Helsinkiläinen Hanna-Leena Nuutinen asuu yksin, mutta yksinäinen hän ei ole. Vastikään eläkkeelle jäänyt sairaanhoitaja toimii aktiivisesti vapaaehtoisena muun muassa Tuomasyhteisössä ja Emmauksessa. Taizé-yhteisön kautta ystäviä on ympäri maailmaa.
Espoon Tapiolassa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Hanna-Leena Nuutinen tutustui jo varhain sekä Taizé-yhteisöön että oikeudenmukaisemman ja kestävämmän maailman puolesta työskentelevään Emmaus-liikkeeseen.
Niiden pariin häntä johdattivat lähistöllä asunut runoilija Anna-Maija Raittila sekä Emmaus-aktiivi Elisabeth de Godzinsky.
– He tunsivat vanhempani ja olivat minulle kuin varaäitejä. Omaksuin jo nuorena Emmaus-liikkeen ajatuksen kaikkien yhtäläisestä ihmisarvosta ja siitä, että ensin pitää auttaa heitä, jotka kärsivät eniten. Taizé-yhteisössä minua puolestaan puhuttelevat hiljaisuus, ilo, yksinkertaisuus, anteeksianto ja ihmisten keskinäinen yhteys.
Anna-Maija Raittilaa Nuutinen kuvaa rohkeaksi ja uskossaan hyvällä tavalla rajattomaksi. Hän oli karismaattinen ihminen, jolla oli kyky kohdata kaikki ihmiset kuin nämä olisivat perheenjäseniä. Raittila vaikutti kirkossa sekä ylätasolla että aivan ruohonjuuritasolla.
Nuutinen pääsi kylmän sodan aikana Raittilan ja tämän miehen Taisto Niemisen kanssa Itä-Saksaan tapaamaan vainottuja kristittyjä, vaikka sellainen toiminta oli kiellettyä. Neuvostoliitossakin hän kävi tapaamassa Raittilan tuttavia.
Varaäidit kuolivat jo vuonna 2012, mutta Nuutisen oma äiti elää yhä. Nuutinen käy hoivakodissa tapaamassa äitiään useita kertoja viikossa.
– Joka aamu kun herään, ajattelen, että elämä on lahja. Lahjaa ovat kaikki asiat ja ihmiset, joita päivän mittaan kohtaan. Yritän elää tässä ja nyt.
Toiminta tuo toivoa
Nykyinen maailmantilanne aiheuttaa Nuutiselle surua ja tyrmistystäkin.
– Sodat saavat aikaan kauheaa inhimillistä kärsimystä. On käsittämätöntä, että tässä maailmassa, jossa on niin paljon viisautta, ei osata elää sovussa ja rauhassa. Käytännöllisenä ihmisenä minulle tuo toivoa se, että voin tehdä jotain.
Emmaus Helsingin kautta Nuutinen pääsee auttamaan konkreettisesti hädässä olevia. Yhdessä Tammisaaren Emmaus-ryhmän kanssa he ovat muun muassa lähettäneet pari rekallista tavaraa Ukrainan Emmaus-ryhmille ja keränneet rahaa ukrainalaisen sosiaalikeskuksen tukemiseksi.
Nuutinen on mukana myös Sairaanhoitajain Kristillisessä Seurassa, joka tukee Suomen Lähetysseuran lastenkoti- ja koulutyötä Venezuelassa.
– Kaikesta maailman kärsimyksestä huolimatta uskon, että Jumalalla on hyvä tahto meitä ihmisiä kohtaan. Häneen voimme aina turvautua.
Rukousaiheet tuovat suhteellisuudentajua
Helsingin Tuomasmessuun Hanna-Leena Nuutinen osallistui ensi kertaa huhtikuussa 1988.
Tuomasmessun hengellisyydessä Nuutista puhuttelee erityisesti avoimuus ja pyrkimys yhteisymmärrykseen eri tavalla uskovien kesken. Parasta on, että maallikoilla on messun toteuttamisessa aktiivinen rooli.
