Nyt on hieman pöllämystynyt, mutta todella kiitollinen olo, huokaa Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan tuleva kirkkoherra Päivi Vähäkangas. Tuomiorovastin vaalissa 636 ääntä eli melkein puolet kaikista annetuista äänistä saanut Vähäkangas siirtyy tulevaan tehtäväänsä Munkkiniemen kirkkoherran paikalta.
Vaalitulosta seuraanneet päivät ovat menneet viesteihin vastaillessa.
− Olen saanut valtavasti onnitteluviestejä ja halusin vastata henkilökohtaisesti kaikille.
Erityisen kiitollinen Vähäkangas on siitä, että hänen tukiryhmässään oli runsaasti nuoria ja nuoria aikuisia. Hänen mukaansa usein unohtuu, että 18−39-vuotiaat ovat suurin ikäryhmä myös Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan jäsenissä.
− Ei välttämättä ole ensimmäinen mielikuva, että kirkkomme olisi nuorten kirkko, mutta on se sitäkin.
PAPPILASSA KASVANUT Vähäkangas innostui itsekin teologiasta jo lukioiässä, kiitos muun muassa lukion uskonnonopettajan. Hän kertookin kokeneensa arvokkaaksi sen, että uskonnonopettaja saapui vaalien aikaan kuuntelemaan entisen oppilaansa saarnanäytettä.
Vaikka teologia veti nuorta Vähäkangasta puoleensa, ei hän teologian opintojensa alussa vielä tiennyt, että hänestä tulisi pappi.
− Kasvoin ympäristössä, missä naisten pappeutta ei hyväksytty. En oikeastaan pitänyt sitä vaihtoehtona aloittaessani opiskelut.
Niin siinä kuitenkin kävi, että viimeistään jatko-opintojen myötä pappiskutsumus heräsi. Vähäkangas sai pappisvihkimyksen vuonna 2009 toimiessaan vielä opettajana teologisessa tiedekunnassa.
Ensimmäisen kokemuksensa seurakuntapapin työstä Vähäkangas sai Saksasta, missä hän toimi Pohjois-Saksan suomalaisten pappina 2012−2018. Vähäkangas kokee kasvaneensa papiksi juuri siellä.
− Saksan suomalaisten seurakuntaverkosto koostuu yhdistysmuotoisista pienistä seurakunnista. Seurakuntalaiset olivat avarakatseista ja kannustavaa väkeä.
Vaikka Vähäkangas oli usein paikalla ainoana työntekijänä, ei resursseista tuntunut olevan muuten pulaa. Seurakunnat kantoivat itsensä. Se teki Vähäkankaaseen vaikutuksen.
− Se vapaaehtoisuuden kulttuuri iskosti minuun uskon, että pienelläkin porukalla voi saada aikaiseksi vaikuttavaa toimintaa. Se antaa luottamusta myös tulevaisuuden kirkollisten uhkakuvien edessä.
Haluan olla rakentamassa toivon yhteisöjä.
SAKSAN VUOSIEN jälkeen Vähäkankaan tie vei Kirkkohallituksen asiantuntijatyöhön. Työ oli kiinnostavaa ja opettavaista, mutta samalla Vähäkangas koki olevansa sivussa kirkon työn ytimestä.
− Minun oli ikävä alttarille.
Vuonna 2021 ikävä päättyi, kun Vähäkangas valittiin Munkkiniemen seurakunnan kirkkoherraksi. Vuodet Munkkiniemessä valmistivat häntä myös tulevaan työhön.
− Tuomiokirkkoseurakunnalla on hyvä strategia, miltä pohjalta lähteä liikkeelle. Haluan olla rakentamassa toivon yhteisöjä.
Vähäkangas toivoo erityisesti, että yhteen seurakuntaan mahtuisi paljon erilaisuutta ja moneutta. Jokaisen pitäisi voida löytää paikkansa ja kokea kuulumista.
Yliopistollisen taustansa tähden Vähäkangas toivoo myös tiivimpää yhteistyötä yliopiston ja seurakunnan välillä.
− Teologiselle keskustelulle on oltava tilaa kirkossa ja seurakunnassa.
Ylipäänsä Vähäkangas huomaa kaipaavansa vuoropuhelua − tapahtui se sitten kirkkokuntien tai uskontokuntien välillä.
− Tahdon olla lisäämässä kaikenlaista ruohonjuuritason dialogia eri tavalla ajattelevien ja uskovien välillä.
MYÖS RAAMATUSTA on Vähäkankaan mukaan uskallettava puhua enemmän ja uudesta teologian tutkimuksesta. Tuore tutkimus voisi tuoda kirkkoon tuoreita näkökulmia.
− Moni kaipaa sitä, ettei kirkkoon tullessa tarvitsisi heittää aivoja narikkaan. Ehkäpä tällainen älyllisyys puhuttelisi monia.
Vähäkangas kokee, että hänen oma tapansa sanoittaa teologiaa on kerännyt kiitosta.
− Kirjoittajana olen ottanut kantaa eniten kaikkiin yhdenvertaisuuskysymyksiin. Olen kirjoittanut sekä naisten pappeuden vastustamisesta että esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksista kirkossa.
Omaan ajatteluunsa Vähäkangas saa voimaa lukemalla ja kirjoittamalla jatkuvasti. Hän ei myöskään tahdo tyytyä vanhoihin innostajiin, vaan etsii alati uusia.
− Viimeisin teologi, josta innostuin, taisi olla Richard Rohr. Hänellä on upeaa ja inspiroivaa ajattelua.
Myös modernit klassikot kuluvat käytössä.
− Juhani Rekolaa olen siteerannut usein ja tasaisesti tartun esimerkiksi Irja Askolan runoihin tai Kaisa Raittilan kirjoituksiin. Niissä on paljon sellaista, mikä on tässä ajassa kiinni, synnyttää oivalluksia ja puhuttelee.
Haluan, että kirkossa on tilaa monenlaiselle ajattelulle
VAIKKA NYT tulevaisuus Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa tuntuukin innostavalta, tiedostaa Vähäkangas, että edessä voi olla myös haasteita.
− Jos talous tiukentuu entisestään, säästäminen ei tule olemaan helppoa. Säästöpäätökset ovat aina priorisointeja, jotka herättävät surua ja konflikteja. Mistä voimme luopua?
Vähäkangas tiedostaa myös sen, että kirkossa eletään nyt suurten teologisten jännitteiden aikaa.
− Haluan, että kirkossa on tilaa monenlaiselle ajattelulle. Silti on vedettävä rajat sellaiselle ajattelulle, mikä loukkaa seurakunnan arvoja. Rajanvetotilanteet tulevat olemaan haastavia.
Vähäkangas käy kuitenkin tulevaa kohti toiveikkain mielin.
− Arjessa minua kannattelevat rakkaat rutiinit. Kuljen esimerkiksi pyörällä mahdollisimman paljon kesät talvet.
Vähäkankaan perheeseen kuuluu tutkijapuoliso, joka on dosenttina Helsingin yliopistossa, sekä kouluikäinen lapsi.
Lue myös:
Päivi Vähäkangas on valittu Helsingin tuomiorovastiksi
Tällaisia ovat kärkihakijat – kysyimme Helsingin tuomiorovastiksi halajavilta yhdeksän kysymystä