Luterilainen maailmanliitto (LML) ja Anglikaaninen kirkkoyhteisö (AC) ovat julkaisseet yhdessä julkilausuman, jossa nämä kirkkoyhteisöt asettuvat maailman pakolaisten puolelle: ”Vahvistamme yhdessä sitoumuksemme tukea pakolaisia aikana, jolloin ennennäkemättömät ihmismäärät on pakotettu pakenemaan, etsimään turvallisuutta ja arvokkuutta.”
Julkilausuman ovat allekirjoittaneet LML:n pääsihteeri Anne Burghardt ja AC:n pääsihteeri Anthony Poggo.
Molemmat järjestöt haluavat sitoutua julkilausumassaan monenkeskeisyyteen, joka mahdollistaa pakolaistyössä tehokkaan kansainvälisen yhteistyön, koordinoinnin ja riittävät resursoinnin. Sen oletetaan myös lisäävän maiden, kansainvälisten ja paikallisten toimijoiden välistä dialogia ja luottamusta.
Julkilausumassa huomautetaan, että ihmiselämän arvokkuuden takaamiseksi ja pakolaisten tukemiseksi luotu kansainvälinen monenkeskinen järjestelmä on tänään valtavien paineiden alla. Järjestelmää on julkilausuman mukaan uudistettava universaalien ihmisoikeuksien perustalla, rakentaen sille, mikä on hyvää ja välttämätöntä nykyisessä järjestelmässä.
Anglikaanit ja luterilaiset ovat julkilausuman mukaan maailmanlaajuisesti mukana työssä, jossa palvellaan, suojellaan ja seurataan pakolaisia ja heidän tilannettaan. ”Työskentelemme myös yhdessä pakolaisten kanssa, joiden on oltava tärkeässä osassa kun heidän omaa tulevaisuuttaan muokataan.”
”Pakolaiset menettävät monia asioita lähtiessään, mutta eivät koskaan ihmisoikeuksiaan.”
PAKOLAISILLE SUUNNATTU tuki on järjestöjen mukaan monialaista: ruokaa, vettä ja suojaa, koulutusta ja terveydenhoitoa, suojelua sekä juridista ja psykososiaalista tukea. Myös Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisjärjestön UNHCR:n ja uskonnollisten organisaatioiden on oltava LML:n ja AC:n mukaan mukana pakolaistyössä.
Kaiken kaikkiaan pakolaistyössä tarvitaan LML:n ja AC:n yhteisen julkilausuman mukaan monenkeskeistä lähestymistapaa, jossa maailman valtioden on yhdessä puututtava pakolaisuuden juurisyihin, mukaan lukien konfliktit ja ilmastonmuutos. Vastuuta kodeistaan lähteneistä ihmisistä on jaettava yli rajojen. Siitä syystä tarvittavia resursseja on saatava monista maista, ei vain muutamista.
LML ja AC vaativat, että hallituksien, kansainvälisten järjestöjen ja uskonnollisten toimijoiden välille on saatava lisää dialogia. ”On selviä todisteita siitä, että sensitiivisyys ihmisten uskonnollista identiteettiä kohtaan on olennaista, kun tehdään työtä pakolaisten kanssa.” Uskonnolliset yhteisöt ovat usein monenlaisia, ei-keskitetysti hoidettuja ja paikallisia. Juuri näistä syistä ne LML:N ja AC:n mukaan näyttelevät merkittävää osaa nykyhetken pakolaiskriiseissä.
Lopuksi järjestöt haluavat lähestymistapaa, joka on nykyistä verkostoituneempi ja vähemmän hierarkkinen. Tarvitaan ihmisiin keskittyvää tapaa lähestyä pakolaisuutta, jotta jokaisen arvokkuus säilytetään. ”Pakolaiset menettävät monia asioita lähtiessään, mutta eivät koskaan ihmisoikeuksiaan, Jumalalta saamaansa arvokkuutta tai kyvykkyyttään muokata tulevaisuuttaan toiveikkaasti.”
Luterilaisen maailmanliiton ja Anglikaanisen kirkkoyhteisön julkilausuma annettiin ennen Genevessä tällä viikolla pidettävää Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisjärjestön UNHCR:n kansainvälistä ”The Global Refugee Forum Progress Review” –pakolaiskokousta. Molemmat järjestöt, LML ja AC, osallistuvat kokoukseen.
Luterilainen maailmanliitto on vuonna 1947 perustettu monien luterilaisten kirkkojen yhteisö ja yhteistyöjärjestö. Siihen kuuluvien kirkkojen yhteenlaskettu jäsenmäärä on noin 77 miljoonaa. Anglikaaninen kirkkoyhteisö on vastaavasti ehtoollisyhteydessä olevien anglikaanisten yhteisöjen kansainvälinen yhteistyöelin. Siihen kuuluvien kirkkojen jäsenmäärä on yhteenlaskettuna arviolta 85—110 miljoonaa.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä