Jeesus kertoo vertauksen kymmenestä morsiusneidosta, jotka odottivat sulhasta. Kaikkia alkoi väsyttää, ja he nukahtivat.

Viisi viisasta neitoa olivat varautuneet runsaalla öljyllä. Viisi tyhmää neitoa halusivat lainata öljyä viisailta, mutta eivät saaneet. He lähtivät hakemaan öljyä. Sillä välin sulhanen saapui ja hääjuhla alkoi. Myöhässä palanneet neidot eivät enää päässeet juhlaan.

Mitä öljy sitten on ja mistä sitä saa? Öljyn on nähty tarkoittavan hyviä tekoja, oikeaa asennetta tekojen takana, uskoa, tai uskon kautta vaikuttavaa armoa. Kaikkien näiden kohdalla on hyvä miettiä, onko minulla juuri sen lajin öljyä liian vähän. Voinko lainata sitä toisilta, onko lähdettävä ostamaan, vai täyttyykö tämä öljyastia itsestään?

Vertausta on tulkittu myös aika armottomasti. Kun huuto kuuluu, ei ole aikaa lähteä ostamaan öljyä, silloin pitäisi jo polttaa öljyä. Jälkikäteen on turha kolkutella häätalon ovea. Olisi pitänyt olla valmis, kun aika oli. Liekö tällä perusteltu varoituksia, että parannusta ei saa jättää kuolinvuoteelle: silloin ei ole enää voimia eikä ehkä edes tietoa, miten armon voisi löytää.

Kukaan ei voi valvoa kaiken aikaa. Minua lohduttaa ajatus, että viisaatkin neidot nukahtivat. Kaikki kuitenkin heräsivät huutoon ”Ylkä tulee!” Kaikilla oli kova tahto saada lamput palamaan. Kaikki halusivat häihin. Ehkä viisaat neidot olisivat voineet lainata öljyä tyhmillekin ja ehkä ovi juhliin olisikin avautunut kaikille.

Olikohan ristin ryövärillä öljyä tai edes lamppua? Hän ehti kuitenkin turvautua Jeesukseen, ja sai kuulla: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:43)

Pohdittavaksi: Onko sinulta suljettu ovi, kun olet saanut lampun palamaan liian myöhään? Oletko tehnyt niin toisille?

Valvomisen sunnuntai: Valvokaa!

Tekstit: 2. Piet. 3:13, Ps. 90:1–6, 12–15, Ps. 130:6, Aam. 4:12–13, 2. Piet. 3:8–14, 18, Matt. 25:1–13.
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti on seurahkunnan valittavissa.