Imelä mätänevän jätteen haju leijuu kaikkialla. Lähistöllä on iso Danderan kaatopaikka. Slummissa orgaanista jätettä kertyy vähän, sillä kaikesta ruuasta on pulaa.
Kapean kujan seinät on tehty aaltopellistä. Kujan varrella on molemmin puolin puisia ovia, jotka saa lukittua riippulukolla. Ovien takana on yhden huoneen asuntoja, joihin mahtuu lähinnä parisänky, sohva ja pöytä.
Damaris Anyango avaa kotinsa oven ja pyytää sisälle. Hänellä on sylissään nuorin lapsensa, yksivuotias Patrick. Kolmevuotias Sharon kurkkii hieman varautuneena äitinsä selän takana. Kolme vanhinta lasta Nelly, 13, Judith, 7 ja Richard, 5 ovat myös kotona, koska on koulujen loma-aika. Tässä perheessä lomaa ei odoteta innolla vaan kauhulla. Loma-aikoja on vuodessa noin neljän kuukauden verran.
‒ Erityisesti pidemmät lomajaksot ovat haasteellisia. Joudumme usein menemään nälkäisinä nukkumaan, Anyango kertoo.
Hän tekee satunnaistöitä kuten kotisiivousta noin 150 Kenian shillingin eli noin euron päiväpalkalla. Vuokra ja sähkölasku ovat 12 päivän palkan verran. Työtä ei ole tarjolla joka päivä.
Anyango joutuu ottamaan yksivuotiaan lapsensa mukaansa, kun hän lähtee etsimään päivän töitä. Työtä haluavat naiset kokoontuvat tietylle kadunpätkälle, josta siivous- tai muuta työtä tarjoavat käyvät valitsemassa työntekijän päiväksi töihin.
‒ Monikaan ei halua töihin naista, jonka mukana on lapsi, vaikka lapsi olisi hiljaa kantoliinassa. Usein joudun palaamaan kotiin ilman työtä ja joskus saan vain jotain pienempää tehtävää, josta maksetaan vähemmän, Anyango kertoo.
Suurin toiveeni on, että kaikki lapseni eläisivät terveinä ja saisivat ammatin ja pystyisivät sitten elättämään myös minua.
KOULURUOKA ON perheelle elinehto, jota ilman he eivät pärjäisi. Koulussa lapset saavat lämpimän aterian ja lisäksi vielä koulupäivän päätteeksi iltapalan, joka on samaa ruokaa kuin päivän lounas.
‒ Iltapalan jaamme koko perheen kesken. Näin myös minä ja kaksi nuorinta saamme varmuudella jotain ruokaa koulupäivinä.
Anyango imettää nuorinta lastaan.
‒ Maitoa riittää, jos minulla on ruokaa.
Hän on yksinhuoltaja. Kolmella nuorimmalla lapsella on sama isä, jonka olinpaikasta Anyangolla ei ole tietoa.
‒ Joskus hän palaa kotiin, mutta häipyy viimeistään, kun olen raskaana. Näin on käynyt jo kolme kertaa. Mitään taloudellista tukea emme saa häneltä, eikä hän välitä, vaikka hänen lapsillaan on nälkä.
Viidennen lapsen syntymän jälkeen Anyango sai ilmaisen viiden vuoden ehkäisykapselin. Hän ei halua enempää lapsia.
‒ Suurin toiveeni on, että kaikki lapseni eläisivät terveinä ja saisivat ammatin ja pystyisivät sitten elättämään myös minua.
Anyango ei vähävaraisuutensa vuoksi maksa koulumaksuja, mutta koulupuvut ja oppikirjat hänen pitää lapsille hankkia.
ANYANGO ON huomannut lastensa olevan terveempiä ja aktiivisempia kouluruuan ansiosta. Ruoka myös motivoi lapset menemään kouluun joka päivä.
‒ Koulun lounasruoka on yksinkertaista, mutta lähes joka päivä on tarjolla myös jotain kasviksia kuten papuja tai pinaattia. Kun minä laitan ruokaa, meillä ei usein ole mitään muuta kuin ugalia.
Ugali on maissijauhosta ja vedestä tai maidosta valmistettu puuromainen ruoka, joka yleensä on kasvisten tai lihan lisuke.
Lasten kouluruuan maksoi aiemmin World Vision, nyt muut avustusjärjestöt. Kenian valtio tukee lasten kouluruokailua vain kuivilla ja syrjäisillä maaseutualueilla. Kaupunkien vähävaraisille lapsille valtion tukea ei riitä.
‒ Valtion kautta kouluruokaa saa Keniassa tällä hetkellä noin 2,6 miljoonaa lasta. Tavoite on saada kouluruokailun piiriin 10 miljoonaa lasta vuoteen 2030 mennessä. Käytännössä nyt jo useampi lapsi saa ruokaa koulussa avustusjärjestöjen tai yksityisten lahjoittajien kautta, mutta tilastoja tästä ei ole, kertoo World Visionin globaalista kouluruokahankkeesta vastaava johtaja Mary Njeri.
Ilmoita asiavirheestä