Maailma on täynnä hitaita ihmeitä. Muutokset voivat viedä vuosikymmeniä tai jopa useita sukupolvia. Kun odotamme nopeita ihmeitä, emme näe johdatuksen virtaa. Jotenkin näin piispa Mari Leppänen puhui tänä kesänä herättäjäjuhlien raamattutunnilla. Hän totesi myös: Kukaan meistä ei ole korvaamaton, mutta silti meidän on elettävä kuin olisimme.

Opetus kosketti. Elän oman elämäni murrosvaihetta. Yhdeksän lasta, joiden elämästä olen pitkään kantanut vastuuta, ovat nyt kaikki täysi-ikäisiä. Suurin osa on lentänyt pesästä.

Ei enää wilma-viestejä, hammastarkastuksia, retkieväitä, vanhempainiltoja ja loputtomia harrastuskuskauksia. Ei siivousvuorojen ja tiskivuorojen vahtimista, hilpeän spontaaneja iltapalakeskusteluja isolla porukalla tai akuuttien ahdistusten läpikäyntiä. Ei vessajonoja eikä suurtalouskokkaamista. Ei loputonta pyykkikoneen pyörittämistä ja valtavia ruokaostoksia tai pitkiä tunteja päivystyksessä kuumepotilaiden kanssa.

Toki aikuisetkin lapset piipahtelevat meillä ja tarvitsevat apua ja huolenpitoa, mutta asetelma on nyt perustavanlaatuisesti toinen. Jokainen on vastuussa omasta elämästään. Kun kohtaamme, kohtaamme aikuisten kesken. Jaamme kuulumisia ja ajatuksia, iloja ja suruja jotenkin tasaveroisemmin.

Usein ihmettelen, miten olemme selvinneet kuluneista vuosikymmenistä. Kaksi aikuista eivät voi edes kaikkensa antaneina riittää yhdeksälle lapselle. Ja silti moni asia on lopulta mennyt hyvin. Joku hiljainen johdatuksen virta pohjalla on ehkä kulkenut. Lapsista on kuoriutunut upeita persoonia kaikkine puolineen, ja moni on löytänyt elämälleen jonkinlaisen suunnan. Se on ihme, suuri ihme.

En tunne haikeutta, vaan tervehdin uutta aikaa ilolla. Yhdyn psalmilaulajan kiitosvirteen: Illalla on vieraana itku mutta aamulla ilo. Sinä muutit itkuvirteni karkeloksi, riisuit yltäni suruvaatteen ja puit minut ilon pukuun.

En toki tarkoita, että vuodet lasten kanssa olisivat olleet itkuvirttä suruvaatteissa. Tai että uusi elämänvaihe tarkoittaisi iloa ja karkeloa. Tarkoitan, että elämä on jatkuvaa vuorovettä ja muutosta ja niin on hyvä. Ja vähitellen esiin piirtyvät hitaat ihmeet.