Marraskuun alussa kirkolliskokouksessa käsiteltiin aloitetta, jossa esitettiin ohjeistuksen laatimista siten, että ”kirkkotiloja ei käytetä joogan ja muiden ei-kristillisten uskontojen tai niihin perustuvan uushenkisyyden harjoittamiseen”. Aloite ei edennyt vaan se raukesi äänestyksessä.
Kirkon koulutus ja tutkimus -yksikön johtava asiantuntija Jyri Komulainen on perehtynyt aasialaisten uskontojen ja kristinuskon väliseen vuoropuheluun. Komulainen pitää aloitteen raukeamista hyvänä asiana.
− Olisi täysin absurdia, jos kirkossa ei saisi harjoittaa kristillistä rukouselämää.
− Jos ja kun kirkkotila on rukouksen paikka, niin kristillinen jooga sopii sinne hyvin.
Komulainen menee astetta pidemmälle ja sanoo, että ollakseen aidosti kirkko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulee omaksua käyttöönsä uudenlaisia, omaan aikaan resonoivia tapoja harjoittaa kristillistä hengenelämää. Kristillinen jooga liittyy siksi kirkon missioon, sillä kirkon olemukseen kuuluu löytää kontekstuaalisia muotoja alati muuttuvassa toimintaympäristössään.
− Kirkolla ei ole varaa torjua pyrkimyksiä kehittää kristillistä joogaa. Elämme aikaa, jonka yksi tuntomerkki on joogabuumi ja myös monimuotoisen henkisyyden nousu.
− Yhdistämällä kristillisen rukouselämän joogaan kirkko voi puhutella niitä, joille jooga on tavanomainen tapa mielenrauhaa ja harjoittaa omaa kehollisuuttaan. Tietystikään kaikkien ei ole pakko innostua joogasta. Mutta sillä on paikkansa yhtenä ulottuvuutena kirkon rikkaassa perinteessä.
Komulainen kuvaa joogaa itsessään ”avoimeksi lähdekoodiksi”, joka myös Aasiassa esiintyy erilaisina variaatioina ja erilaisissa uskonnollisissa viitekehyksissä. Siten se myös voi tulla – ja on tullut – osaksi kristillistä uskonnon harjoittamista.
− Tosiasiassa joogan syntyhistoria on monisyinen, eikä sen esittäminen yksinomaan hindulaisena tee oikeutta uskontohistorialle.
Komulainen pitää kristillistä joogaa yhtenä osana myös joogan pitkää kehityskulkua. Jooga ei ole monoliitti, joka sellaisenaan voisi siirtyä uskonnosta toiseen.
Toinen näkökulma liittyy siihen, että myös kristinusko on muotoutunut aikojen saatossa sellaiseksi kuin se tällä hetkellä on. Kristilliseen mystiikkaan on aina liitetty erilaisia aineksia ja matkan varrella jotain jää aina myös pois. Eri kulttuureissa kristillinen sanoma ilmenee kulttuurisidonnaisesti, mikä ei kuitenkaan muuta sanoman ydintä.
Kristillisessä joogassa intialainen kulttuuriperintö siirtyy kristinuskon käyttöön. Samalla tavalla hellenistisestä ajattelusta on lainattu aineksia niihin tapoihin, joilla kirkko ilmensi uskoaan.
Kristillinen jooga voi ilmentyä monin tavoin. Kehon asennot voivat avautua ulospäin kohti Jumalaa tai ne voivat olla sisäänpäin kääntyneitä, mietiskelyyn johdattavia. Komulainen viittaa ranskalaiseen benediktiinimunkkiin Jean-Marie Déchanetiin, joka kirjoitti joogasta jo 1950-luvulla painottaen jooga-asentojen suuntautumista yksilön itsensä ulkopuolelle.
Komulainen sanoo näkevänsä joogakeskustelussa samankaltaisuuksia muutaman vuosikymmenen takaiseen keskusteluun rockmusiikista kirkossa.
− Silloin kysyttiin, saako kirkossa soittaa sähkökitaraa. Aina tulee vuorollaan jokin kulttuurinen ilmiö, johon kirkon on muodostettava kanta.
Lue myös:
Kirkolliskokous: joogan järjestämiseen kirkkotiloissa ei tarvita uusia ohjeita
Ovatko tarot, jooga ja enkelit uhkia vai ei? — Näin vastaavat asiantuntijat
Ilmoita asiavirheestä