Yhtään esitystä ei voi tehdä ajatellen, että tämä menee vanhalla rutiinilla. Jos päästät itsesi kerran liian helpolla, teet sen toistekin – ja mitä sinusta on sitten jäljellä, kun sinun pitäisi antaa kaikkesi, sanoo Seela Sella.

Saman sukupolven suuret näyttelijälegendat ovat pitkälti poistuneet maallisilta esiintymislavoilta, mutta joulukuussa 89 vuotta täyttävä Sella on yhä aktiivinen.

Helsinkiläistaiteilijan kalenteri on täynnä teatteri- ja lausuntakeikkoja, harjoituksia ja muita töitä, esimerkiksi runoesityksiä Esko Roineen kanssa Turussa, Porissa ja Riihimäellä.

Viimeksi ihastelin Sellan herkkää ja karismaattista runonlausuntaa heinäkuussa Lohjalla Koivu ja tähti -festivaalilla Tänä yönä en pelkää kulkea yli pimeän -teoksessa. Sella hurmasi yleisönsä samassa paikassa myös toissa kesänä Sirpa Kähkösen Vihreä Sali soi -draamassa.

Leipääntymisen merkkejä konkarissa ei näkynyt. Hurrasimme hänelle lopussa seisoen.

– Minulle on sanottu, että helppoa sinun on, kun saat aina salit täyteen, mutta ei se kontakti katsojiin synny itsestään. Yleisö aistii, katsoo ja kuuntelee tarkasti, mitä taiteesi on. Tämä on tulos pitkäjänteisestä työstä.

TEATTERIKORKEAKOULUN KAUTTA unelmatyöhönsä päätynyt Seela Sella on tehnyt monipuolisen uran näyttämöillä, televisiossa, kuunnelmissa ja elokuvissa, kokeellisissa taide-esityksissä ja kirkkojakin kiertäen.

Kokonaisuus hahmottuu hienosti Antti Heikkisen kirjoittamassa, keväällä ilmestyneessä elämäkerrassa Sellasta – Seela Sellan tarina (Otava).

Ensiesiintymisensä tuleva taiteilija teki Tampereen Pispalassa 1940-luvun alussa. Pelastusarmeijan talossa reipas viisivuotias tyttö nostettiin pöydälle lausumaan runoja.

Työläiskodissa tavallista fiinimmän nimen saanut Seela oli alkujaan tavallinen Virtanen. Hänen Jaska-isänsä oli sodat käynyt mies, joka lankesi juopottelemaan ja muuhunkin – ja poistui vaimon ja tyttären elämästä.

Hilpi-äiti oli punaorpo. Isoisä Vihtori oli kuulunut sisällissodassa punakaartiin rahastonhoitajana. Hän ei tarttunut aseisiin, mutta valkoiset teloittivat isoisän voitettuaan sodan.

Martta-mummo sai kirjeen, jonka mukaan Vihtori ”mestattiin”. Ahvenistolla joukkohautaan ammutut punaiset siunattiin vasta vuosia myöhemmin.

– Paikallinen pappi piti punaisia kuolleita niin arvottomina ihmisinä, ettei niiden nimiäkään saanut lausua kirkossa. Tämä loukkasi mummoani niin kovasti, ettei hän mennyt enää koskaan kirkkoon.

Mummo siirtyi loppuiäkseen Pelastusarmeijaan, jota Pispalassa ”kunnioittivat kaikki, myös ateistit ja kommunistit”. Yhteisö auttoi arvostavasti pahimpia juoppojakin.

Sellalla on vain hyviä muistoja ”ihanan Pelastusarmeijan” iloisesta ja avarahenkisestä toiminnasta ja lauluista.

– Minulla on tänäkin päivänä enkelinäni vanha upseeri, joka soittaa aina kysyäkseen, että onhan kaikki hyvin.

SELLA KÄVI äitinsä kanssa myös luterilaisessa joulukirkossa, toisinaan hevosreellä.

– Niissä kirkkomatkoissa oli kivaa sadun mystiikkaa. Lapsi imee sisäänsä yhteisöllisyyttä tällaisilla tärkeillä hetkillä.

Naituaan vuonna 1962 suomenjuutalaisen näyttelijäkollegansa Elis Sellan ja käännyttyään vuonna 1969 itsekin juutalaiseksi Seela Sella ei enää viettänyt kristillistä joulua.

– Uskoin Jumalaan niin kuin aina ennenkin ja arvoni olivat samat, mutta suhde Jeesukseen muuttui. Hän on meille rabbi ja opettaja, joka oli lukenut Talmudin viisauksia.