– Kysyin aikoinaan nyt jo edesmenneeltä professori Heikki Kotilalta, mitä on Tuomasyhteisön teologia. Hän vastasi, ettei sellaista ole, vaan kyseessä on käytännöllis-toiminnallinen yhteisö, jossa hengellisyys toteutuu monin eri tavoin.
”Tuomasyhteisössä olen törmännyt hyvin monenlaisiin elämänkohtaloihin.”
Messun toteuttaminen yhdessä muiden kanssa tuo Nuutisen elämään iloa. Messun kokoajana ja esirukousjohtajana hän on oppinut rekrytoimaan, organisoimaan, luovimaan ja esiintymään. Samalla hän on saanut ystäviä ja tuttavia oman kuplan ulkopuolelta.
– Tuomasyhteisössä olen törmännyt hyvin monenlaisiin elämänkohtaloihin. Sekä siellä että Taizéssa ylitetään ennakkoluuloja ja raja-aitoja tutustumalla ja yhteistyöllä.
Nuutinen kuuluu myös yhteen Tuomasmessun rukouspiireistä. Piirit kokoontuvat kodeissa ja niissä rukoillaan messussa jätettyjen, testiviestinä tai netin kautta tulleiden sekä Askel-lehden lukijoiden lähettämien rukousaiheiden puolesta.
– Rukousaiheet ovat tuoneet suhteellisuudentajua. Ihmisillä on monenlaisia hyvin raskaita asioita elämässä. Toisaalta rukous kantaa myös meitä rukouspiiriläisiä ja rukoilemme myös toistemme puolesta.
Vuonna 2009 Nuutinen kutsuttiin vuodeksi Tuomasyhteisön toiminnanjohtajaksi. Hän pyysi ja sai virkavapaata erityissuunnittelijan tehtävästään Helsingin kaupungilta.
– Vuosi oli työntäyteinen. Minun toivottiin saavan tulot ja menot tasapainoon ja se onnistuikin tiukoin ottein. Ensimmäisiä työtehtäviäni taisi olla 10 000 euron säästösuunnitelman laatiminen.
Toiminnanjohtajana Nuutinen panosti erityisesti pitkäaikaisissa vastuutehtävissä palvelleiden vapaaehtoisten tukemiseen. Samaan aikaan käynnistyi myös Agricola-liike, jota veti Teemu Laajasalo.
– Vauhtia riitti ja taisin olla välillä Teemulle aikamoinen kivi kengässä, kun yritin hiljentää tahtia.
Joulu ei tuo stressiä
Hyvä joulu voi olla todella monenlainen, Hanna-Leena Nuutinen ajattelee. Nuorena sairaanhoitajana hän oli usein joulut sairaalassa. Hän on viettänyt jouluja myös ulkomailla.
Mieleen on jäänyt esimerkiksi joulu Taizé-yhteisössä Ranskassa 1980-luvulla. Joulun tapahtumia ja sanomaa elettiin läpi yksinkertaisissa rukoushetkissä Sovituksen kirkossa. Lahjoja ei annettu eikä ruokakaan ollut erityisen ihmeellistä. Tärkeintä oli yhdessäolo.
Nuutinen tunnustautuu adventti-ihmiseksi. Hän nauttii joulukuusta ja joulun odotuksesta ja erityisesti joulutervehdysten lähettämisestä. Joulustressiä hänellä ei ole.
– Joulu tulee aina ihan varmasti, aivan riippumatta omista tekemisistäni.
Tänä jouluna Nuutinen katsoo äitinsä kanssa hoivakodissa ekumeenisen joulujumalanpalveluksen ja joulurauhanjulistuksen. Illaksi hoivakotiin tulee Nuutisen sisko, ja Nuutinen itse suuntaa ystäviensä kanssa viettämään nyyttärijoulua Pasilaan.
– Saunomme, syömme ja lähdemme ehkä Tuomasmessuun kello 23.
Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 12/2025.
