Keskellä vuorisaarnaa Jeesus kehottaa meitä olemaan murehtimatta. Kenties haluaisimme jättää tämän sanoman omaan arvoonsa, varsinkin nykyisen maailmantilanteen vallitessa. Mutta voisiko siihen olla kätketty kristittynä elämisen salaisuus?

Edeltävässä jakeessa Jeesus muistuttaa meitä siitä, ettemme voi palvella kahta herraa, vaan meidän pitää valita joko mammona tai Jumala. Tämä auttanee meitä ymmärtämään myös päivän evankeliumia, jossa Jeesus sanoo, ettei meidän tule murehtia ajallisista asioista, vaan luottaa kaikessa Herraan.

Jeesus ei vain kehota, vaan käskee meitä olemaan murehtimatta. Murehtimista pitäisi siis kaikin keinoin välttää. Murehtimisen sijaan meidän tulee luottaa Jumalan huolenpitoon kuin taivaan linnut ja kedon kukkaset. Taivaallinen Isämme kyllä tietää, mitä meillä on meneillään ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Meidät se voi yllättää, mutta Jumalaa ei.

Jeesus kehottaa meitä kääntämään katseemme pois pelottavista asioista ja nostamaan sen sijaan katseemme Jeesukseen, hänen tekoihinsa ja lupauksiinsa. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että lähetti Jeesuksen ristille sovittamaan syntimme ja kantamaan sinne myös taakkamme. Eikö hän siis pitäisi meistä vastakin huolta?

Meidän jokapäiväinen tehtävämme ei ole murehtiminen, vaan Jumalan läheisyyden ja hänen tahtonsa etsiminen. Meidän tulee tarkkailla, miten Jumala toimii maailmassa ja rukoillen kysellä, miten me voimme olla mukana toteuttamassa hänen suunnitelmiaan. Jumala huolehtii lopusta. Parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Pohdittavaksi: Jos jättäisit murheesi päivittäin ristin juurelle, miten elämäsi muuttuisi?

16. sunnuntai helluntaista: Jumalan huolenpito

Tekstit: Ps. 55:23, Ps. 86:1, 3–7, Ps. 46:11, Ps. 127:1–2, Gal. 6:2–10, Matt. 6:25–34.
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti kerätään pienten ja köyhien kirkkojen diakoniatyöhön Suomen Lähetysseuran kautta.

Lue myös:

Sunnuntain evankeliumi: Usko vahvistuu armon ja kiitoksen kehässä