Sellan perhe vietti kuitenkin edelleen joulut Seelan äidin luona. Läheisten ja ystävien kristilliset perinteet eivät olleet pariskunnalle pahastumisen aihe.

– Elis sanoi, ettei jouluporsasta tarvitse viedä hänen takiaan eteiseen, kuten äitini aluksi teki, vaan se voi olla pöydässä. Elis oli monta kertaa joulupukkinakin. Minulla on näistä jouluista mukavia muistoja.

Joulun aikaan tärkein juhla juutalaisille on hanukka, kahdeksanpäiväinen ”valon ja juutalaisten urheuden juhla”. Sella on noudattanut juutalaisia juhlaperinteitä ja -tapoja, joita opiskeli ennen kääntymistään neljä vuotta rabbin johdolla.

Sapatti on kuitenkin tavannut olla näyttelijälle työpäivä.

– Minun Jumalani ei ole yhtään kiukkuinen siitä, että teen työtä sapattina, vaikka se on meille suuri pyhäpäivä. Minä autan silloin ihmisiä välittämällä heille taiteen keinoin tärkeitä asioita.

Muut seurakuntalaiset saavat ajatella asiasta mitä tykkäävät. Se on hänen ja Jumalan välinen asia, Sella tuumii.

– Tiedän ja tunnen, että kaikki on hyvin Jumalani kanssa. Saan voimaa ja rakkautta siitä suunnasta. Minusta pidetään huolta. Oloni on turvallinen. Jumalalle voi jopa rähistä, jos suhde on suora.

JUUTALAISEKSI KÄÄNTYMISEEN vaikutti kiinnitys Intimiteatteriin vuonna 1965. Teatterinjohtaja Mauno Mannisen puoliso paljastui holokaustin yhden pääarkkitehdin Reinhard Heydrichin Lina-leskeksi.

Juutalaisten joukkomurhaa Puolassa tehtailleen Gestapon päällikön ja Hitlerin luottomiehen vaimo oli ollut itsekin julma natsi.

Solidaarisuudesta Elis-miehelleen Sella alkoi pitää teatterilla kaulassaan Daavidin tähteä, joka löytyi myös monista Heydrichin Saksasta tuomista, juutalaisilta ryövätyistä huonekaluista ja astioista.

1970-luvulla Sellat alkoivat Seelan ehdotuksesta esittää teattereissa ja kirkoissa, festivaaleilla ja kouluissa juutalaisia lauluja, runoja ja rukouksia. Mies lauloi ja resitoi, vaimo lausui. Vuosien ajan suosittu oli myös heidän Raamatun runoutta -ohjelmistonsa, jossa psalmit olivat keskeisessä osassa.

Esitysten valmistelussa auttoi keskitysleiriltä selvinnyt mutta perheensä menettänyt Lilly Millner, joka muisti vanhoja gettolauluja. Hän ei kauhukokemustensa jälkeen kyennyt enää uskomaan Jumalaan.

Elis uskalsi pitkään mietittyään ja seurakuntansa kannustamana ottaa ohjelmistoon rankan psalmin 22 valitusosan: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua?”

Ensi-iltapäivänä vuonna 1976 Sellat saivat Kansallisteatteriin pommiuhkauksen, jos juutalaisuutta tuotaisiin esille. Ei juutalaisviha ollut tuntematon ilmiö silloisessa Suomessakaan, mutta se on lisääntynyt länsimaissa valtavasti erityisesti ääri-islamistien ja äärivasemmistolaisten joukossa.

– Olen pyörinyt koko ikäni demaripiireissä, mutta elämäni ensimmäistä kertaa äänestin kokoomuslaista viime presidentinvaaleissa.

ANTISEMITISMIÄ JA juutalaisvastaisia salaliittoteorioita on esiintynyt vuosituhansia.

– Juutalaisten hygienia- ja ruokailusäännöt ovat olleet aina tiukkoja, mikä suojeli meitä esimerkiksi mustan surman aikana. Jos juutalaisia kuolee jonkun pandemian aikana muita vähemmän, siinäkin nähdään heti salaliitto. Järkipuhe ei auta.

Pienen uskontokunnan edustajat ovat syrjinnästä huolimatta pärjänneet tieteiden ja taiteiden saroilla hämmästyttävän hyvin. Sella selittää tätä uskonnon ja sen historian kautta kehittyneen henkisen kulttuurin voimalla.

– Keskitysleirillä ollut Viktor Frankl puhui ihmisistä, joilla on kulttuurinen motiivi säilyttää järkensä, henkensä ja toivonsa. Meidän on nähtävä, että jokaisen ihmisen, myös minun, elämällä on merkitys. Jokainen elämämme hetki on tärkeä.

