”Mitä tolla on väliä? Kaikkihan tota tekee.”
Nuoren seksuaalirikosepäilyn asianomistajana kuultavaksi saapuneen tytön kommentti on jäänyt rikoskomisario Jukka Keron mieleen. Tytöstä oli levitetty sosiaalisessa mediassa hänen yksityisyyttään loukkaavaa kuvamanipulaatiota.
Kero toteaa pitävänsä ymmärrettävänä, että rikoksista epäillyt pyrkivät vähättelemään rikosta. Se tuntui kuitenkin huolestuttavalta, että myös asianomistaja vähätteli tapahtunutta.
Jos tällainen hyväksytään, niin mikä on seuraava askel? Kero kysyy.
– Nämä ovat lapsia ja nuoria. Mitä sitten, kun he ovat aikuisia? Miten he suhtautuvat laajassa kuvassa siihen, että meillä on tietty lainsäädäntö, jonka mukaan toimimme?
NUORTEN RIKOSTEN ennaltaehkäisyyn keskittyvän ankkuritoiminnan tutkinnanjohtajana Pohjanmaan poliisilaitoksella työskentelevä Kero kertoo kiinnittäneensä jo pidempään huomiota siihen, että entistä isompi osa esitutkintaan tulevista rikoksista liittyy sosiaaliseen mediaan.
Tyypillisesti kyse on kiusaamisväkivallasta. Nuorta saatetaan maalittaa tai uhkailla erilaisissa someryhmissä. Paljon netissä tapahtuu myös kunnianloukkauksia ja seksuaalirikoksia, kuten jutun alussa kuvatussa tapauksessa.
Lasten ja nuorten tekemäksi epäiltyjen seksuaalirikosten määrä onkin Keron mukaan kasvanut viimeisten viiden vuoden aikana merkittävästi. Vuodesta 2020 lähtien 15–17-vuotiaiden tekemäksi epäiltyjen seksuaalirikosten määrä on kasvanut noin 150 prosenttia ja alle 15-vuotiaiden noin 260 prosenttia.
– Selkeästi selittävänä tekijänä on some, Kero sanoo.
Uhrille somessa tapahtuvan rikoksen kohteeksi joutuminen voi olla henkisesti hyvin raskas ja jopa traumaattinen kokemus. Kyse on Keron mukaan vain harvoin kertaluonteisesta tapahtumasta.
– Joku otetaan uhriksi ja sitten häntä kiusataan ja pilkataan erilaisissa nuorten käyttämissä sovelluksissa, Kero sanoo.
Koulukiusaamista oli tietysti jo ennen somea, mutta Keron mukaan some on pahentanut sitä. Ensinnäkin somessa tapahtuvaa kiusaamista ei pääse pakoon edes iltaisin tai viikonloppuisin. Samalla kiusaaminen saa paljon laajemman yleisön.
Toiseksi some saa meidät käyttäytymään toisiamme kohtaan julmasti. Käytöstämme tavallisesti ohjaavat normit ja pidäkkeet katoavat, kun keskustelukumppani ei ole näkyvissä.
Ongelma ei koske vain nuoria, Kero toteaa.
– Kyllä me aikuiset välillä näytämme järkyttävän huonoa esimerkkiä siinä, miten somessa keskustellaan.
Henkilökohtaiset sometilinsä Kero onkin päätynyt sulkemaan. Käytössä on enää perheen sisäinen Whatsapp.
– Olen kyllästynyt siihen keskustelukulttuuriin. Se on niin kapeakatseista ja töykeää.
Meillä ei ole mitään käsitystä siitä, missä lapsi on, kenen kanssa ja mitä se siellä tekee.
VANHEMMILLE KEROLLA on yksi selkeä neuvo: internetin käyttöä pitää opettaa lapsille ihan samalla tavalla kuin opetamme esimerkiksi pyöräilyä ja suojatien ylittämistä turvallisesti.
– Kun lapsi aloittaa koulun, niin edeltävänä kesänä koulureitti kävellään monta kertaa yhdessä ja opetellaan turvallisia tienylityksiä. Mutta sitten kun lapsi saa älypuhelimen ja nettiyhteyden, niin saatetaanko lapsi turvallisesti nettiin? Siinä meillä aikuisilla on paljon opittavaa.
Vanhemman kannattaa myöhemminkin olla kiinnostunut siitä, mitä lapsi internetissä tekee. Kun esimerkiksi teini-ikäinen lapsi istuu lauantai-iltana huoneessaan kuulokkeet korvilla, saattaa vanhemmalle syntyä illuusio turvallisuudesta.
– Todellisuudessa meillä ei ole mitään käsitystä siitä, missä lapsi on, kenen kanssa ja mitä se siellä tekee.
Omille lapsilleen Kero on opettanut perussääntöinä sen, ettei kaveripyyntöjä tuntemattomilta pidä hyväksyä eikä sijaintietoaan jakaa julkisesti. Lopulta lapsen ja varsinkin teini-ikäisen nuoren turvallinen netinkäyttö perustuu kuitenkin lapsen ja aikuisen väliseen luottamukseen ja siihen, että lapsi uskaltaa kertoa kohtaamistaan vaikeuksista. Älylaitetta ei Keron mukaan kannata ottaa pois lapselta, sillä pelko siitä voi estää lasta kertomasta ongelmista.
Henkilökohtaisesti Kero sanoo olevansa sitä mieltä, että somessa vietetään liikaa aikaa. Silti hän ei usko yksioikoisiin ratkaisuihin, kuten ruutuajan rajoittamiseen.
– Olin aiemmin hyvin innokas ruutuajan käyttäjä, mutta sitten huomasin, että rajoittamalla liikaa saatan pahimmassa tapauksessa eristää lapseni sosiaalisesti. Aikuisten pitää hyväksyä, että netti on tänä päivänä luonteva osa lasten ja nuorten maailmaa.
Lue myös:
Viikon väite: Vammainen kohtaa kirkossa hyväksyvän katseen, mutta usein myös kynnyksen
Viikon väite: ”Jooga taipuu myös rukoukseen”
Ilmoita asiavirheestä