Muistan viehättyneeni tavattomasti Isaac Bashevis Singerin romaaneissa kuvatuista juutalaisista tavoista ja säännöistä. Kuinka kiehtova oli esimerkiksi kuvaus siitä, kuinka sapatin työntekokieltoa voi kiertää sitomalla pienen langan työalueen ympärille.

Teologisesti pohtien lakiin ja sääntöihin hirttäytyminen on kuitenkin tuhoisaa, vaikka perinteissä onkin voimallinen viehättävyytensä. Laki tai säännöt eivät saisi koskaan muuttua orjuuttaviksi kahleiksi, joita ihminen suorittaa. Sellainen laki ei vapauta, vaan kahlitsee.

Victor Hugon suurromaanissa Kurjat kuvataan kahden vahvan tahdon yhteentörmäystä: entisen rangaistusvanki Jean Valjeanin ja häntä uutterasti metsästävän poliisitarkastaja Javertin. Vaikka Jean Valjean on moraalisesti yrittänyt sovittaa aiemman rötöksensä ja saa lukijan puolelleen hyväsydämisellään ja vilpittömyydellään, ei Javerti kykene näkemään takaa-ajon julmuutta ja Valjeanin parannuksentekoa. Häntä sitoo lain kylmä kirjain: hänestä on tullut kirjaimen vanki.

”Onko sapattina lupa parantaa”, on Jeesuksen avainkysymys lakia rakastaville fariseuksille. Vastaus on ilmeinen – tietysti on. Jumala on antanut lakinsa ihmiselle sekä yhteisöt ovat pyrkineet säännöillä ja laeilla muovaamaan ihmisen elinympäristöä paremmaksi. Mutta evankeliumi, ja sen sisällään pitämä avara armo nousee jopa lain yläpuolelle. Se itse kunkin olisi syytä muistaa.

Pohdittavaksi: Mitä 2000-luvun kristitylle voisi tarkoittaa lakiuskovaisuus?

18. sunnuntai helluntaista: Kristityn vapaus

Tekstit: Ps. 119:105 tai Ps. 119: 97-104, Jes. 44: 22-23, Gal. 5:1-6, Luuk. 14:1-6
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti kerätään yhdelle tai useammalle seurakunnan tukemalle lähetysjärjestölle.