SELLAN POIKA Ariel asuu perheineen Israelissa ja toimii juutalaisvaltion oppaana, mutta on ollut kolmatta vuotta melkeinpä työtön.

– Kukapa sinne nyt matkustaa. Gazan tilanne on hirveä. Sinne pitäisi saada palestiinalaisvaltio, mutta kuka sitä johtaisi ja minkä valtion voisimme tunnustaa?

Palestiinalaisilla ei ole Sellan mielestä hyviä vaihtoehtoja äänestettäväksi.

– On surullista, miten Hamas murhaa omiaankin. Niiltä, jotka ovat eri mieltä tai erilaisia, pannaan kanttu vei.

Hamas ei ole tässä tavoitteessa yksinäinen terroristijärjestö, vaan Israelin tuhoon pyrkii monta muutakin tahoa ja valtiota.

– Ne pitävät kaikkea kokemaansa pahaa yksinomaan juutalaisten ja Israelin vikana.

Sella vastustaa toisaalta tiukasti myös pääministeri Benjamin Netanjahua ja tämän siirtokunta- ja sotapolitiikkaa.

– Kun siirtokuntia alettiin rakentaa, olisi pitänyt katsoa, mihin vihaan se johtaa. Hyvä johtaja katsoo eteenpäin ja tekee ratkaisuja, jotka ovat pitkäjänteisiä ja järkeviä.

NÄYTTÄMÖROOLIEN ULKOPUOLELLA vailla diivan elkeitä esiintyvä, lämpimästi läsnä oleva Seela Sella on kuulunut 56 vuotta oman seurakuntansa ruumiinpesijöihin.

– Me laitamme ruumiin arkkuun. Kuolema ei ole minulle kauhea asia.

Rakkaan aviomiehen kuolema oli kuitenkin kauhea paikka.

Elis Sella menehtyi äkisti vuonna 1992. Hautajaisten jälkeen leski koki elämänsä tarkoituksettomaksi ja halusi saada jonkin toivon merkin. Hän selaili teatterin kulisseissa VR:n ilmaisjakelulehteä, josta silmiin sattui lainaus Talmudista:

”Jos minä en ole itseäni varten, niin ketä varten sitten? Jos minä olen vain itseäni varten, mikä minä olen…”

Se oli Talmudista Eliksen lempikohta, jota tämä oli siteerannut monasti vaimolleen.

Varmemmaksi vakuudeksi sureva leski näki yhden teatteriesityksen jälkeen valokehän. Hän koki tulevansa suojelluksi.

Seela Sella uskoo, että elämä jatkuu jossain muodossa kuoleman jälkeen.

– En minä kokonaan häviä, jotain minusta jää jälkeen kiusallakin!

Ainakin hän on jättänyt monen sukupolven mieleen jäljen roolisuorituksillaan.

SELLA EI enää uskalla ottaa vastaan isoja teatterin päärooleja.

– Muistini ja järkeni pelaavat kyllä, kunhan rooli ei ole fyysisesti liian vaativa. Haluan yhä esiintyä – en osaa tehdä mitään muuta. Analysoin koko ajan ihmisiä ja tilanteita. Maailma ja tämä elämä kiinnostavat minua valtavasti.

Sella on monesti onnistunut tekemään sivurooleistakin unohtumattomia. Esimerkiksi Kansallisteatterin Karamazovin veljeksissä hän esitti hengellisesti viisasta munkki Zosimaa niin kirkkaasti, että näytti kuin taiteilijan läpi olisi loistanut valoa.

Kun mainitsin tästä samassa näytelmässä mukana olleelle Hannu-Pekka Björkmanille, tämän kokemus oli samantapainen. Björkman seurasi jokaisessa esityksessä esiripun takaa kaikki Sellan repliikit ja kohtaukset, ihaillen ja oppia ottaen.

Sella kommentoi ihmetelleensä ensin roolijakoa, eihän Zosima ole kirjassa vanha nainen vaan mies.

– Ei Zosiman välittämä hyvä energia ole kuitenkaan riippuvainen siitä, onko esittäjä nainen vai mies. Eihän Jumalakaan ole nainen tai mies.

Kuka?

Seela Sella, 88
Näyttelijä, omien sanojensa mukaan tosin ”ei näyttelijä vaan näyttäjä!”
Juuri nyt olen huolissani siitä, että juutalaisia syytetään taas kaikesta mahdollisesta.
Asun Helsingin Munkkiniemessä.

Lue myös:

Virolainen teologi ja ikuinen kapinallinen Heino Nurk aina kulkenut omaa tietään

Tekstiilikonservaattori on taistelija aikaa vastaan

Ilmoita asiavirheestä