Alkuvuoden kuuma keskustelunaihe on ollut susien metsästys, joka valtioneuvoston sekä maa- ja metsätalousministeriön päätöksillä on laillista kuluvalla metsästyskaudella 1.1.–10.2. välisenä aikana. Samalla suden ympärivuotinen rauhoitusaika on poistettu, ja nyt susi on rauhoitettu 11.2.–30.11. välisenä aikana.
Mielipiteet puolesta ja vastaan ovat jyrkkiä. Paikoin susijahtia on Ylen mukaan häiriköity, ja viranomaiset ovat joutuneet turvaamaan lailliseksi todettua metsästystoimintaa. Sosiaalisessa mediassa keskustelu käy kiivaana.
Perniön seurakunnan kappalainen Johannes Alaranta otti metsästykseen kriittisesti kantaa Facebook-päivityksessään. Päivityksen näyttökerrat pompahtivat nopeasti täysin omiin lukemiin, jollaisiin muut aiheet eivät ole nousseet.
Aktiivisena metsästäjänä hän sanoo ihmettelevänsä sitä kiihkoa, joka susiin ja niiden ampumiseen liittyy.
− Metsästäjänä ajattelen, että koska ihminen menee koirien ja aseiden kanssa metsään, ei ole kauhean paha asia, jos metsä puree joskus takaisin. En tietenkään toivo kenellekään mitään vahinkoa, ja vahinkoa aiheuttavat poikkeusyksilöt on totta kai poistettava. Ja jos sudet tappavat laumoittain lampaita, on myös siihen puututtava.
Alarannan mielestä sudesta on tullut kummallisella tavalla syntipukki, jonka tappamisesta iloitaan. Hänen mukaansa suteen suhtaudutaan eri tavalla kuin esimerkiksi karhuun, joka voi oikeasti olla ihmiselle vaarallinen, jos se on pentunsa kanssa liikkeellä.
”Itselleni ne ovat olleet WAU-hetkiä, kun susi on kulkenut maittemme lähellä.”
Alaranta sanoo, että ei ymmärrä susiin liittyvää pelkoa. Susi on Suomessa tappanut ihmisen viimeksi 1800-luvun loppupuolella. Koirille ja kotieläimille sudet ovat aiheuttaneet kuitenkin vahinkoja ja vahinkojen määrä on ollut kasvussa. Myös ilmoituksia susihavainnoista tehdään aikaisempaa enemmän. Hän arvelee, että pelossa on kyse myös epävarmasta maailmasta ja kauheista uutisista. On helppo vihata sutta ja yrittää unohtaa kaikki ympärillä oleva ikävä.
− Itselleni ne ovat olleet sellaisia WAU-hetkiä, kun susi on muutaman kerran asuinpaikkamme lähimaastossa kulkenut. Pidän sitä siistinä, että omilla maillani on susia, ja sitten toisissa ne herättävät ihan kammoa.
Ministeriön susiasetuksen mukaan 16 alueella eri osissa Suomea poroalueen ulkopuolella saadaan kaataa yhteensä 100 sutta. Metsästys käynnistyi heti vuodenvaihteen nopeasti, ja jo viikossa aluekohtainen kiintiö oli kiintiölaskennan mukaan saavutettu joko kokonaan tai lähes kokonaan.
− Susikannan vahvuuden arviointi on aika epävarmalla pohjalla, mutta joka tapauksessa sadan suden ampuminen nykyisestä kannasta on liian paljon. Se voi olla jopa neljäsosa tai viidesosa kannan vahvuudesta. Siinä käy niin, että susien terve perimä kaventuu ihan liian paljon.
SUSIEN JAHTAAMISESTA käytävään keskusteluun kiertyy väistämättä myös se, että jahdin mahdollistamat lakien ja asetusten muutokset ajettiin nopeasti läpi kristillisdemokraattista puoluetta edustavan ministerin johdolla. Joillekin tämä on saattanut näyttäytyä jopa perusteluna erota kirkosta. Alaranta pitää tällaista tarkoitushakuisena toimintana, jolla pyritään heikentämään kirkkoa. Osittain kysymys voi olla myös tietämättömyydestä, jolloin ministerin toiminta sekoittuu kirkon toimintaan.
− Kirkko ja susi ovat kumpikin sellaisia olkinukkeja, joita voi syyttää milloin mistäkin.
Kirkko korostaa monissa yhteyksissä luontoarvojen tärkeyttä ja luonnon suojelua. Metsästykseen liittyvää arviointia ei ole juurikaan kuultu, ja monet seurakunnat antavat vakiintuneen tavan mukaisesti maitaan metsästysseurojen käyttöön.
Ympäröivä yhteiskunta käy kiivasta keskustelua susien metsästyksestä, mutta kirkossa on hiljaista. Mistä tämä johtuu?
− Luulen, että aihe on liian arka, jotta siihen haluttaisiin ottaa kantaa. Kun ajatellaan kirkon esillä pitämää järkevää luonnonsuojelua, niin eihän susijahti nyt toteutetussa muodossa ole millään tavalla järkevää luonnonsuojelua.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä