Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran viran kolmeksi kärkihakijaksi asetettiin Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin istunnossa 1.10. Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala, Haagan seurakunnan kirkkoherra Mari Mattsson ja Munkkiniemen seurakunnan kirkkoherra Päivi Vähäkangas.
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli päätti seurakuntaneuvoston esityksen vastaisesti 21.5., että tuleva tuomiorovasti valitaan tehtäväänsä suoralla kansanvaalilla. Vaalipäivä on 7.12.
Kotimaa kysyi kolmelta kärkihakijalta yhdeksän kysymystä eri aiheista.
1. Mikä on kutsumuksesi?
Kari Kanala: Auttaa ihmisiä löytämään toivoa elämään ja yhteyttä Jumalaan ja lähimmäisiin. Haluan rakentaa mahdollisimman matalan kynnyksen kirkkoa. Nuorena halusin papiksi voidakseni jakaa sitä hyvää, mitä itse olin seurakuntanuorissa saanut ja kokenut. Se on kokemus armosta, rakkaudesta ja luottamuksesta. Se pätee yhä. Paavalin viesti roomalaiskirjeessä (Room.12:21) ’Voita sinä paha hyvällä’ on ollut noin 15 vuotta sähköpostini ’allekirjoituksena’. Haluan nähdä jokaisessa ihmisessä hyvää.
Mari Mattsson: Kutsumukseni on toimia ihmisenä, pappina ja johtajana kirkossa, joka on yhtä aikaa rosoinen ja rakas, kulmikas ja kaunis, haastava ja hengellinen sekä inhimillinen ja ihmeellisen ihana. Lähes kolmenkymmen vuoden kokemukseni helsinkiläisestä seurakuntatodellisuudesta seurakuntalaisena, vapaaehtoisena ja työntekijänä ovat vahvistaneet kutsumustani vuosi vuodelta yhä enemmän ja enemmän. Päivääkään en vaihtaisi pois ja toivon, että päiviä on vielä paljon edessäpäin.
Päivi Vähäkangas: Koen olevani kutsumustyössäni pappina. Papin työ on rikasta, kokonaisvaltaista ja merkityksellistä. Saa kohdata ihmisiä, selittää Sanaa, viettää messua. Pappeus vie jatkuvasti uusiin maastoihin. Viime vuosina olen palvellut kirkkoa johtajana seurakunnassa ja päättäjänä kirkolliskokouksessa. Nämä tehtävät ovat tuntuneet mielekkäiltä ja avartavilta näkökulmilta papin työhön. Lutherin opetus kutsumuksesta oli aikanaa mullistavaa: jokaisen arkinen tehtävä on tärkeä ja jokaisella ihmisellä on oma paikkansa kokonaisuudessa. Minun paikkani arjessa työn lisäksi on olla puoliso, äiti ja ystävä.
2. Mikä on viimeisin oppimasi asia?
Kari Kanala: Älä anna mielikuvan hallita.
Mari Mattsson: Viimeisin asia, jonka olen saanut oppia, on peruskoulun matematiikan opetusmetodien muuttuminen. Omana kouluaikanani matemaattiset laskutoimitukset opetettiin ja niitä opeteltiin perinteiseen tapaan numeroiden avulla. Nykyisin matematiikan opetuksessa käytetään numeroiden sijaan esimerkiksi hedelmiä ja eläimiä – aina oppii siis uutta.
Päivi Vähäkangas: Perehdyin juuri tulevan kirkolliskokousviikon aineistoon. Opin uutta muun muassa siirtoäänivaalitavasta ja kirkon eläkerahaston hallinnosta. Hallinnon ja talouden asiat saattavat kuulostaa tylsiltä, mutta itse pidän niihin perehtymistä tärkeänä ja kiinnostavana osana johtajan ja päättäjän työtä. Arkisesta oppimisesta pitää huolen kielenoppimiseen tarkoitettu Duolingo-sovellus, jossa kertaan tällä hetkellä ranskaa.
3. Ketkä ovat Sinua innostavia hengellisiä ajattelijoita?
Kari Kanala: Pidän kovasti Johanna ja Juha Tanskan kirjasta ”Silitä kissaa. Hengellisiä harjoituksia hengästyneille.” Lisäksi elämän laitapuolen kulkijoiden pappi Juhani Rekola puhuttelee: ”Kun pyhä tulee maan päälle, se murtuu.” ”Jeesus ei keksinyt ristiä, se oli jo ennen häntä.”
Mari Mattsson: Minua innostavia hengellisiä ajattelijoita ovat pieni lapsi, joka katsoo suoraan silmiin ja kysyy: ”Voidaanko tehdä leppäkertulle ylösnousemus?” Nuori, joka laittaa WhatsApp-viestin ja pohtii: ”Onko Jumalaa muka olemassa, kun maailmassa tapahtuu koko ajan niin paljon pahaa?” Aikuinen, joka kipuilee kirkon jäsenyyden kanssa ja epäröi: ”Olenko minä ja minun rakkauteni oikeanlaista? Saanko olla se, joka olen?” Vanhus, joka lausuu kuolinvuoteellaan: ”Olen valmis lähtemään Isäni luo, kiitos elämästä.”
Päivi Vähäkangas: Omaan ajatteluun on saanut ammentaa eri elämänvaiheissa hyvin monenlaisista eri lähteistä. Viime aikoina olen löytänyt inspiraatiota muun muassa jesuiittapappi Richard Rohrilta, Naked Pastor -sarjakuvan tekijältä David Haywardilta, kirjailija Pirkko Saisiolta ja ystävältäni, kirjalija ja kolumnisti Auli Viitalalta. Anna-Maija Raittilan virret ja Leonard Cohenin lyriikat puhuttelevat aina.
4. Mikä kirja on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?
Kari Kanala: Peter Høegin Lumen taju. Pienen grönlantilaispojan kuolema ei jätä päähenkilö Smillaa rauhaan. Korkeita paikkoja pelkäävä poika on pudonnut katolta. Nähdessään hänen jälkensä lumessa, Smilla ei usko, että kuolema on onnettomuus, sillä hänellä on lumen taju. Lumen taju on upea, yhteiskuntakriittinen teos ihmisen kyltymättömästä ahneudesta, halusta tietää ja ymmärtää sekä muistutus kuinka pienin on suurin.
Mari Mattsson: Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi on kirja, jonka olen lukenut kirjan ensimmäistä kertaa lapsena, sitten teini-iässä ja useasti vielä aikuisena. Joka lukukerralla löydän kirjasta jotakin uutta ja omaan kulloiseenkin elämäntilanteeseeni sopivaa sekä jotakin hyvin olennaista ja pysyvää, kuten tämä lainaus: ”Tämä on salaisuuteni ja se on hyvin yksinkertainen. Ainoastaan sydämellä voit nähdä oikein; mikä on olennaista, on näkymätöntä silmille.”
Päivi Vähäkangas: Luen paljon sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Jokainen luettu teos jättää jälkensä, joten on melko mahdotonta valita satojen hyvien kirjojen joukosta vain yksi lähtemättömän vaikutuksen tehnyt. Eräs kirja erottuu kuitenkin kaikista muista. Kirja, jonka olen lukenut useimmin, johon palaan jatkuvasti ja joka on muovannut ajatteluani eniten, on Raamattu. Halu ymmärtää kristinuskon juuria sai minut tekemään väitöskirjankin nimenomaan raamatuntutkimuksen alalta.
5. Millaista keskustelukulttuuria haluaisit edistää kirkossa?
Kari Kanala: Haluan rakentaa luottamusta ja yhteyttä eri tavalla ajattelevien välille. Haluan siis edistää keskustelua, jossa voi olla eri mieltä kunnioittavasti. Kirkossa ei kannata arkailla vaikeiden aiheiden suhteen. Tärkeintä on kuunnella toisiamme, vaihtaa tuomion kieli toivon kieleen.
Mari Mattsson: Haluan rakentaa ja kehittää kirkollista keskustelukulttuuria, jossa tiedostetaan kirkon moninainen ja monella tapaa haasteellinenkin historia. Jossa etsitään ihmisiä erottavien asioiden sijaan ihmisiä yhdistäviä asioita. Joka on kantaa ottavaa ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa. Ja jossa ollaan valmiita myöntämään tehdyt virheet ja pyytämään niitä anteeksi.
Päivi Vähäkangas: Avointa, suoraa, hyvin argumentoitua ja kunnioittavaa. Varsin usein jokin näistä elementeistä puuttuu. Pidän tärkeänä, että keskusteluyhteyttä haetaan myös oman kuplan ulkopuolelta. Olen työssäni hyödyntänyt ohjattua dialogimenetelmää (Erätauko) ja nähnyt, millainen voima tasaveroisella dialogilla ja aktiivisen kuuntelemisen opettelulla on luottamuksen rakentajana.
6. Mikä Raamatun jae, kohtaus tai henkilö antaa Sinulle voimaa? Miksi?
Kari Kanala: Jeesus kehottaa luottamaan Jumalan huolenpitoon (Matt.6:34): ’Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.’ Hieno vastavirtaan kulkeva viesti tähän vaatimusten ja jatkuvan suorittamisen maailmaan.
Mari Mattsson: Raamatussa on monia viisaita ajatuksia ja henkilöitä, joista tällä hetkellä puhuttelevin on psalmin 90 jae 12 ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” Olen joutunut ja saanut kuluneen vuoden aikana saattaa haudan lepoon useamman minulle tärkeän ja rakkaan ihmisen, joilla kaikilla oli kaunis ja viisas sydän. Toivoisin, että heidän perintönsä saisi elää minun kauttani sydämen viisautena.
