuli yllättäen valtakunnanuutinen. Pekka Särkiötä syytettiin sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa ensinnä siitä, että tämä käytti epäkorrektia ilmaisua ”karvakannel”.
Särkiö siteerasi Veikko Huovisen huumoripitoista romaania Lentsu (1978). Siinä kainuulainen pienviljelijä Rinteelän Aleksi käytti naisen sukuelintä kuvaavaa sanaa miettiessään suomalaisten syntyvyyttä: ”Pannaan se karvakannel soimaan.”
Rinteelä käytti tuntemaansa kuvastoa pohdiskellessaan maailmanmenoa, ja Särkiö oli asian osalta samaa mieltä tuumiessaan kansamme kohtaloa ja tulevaisuutta: lapsia tarvitaan lisää. Se koitui kohtalokkaaksi.
Särkiön katsottiin tehneen myös ajatusvirheitä, ellei -rikoksia. Hän kiinnitti blogissaan huomiota suomalaisten matalaan syntyvyyteen sekä siihen vaikuttavaan avioliittoinstituution heikkenemiseen. Särkiö löysi syitä perheen kriisiin muun muassa kulttuurimarxilaisuudesta.
Hän pahoittelee kenttäpiispan asemassa käyttämiään sanavalintoja. Kohussa oli kuitenkin paljon sellaista, mitä hän pitää kohtuuttomana. Mitä Pekka Särkiö siis todella tarkoitti?
JUHANNUKSEN ALLA 2020 Särkiö mietti Johannes Kastajaa, joka kritisoi Herodes Antipasta siitä, että tämä oli ottanut veljensä vaimon omakseen eli rikkonut avion.
– Ajattelin, että nyt on hyvä aika puhua avioliiton aliarvostuksesta.
Suomessa syntyvyys on laskenut kolmanneksella samaan aikaan kun avioliittojen solmiminen on laskenut kolmanneksella.
Me olemme eksistentiaalisten, kansan olemassaoloa uhkaavien kysymysten äärellä. Kirkon pitäisi puhua enemmän avioliiton ja pysyvien parisuhteiden puolesta, Särkiö ajattelee edelleen.
– Ongelmaa ei ratkaista millään poliittisesti korrektilla kielellä. Meidän olisi hyvä löytää ne keskustelun teemat ja arvot, jotka ylläpitävät elämän jatkumista Suomessa.
Blogitekstiä tulkittiin Särkiön mukaan monella tapaa väärin. Hänellä ei esimerkiksi ollut ollenkaan tarkoitus kritisoida seksuaalivähemmistöjä tai maahanmuuttajia.
– Cancel- ja woke-aalto olivat huipussaan. Olin liian sinisilmäinen, enkä ymmärtänyt vaaraa: jos löydetään yksikin ajatus tai sana, johon päästään tarttumaan, saadaan synnytettyä someraivo.
Iso osa närkästyneistä kommentaattoreista ei ollut ehtinyt lukea blogia, jonka Särkiö poisti pikaisesti anteeksipyynnön saattelemana.
– Mutta kun tällainen someilmiö synnytetään, suuri samanmielisten joukko saadaan liittymään jonkin ihmisen vastustamiseen ja julkiseen tuomitsemiseen.
V-VOIMASANASTA ON tullut hyväksytty monissa perinteisissä medioissa. Kaunokirjallinen karvakannel-siteeraus koettiin kuitenkin kauhistuttavan pöyristyttäväksi.
– Voi olla niin, että sanaa käytti nyt väärä henkilö. Jos konservatiiviksi leimattu, jossain määrin tunnettu henkilö sanoo jotain epäkuranttia, siitä saadaan mediaan ja someen sytykettä ja buustausta paheksuvan keskustelun kiihdyttämiseen.
Tätä ”woke-kulttuurin cancelointi-kaavaa” on Särkiön mukaan käytetty monesti ennenkin. Kun tikunnokkaan saatiin nyt vieläpä kirkonmies, tämän sanomiset tuotiin esille mahdollisimman räikeästi.
