Kirkolliskokouksessa on käyty yllättävän suorapuheista keskustelua piispojen kesäkuisesta manööveristä. Sen on laajalti todettu ohittaneen kirkolliskokouksen tahdon ja päätöksen. Juridisesti paperia on tosin ”kehuttu” sillä tavalla taitavaksi, että se tosiasiallisesti muuttaa kirkon avioliittokäsityksen mutta kuitenkin niin, että piispoja ei voi sen perusteella syyttää virkavirheestä.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että huolimatta kovista puheista piispojen ohje jää voimaan ja kirkon avioliittokäsitys muuttuu pysyvästi ilman demokraattista päätöstä. Näin käy ellei kirkolliskokous saa painostettua piispoja perääntymään.
Tapaus jättää syvän epäluottamuksen kirkon johtoa kohtaan. Tämä ei kuitenkaan näytä heitä hetkauttavan. He kaiketi luottavat siihen, että konsut nyt aikansa rähisevät ja sitten kaikki jatkuu kuten ennenkin. Niin ei saa tapahtua! Kirkolliskokouksen on ryhdistäydyttävä ja palautettava kirkkoon järjestys. Muuten käy niin, että avioliitto-opetus muuttuu ilman opillista päätöstä, konsujen nurkkaan ajaminen pahenee ja mielivalta leviää kirkon virkamieskuntaan laajemminkin. Lisäksi syvätasolle jää kirkkoa riuduttava epäluottamus, joka johtaa yhä pahenevaan ”sisällissotaan”.
Toivon, että piispakunta vielä pelastaa mitä pelastettavissa on ja peruu pastoraalisen ohjeen tämän viikon aikana. On kyse kirkon ykseydestä – siitä, jonka vaaliminen on nimenomaisesti teidän vastuullanne.
Piispat perääntykää
Timo P. Turha toivo. Se, joka uskoo olevansa historian ”oikealla puolella” ei vapaaehtoisesti loikkaa sen ”väärälle puolelle” muuten kuin säilyttääkseen valtansa poliittisessa kriisissä. Näin myös kirkkopolitiikassa.Ihan siitä riippumatta, mitä Raamattu, tunnustus tai kirkon traditio mahdollisesti sanovat.
Paneelikeskustelu oli malliesimerkki siitä, kulnka puhutaan kohteliaasti ja sivistyneesti ”kipupisteistä” ilman että kukaan joustaa yhtään mistään tai muuttaa ajatteluaan. Itse asiassa piispat ja tuomiokapitulit näyttävät johtajuuttaan myös siinä, että niissä seurakunnissa, joissa luottamushenkilöiden enemmistö ja kirkkoherra ovat eri mieltä kirkon käytöstä spn-vihkimisiin, he asettuvat uuden järjestyksen tueksi. Joku voisi kokea tämän jopa seurakunnan tahdon sivuuttamiseksi. Kun kirkollinen demokratia toimii väärin, vastuullinen johtajuus edellyttää sen korjaamista.
Kaiman huoli on todellinen mutta yhdyn Markon kommettiin ja nään kehityskaaren alun paljon pitemmälle ajalle kun sitä usein kuvataan . Piispa rintama on todella määrätietoinen ja siihen muutosta haluava uskoo johonkin mikä ei toteudu . Hajanaiset vastavoimat eivät ole mikään ratkaisu asiaan .