Kirkolliskokouksessa on käyty yllättävän suorapuheista keskustelua piispojen kesäkuisesta manööveristä. Sen on laajalti todettu ohittaneen kirkolliskokouksen tahdon ja päätöksen. Juridisesti paperia on tosin ”kehuttu” sillä tavalla taitavaksi, että se tosiasiallisesti muuttaa kirkon avioliittokäsityksen mutta kuitenkin niin, että piispoja ei voi sen perusteella syyttää virkavirheestä.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että huolimatta kovista puheista piispojen ohje jää voimaan ja kirkon avioliittokäsitys muuttuu pysyvästi ilman demokraattista päätöstä. Näin käy ellei kirkolliskokous saa painostettua piispoja perääntymään.
Tapaus jättää syvän epäluottamuksen kirkon johtoa kohtaan. Tämä ei kuitenkaan näytä heitä hetkauttavan. He kaiketi luottavat siihen, että konsut nyt aikansa rähisevät ja sitten kaikki jatkuu kuten ennenkin. Niin ei saa tapahtua! Kirkolliskokouksen on ryhdistäydyttävä ja palautettava kirkkoon järjestys. Muuten käy niin, että avioliitto-opetus muuttuu ilman opillista päätöstä, konsujen nurkkaan ajaminen pahenee ja mielivalta leviää kirkon virkamieskuntaan laajemminkin. Lisäksi syvätasolle jää kirkkoa riuduttava epäluottamus, joka johtaa yhä pahenevaan ”sisällissotaan”.
Toivon, että piispakunta vielä pelastaa mitä pelastettavissa on ja peruu pastoraalisen ohjeen tämän viikon aikana. On kyse kirkon ykseydestä – siitä, jonka vaaliminen on nimenomaisesti teidän vastuullanne.
Piispat perääntykää
Kirkkoisä Augustinus puhuu hyvin kauniisti laulun voimasta ja siunauksesta. ”Oi Herra”, hän sanoo, ”kuinka ovatkaan seurakuntasi virret ja kiitoslaulut liikuttaneet mieltäni. Ne ovat tunkeutuneet korviini, ja sinun totuutesi on sulattanut sydämeni. Totuutesi on sytyttänyt sen palamaan ja virittänyt sen hartauteen, niin että kyyneleet ovat vuotaneet poskilleni. Kuinka suloisia nämä kyyneleet ovat olleetkaan!”
C. O. Rosenius, Jumalan Henki ja sana, s. 29-30, SLEY, 1977.
Ilman Kristusta. Ef. 2:12
Ilman toivoa joka ilahduttaisi, johtajaa joka ohjaisi, ystävää joka neuvoisi, armoa joka kantaisi, taivasta joka ottaisi vastaan ja Jumalaa joka lohduttaisi.
Tuntematon, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Koskaan ei ole ollut olemassa seurakuntaa, jossa kaikki olisivat uskovaisia. Jokaisessa seurakunnassa on teeskentelijöitä, lain orjia ja lain hylkääjiä ym. epäuskoisia. ”Sillä ei ole niin kuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen.” (1. Sam. 16:7).
Kenraali Adolf Ehrnroothin (1905-2004) viisaus:
”Se, joka ihannoi sotaa, on mielipuoli. Me, jotka olemme olleet sodassa mukana, olemme varmasti rauhan ystävien kärkijoukoissa.”
Ilta-Sanomat, Historia, Marskin ritarit, s. 3, 2011.
Hyvää ja siunattua itsenäisyyspäivää kaikille!
Tänään on kansainvälinen Ihmisoikeuksien Päivä.
Kunnioittakaa kaikkia. 1. Piet. 2:17.
Jos Herra Jumala antaisi sataa rahoja ja tekisi meidät täällä mahtaviksi, niin olisi kyllä ihmisiä, jotka kilvan rientäisivät jotakin häneltä saamaan. Mutta kun hän meille sanassaan lupaa iankaikkisia, taivaallisia lahjoja, joita meidän tulisi kärsivällisinä toivoa ja odottaa, niin se ei ole maailman mielestä mitään.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 677, SLEY, 1945.