Päivi Vähäkangas: Heprealaiskirjeessä sanotaan, että ”usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” (Hepr. 11:1). Kristityn toivo ei ole toiveajattelua, vaan Jumalan uudeksi luovaan voimaan luottamista. Usko ei ainoastaan näe sitä, mitä on vaikea nähdä, vaan myös kutsuu tekemään Jumalan valtakunnan todellisuutta näkyväksi.
7. Millainen on Helsingin tuomiokirkkoseurakunta vuonna 2030?
Kari Kanala: Helsingin tuomiokirkkoseurakunta on kaupungin hengellinen ja kulttuurinen sydän, vahva yhteiskunnallinen keskustelija. Tuomiokirkko katedraalina on erityisen tunnettu rukouksen ja messujen kirkkona, jonka portaat ovat kaupungin tärkein kohtaamispaikka. Seurakunnan muut kirkot ovat vahvassa yhteydessä alueen muiden toimijoiden kanssa. Seurakunta on avoin ja osallistava; ’keskellä kaupunkia, keskellä elämää’.
Mari Mattsson: Helsingin tuomiokirkkoseurakunta on viiden vuoden kuluttua armollinen, aktiivinen ja arvostettu alueellinen toimija, jota yli 30 000 alueella asuvaa kutsuu ylpeydellä kotiseurakunnakseen ja johon yhä useampi haluaa liittyä ensimmäistä kertaa tai eron jälkeen uudelleen. Seurakunta on monimuotoisen jumalanpalveluselämän, yhteiskunnallisten arvokeskustelujen ja uudenlaisen kirkollisen viestinnän edelläkävijä, joka seuraa rohkeasti Jeesuksen viitoittamaa tietä yhdenvertaisuuden ja jokaisen ihmisen luovuttamattoman ihmisarvon puolestapuhujana.
Päivi Vähäkangas: Viiden vuoden kuluttua Helsingin tuomiokirkkoseurakunta on edelleen eteläisen Helsingin asukkaiden elävä kotiseurakunta, jonka kirkkojen monipuolinen jumalanpalveluselämä ja laadukkaat konsertit vetävät puoleensa ihmisiä laajemmaltakin alueelta. Tuomiokirkkoseurakunnan monien yhteisöjen joukosta löytyy jokaiselle oma paikka.
8. Mitkä ovat kolme tärkeintä asiaa, joita haluaisit tuomiorovastina edistää?
Kari Kanala: Osallisuus – jokainen voi tuntea olevansa tervetullut kirkon yhteyteen. Rukous – kiireen ja vaatimusten keskellä kirkko voi olla suorituksesta vapaa tila. Yhteiskuntasuhteet – kirkko on eturivin toimija ja keskustelijakumppani; luo yhteyttä ja rakentaa luottamusyhteiskuntaa.
Mari Mattsson: Tuomiorovastina haluaisin olla ihmisen, maailman ja Jumalan palveluksessa. Ihmisen palvelijana haluan rakentaa kirkkoa ja seurakuntaa, joka on inhimillinen, ihmiskasvoinen ja ihmisen kokoinen – sinun kokoisesi. Maailman palvelijana haluan rakentaa kirkkoa ja seurakuntaa, jolla on vahvat verkostot, ja myös valmius, toimia yhteistyössä yhteiskunnan-, kulttuurin- ja viranomaisverkostojen kanssa. Ja Jumalan palvelijana haluan rakentaa kirkkoa ja seurakuntaa, jossa ykseys syntyy moninaisuudesta, pyhä kohtaa arjen ja Jumala on läsnä joka hetki.
Päivi Vähäkangas: Hallinnon ja talouden hyvä ja vastuullinen hoitaminen sekä työyhteisön hyvinvoinnista huolehtiminen ovat toimivan seurakunnan perusedellytykset. Erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien osallisuutta on tärkeää entisestään vahvistaa. Erityisesti mielessäni on Helsingin jatkuvasti kasvava vieraskielinen väestö. Kirkon tulee osallistua aktiivisesti ja kutsua mukaan yhteiskunnalliseen ja teologiseen keskusteluun sekä edistää arkisia kohtaamisia eri uskontoihin kuuluvien välillä.
9. Jos saisit lähettää yhden lauseen mittaisen tervehdyksen helsinkiläisille seurakuntalaisille, mitä heille sanoisit?
Kari Kanala: Meidän katon alle mahtuu.
Mari Mattsson: Hei sinä Jumalalle rakas ihminen – muista, että olet tärkeä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet.
Päivi Vähäkangas: Tiedämme tulevaisuudesta varmuudella vain sen, että sielläkin Jumala on meitä vastassa.
Lue myös:
Helsingin tuomiokapituli asetti tuomiorovastiehdokkaat vaalisijoille — Katso nimet
Pääkirjoitus: Helsingin tuomiorovastin vaalissa on nyt syytä välttää kaikenlaista suhmurointia
Ilmoita asiavirheestä