– Karvakannel oli tietysti naista esineellistävä sana. En yritä tehdä itsestäni sananvapauden marttyyria tai uhria. Sanavalintani olivat vääriä. Pakinatyyliäni ei voinut pitää hyvänä. Tein virheen, Särkiö myöntää.
Muotisana ”woke” tarkoitti alun perin afroamerikkalaisten ajatusta, että epätasa-arvon ilmentymistä on oltava tietoinen ja syrjinnän suhteen täytyy olla hereillä.
– Jos ajatellaan woke-ilmiötä positiivisesti, meidän on hyvä olla valppaana ja tunnistaa ne tilanteet ja ilmiöt, joissa ihmisten yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa poljetaan. Epäkohtiin täytyy reagoida, Särkiö sanoo.
Konservatiiviset ja oikeistolaiset woke-kriitikot ovat tulkinneet termin olevan osa kulttuuritaistelua. ”Vääriin” mielipiteisiin ja sanoihin ylireagoidaan rajusti ja poliittisesti tarkoitushakuisesti.
Lieveilmiöihin lukeutuu myös ”cancelointi”, mikä tarkoittaa varsinkin internetissä tapahtuvaa erimielisten ihmisten tuomitsemista, mitätöimistä ja boikotoimista.
Tällöin asiallinen keskustelu ja kritiikki muuttuu helposti ”ajallemme tyypilliseksi ajojahdiksi”. Ja juuri sellaisen kohteeksi Särkiö kokee joutuneensa.
Cancelointi, ihmisen koko persoonan ja työminän mitätöiminen jonkin virheen takia, muistuttaa pahimmillaan 1960-luvun Kiinan kulttuurivallankumousta, Särkiö vertaa.
– Ihminen viedään torille kaulassaan lappu, jonka mukaan hän on hakattavana.
PEKKA SÄRKIÖN lähipiiri otti negatiivisen julkisuuden häntä itseäänkin raskaammin.
– Tulihan se minunkin uniini ja tuntui raskaalta.
Toisaalta hän ymmärsi kaiken aikaa, että syntyvyys- ja avioliittoasiasta puhuminen on yhteinen etu.
– Ehkä jonkun piti istua housuillaan tuleen ja rohjeta puhua aiheesta, jonka ääneen sanominen ei ole enää helppoa: hyvinvointivaltiotamme ei ole pian varaa ylläpitää, jos syntyvyys laskee tätä tahtia.
Viime syksynä poliitikko Timo Soini kommentoi Helsingin Sanomissa, että Suomen asiat järjestyvät, kun ”kirkot saadaan täyteen ja perheisiin paljon lapsia”.
– Kun kiitin Soinia, hän vastasi, että ne artikkelit, joita minä aiheesta kirjoitin, olivat erinomaisia ja totta, mutta minua kohdeltiin kuin rikollista.
Särkiön mieleen tulee Raamatun kertomus kuningas Daavidin luo tulleesta sanansaattajasta, joka välitti huonon uutisen ja tuli tapetuksi.
– Mutta ei uutinen muutu murhalla epätodeksi. Myös profeetta Jeremia – johon en itseäni rinnasta – heitettiin kaivoon, kun hän ennusti jotain ikävää.
Särkiö katsoo tuoneensa kysymykset matalasta syntyvyydestä ja avioliiton asemasta esiin raflaavalla tavalla ja taitamattomasti, mutta ei itse viesti ollut väärä.
Karvakannel-kohu ei loppunut kesään 2020. Merkittävin jatko-osa nähtiin kesällä 2023 Mikkelin piispanvaalin ensimmäisen äänestyskierroksen jälkeen. Toiselle kierrokselle valittiin Mari Parkkinen ja Pekka Särkiö.
Iltapäivälehti nosti otsikossaan esiin Särkiön sanomiset kolmen vuoden takaa, jos asia oli päässyt joltakulta jo unohtumaan: ”Kohupiispa viittasi naisen sukuelimeen räävittömällä sanalla”.
