Kolumni: Ei vielä pimeää

antti hurskainen
Kuva: Jukka Granström

Venäjän presidentti Vladimir Putin vieraili syyskuussa Pekingissä kollegansa Xi Jinpingin luona. Joku unohti mikrofonin päälle, kun 72-vuotiaat yksinvaltiaat keskustelivat punaisella matolla kuolemattomuudesta.

”Ihmisten elimiä voi vaihtaa yhä uudestaan”, Putin painotti ja arveli, että ikuinen elämä on mahdollista saavuttaa. ”Jotkut ennustavat, että tällä vuosisadalla ihmiset voivat elää jopa 150-vuotiaiksi”, Xi kommentoi. Pohjois-Korean vuosikymmeniä nuorempi johtaja Kim Jong-un hymyili vieressä.

Donald Trumpin (s. 1946) kolmannesta kaudesta alkoi kuulua huhuja jo ennen toisen alkua. Tutkija Ivan Krastevin mukaan maailmanpolitiikka alkaakin saada sävyjä kreikkalaisista mytologioista, joissa jumalolentojen keskinäiset juonittelut määräävät kuolevaisten kohtalon. Maailmaa pyörittävät seniorit eivät välttämättä tunnekaan itseään kiireisiksi, Krastev arvelee FT Weekendin kolumnissaan (20.9.2025).

Geenimanipulaatiosta kiihottunut suuruusharha toisesta neljännesvuosisadasta vallankahvassa voi vaikuttaa Putinin päätöksiin jo nyt.

Ukrainan sodan kommentaattorien analyysi Venäjän pelaamasta ”pitkästä pelistä” kuulostaa entistä dystooppisemmalta. Jos Putinin mukaan Venäjän rajat eivät pääty mihinkään, miksi hänen omansakaan pilaisivat iloa. Myös Stalin piti oikeutenaan elää muita ikuisemmin.

Lauluntekijä ja nobelisti Bob Dylan (s. 1941) esiintyi lokakuussa Helsingissä. Kuolemattomat nykydiktaattorit opettelivat vielä sanaluokkia ja kertotauluja, kun Dylan jo tutki ihmiselämän rajallisuutta:

For them that think death’s honesty
Won’t fall upon them naturally
Life sometimes must get lonely

Vuonna 1965 levyttämässään laulussa It’s Alright, Ma (I’m Only Bleeding) Dylan jatkaa, että jopa Yhdysvaltain presidentin on joskus ”seistävä alasti”. Mielikuvassa pysähtyminen vaatii rohkeutta. Samaan hyveeseen nojaa Dylanin myöhemmän kauden mestariteos Not Dark Yet (1997), jota suosittelen kaikille jumalallisuuteensa pakeneville vallanpitäjille.

56-vuotias laulaja tarkastelee siinä kuolevaisuuttaan kuin Vanhan testamentin Saarnaaja, jolle ”kaikki on ajan ja kohtalon vallassa”. Vielä ei ole pimeää, Dylan linjaa, mutta pian on. Rivi ”I was born here and I’ll die here against my will” antaisi ajattelemista myös Kremlin valottomiin iltoihin. Kuka hyvänsä voi kompastua kylpyhuoneen kynnykseen.

Yksilön tahto on suuressa järjestyksessä pelkkää ininää. Kohtaloaan vastaan kapinoiville vanhuksille olisi helpompi nauraa, ellei heillä olisi ydinaseiden laukaisukoodeja.

Kirjoittaja on kirjailija.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKirkolliskokous hyväksyi talousarviot ‒ suuria muutoksia on luvassa kirkon taloudessa
Seuraava artikkeliLyhytelokuva Melu on voittanut Nuorten Credo – Minä uskon -taidekilpailun

Ei näytettäviä viestejä