Laupias samarialainen on yksi kuuluisimmista Jeesuksen vertauksista. Laupiaasta samarialaisesta on tullut pyyteettömän auttamisen symboli myös sekulaarissa maailmassa. Yhä edelleen tarvitsemme sen pohjimmaista sanomaa peiliksi omalle elämällemme. Elämmekö kuten Sana opettaa?

Evankeliumitekstin alussa lainopettaja tivaa Jeesukselta, miten voi saada omakseen iankaikkisen elämän. Jeesus vastaa esittämällä kysymyksen, ”Mitä laissa sanotaan?” Lainopettaja vastaa lain kahdella keskeisimmillä käskyillä rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä. Jeesus kehottaa miestä elämään näin. Lainopettaja ei kuitenkaan jätä keskustelua vielä tähän, vaan kysyy, kuka sitten on hänen lähimmäisensä.

Jeesus vastaa vertauksella, joka varmasti yllätti kuulijansa, sillä tarinan sankariksi nousee tosielämässä väheksytty (samarialainen) ja juutalaisten hyvikset (pappi ja leeviläinen) osoittautuvat pahiksiksi ryöstäjän ohella. Jeesus kysyy: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?”

MINKÄ YLEISESTI hyväksytyn tekosyyn me keksimme, ettemme auta tarvitsevaa lähimmäistämme? Tämä kysymys tuntunee moralisoinnilta kunnes olemme itse tulleet autetuiksi ja armahdetetuiksi. Vasta kun itse heikoimmillamme olemme kokeneet pyytettömän avunhannon ja armon ihanuuden, osaamme arvostaa ja jakaa sitä muillekin.

Me autamme, sillä Jumala on ensin auttanut meitä. Silloin se ei ole laki, joka määrää, moittii ja vaatii meitä, vaan rakkaus, joka lähettää, varustaa ja voimaannuttaa meidät.

Pohdittavaksi: Kieltäydytkö sinä vastaanottamasta laupeutta? Osoitatko sitä itse?

14. sunnuntai helluntaista: Lähimmäinen

Tekstit: Ps. 74:21, Ps. 112:5–9, Matt. 7:12, Miika 6:6–8, 1. Joh. 4:7–12, Luuk. 10:25–37.
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti kerätään taloudelliseen ahdinkoon joutuneille, Suomessa asuville perheille ja henkilöille Kirkon diakoniarahaston kautta.