– Ehkä siinä yritettiin synnyttää uudelleen kohua. Kun joku muu tekee persoonasi profiloinnin, saatat yllättyä, kun löydät itsesi vaikkapa patakonservatiiviksi tai kohupiispaksi profiloituna.
Sekä avioliittokysymyksessä liberaalimpi Parkkinen että konservatiivisempi Särkiö määrittelivät itsensä vaalissa maltillisiksi sillanrakentajiksi.
– Säteilevä ja valovoimainen Mari Parkkinen sai aivan ansaitusti runsaan äänimäärän. Tuloksen tultua annoin hänen piispuudelleen heti kaiken tukeni. Tuomiokapitulin pappisasessorina olen toiminut hänen kanssaan hyvässä yhteistyössä.
SÄRKIÖN KASVUALUSTANA on maaseudun ja ”aika tavallisen ihmisen” perinteinen ajattelu.
– Niissä piireissä seurataan vieraantuneesti sitä keskustelua, jota kaupunkiliberaalit käyvät.
Valveutuneet aikalaiset osaavat käyttää oikeita sanoja välttyäkseen väärinpuhumiselta, mutta esimerkiksi setämiehet, joihin aktivistit suhtautuvat alentuvasti, saattavat epäonnistua viestinnässään silloinkin, kun tarkoittavat hyvää.
– Jos osaat käyttää oikeita sanoja, selviät labyrintista läpi, mutta jos käytät tietämättäsi tai vahingossa vääriä sanoja, sinut tuomitaan.
Jos joku ei osaa käyttää korrektisti kaikkia termejä, muiden pitäisi yrittää ymmärtää tämän tarkoitusta eli mitä toinen haluaa sanoa, Särkiö ehdottaa.
Uuskielessä kielletään joitain sanoja ja aihepiirejä tavalla, joka vaikuttaa sananvapauteen.
– Näyttää, että ajojahdeiksi muuttuvat woke- ja cancel-ilmiöt ovat korkeimman ylilyöntivaiheensa jälkeen alkaneet kuitenkin jo tasaantua Yhdysvalloissa.
Miten Särkiö suunnittelee selviytyvänsä jatkossa aikamme kuumenneessa keskusteluilmastossa?
– Olen halunnut ottaa opikseni. Ehkä harrastan myös jonkinlaista itsesensuuria. Olen kirjoittanut samoista teemoista kuin ennenkin, mutta korostetun korrektisti.
Satiirin tyylilaji on ilmeisen vaativa, varsinkin kun ihmiset voivat loukkaantua tarkoituksellisesti, vaikkei sanoja olisi tarkoitettu loukkaaviksi, Särkiö toteaa.
– Jos sanani saattavat olla ponnahduslauta jonkun tarkoitukselliselle loukkaantumiselle, en halua antaa syöttöä lapaan.
Polarisoituneesta, jyrkkiin vastakkainasetteluihin kärjistyvästä keskustelukulttuurista Särkiö on nähnyt merkkejä kirkossakin, kirkolliskokouksesta lähtien.
Kristittyjä yhdistää kuitenkin usko Kolmiyhteiseen Jumalaan ja Kristukseen. Särkiö ihmettelee, onko sekään enää kaikille riittävä peruste pyrkiä pitämään kirkkoa yhtenäisenä.
– Jos alamme nähdä toisemme erilaisten teologisten näkökulmiemme takia vieraina, väärän jumalan tai pahan lapsina, kirkon yhteys on aika pitkälle rakoillut ja pian mennyttä.
Kuka?
Pekka Särkiö, 62
Teologian tohtori, Salpausselän seurakunnan kappalainen Lahdessa, Mikkelin hiippakunnan pappisasessori.
Juuri nyt ajankohtaista neljävuotias lapsenlapsi ja eksegetiikan alalta oleva kirjani kuningas Salomosta, joka ilmestyi Yhdysvalloissa.
Harrastan ratsastamista hevoseni kanssa useita kertoja viikossa, käyn uimassa ja liikun luonnossa.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä