Karjaan kirkon suntio ja Karjaan-Pohjan ruotsinkielisen seurakunnan pääsuntio Marja-Sisko Maristo kertoo miettineensä sitä, että kirkot ovat suurimman osan ajasta tyhjiä, varsinkin talvisaikaan.
– Kirkko voisi olla rauhoittumisen olohuone. Koronan aikana kirkkoja pidettiin auki, ja sen voisi tehdä nyt uudestaan. Turistejakin oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Toisaalta kirkkoja ei voi pitää avoinna pelkästään suntioiden voimin.
Maristo on toiminut suntiona 23 vuotta ja on Karjaan-Pohjan ruotsinkielisen seurakunnan ainoa työntekijä, jolla on suntion koulutus. Virallinen nimike on församlingsmästare, siis seurakuntamestari.
Kirkkoja seurakunnan alueella on kolme, mutta seurakuntayhtymän alueella enemmän. Raaseporin seurakuntayhtymään kuuluvat Karjaan-Pohjan ja Tammisaaren ruotsinkieliset seurakunnat sekä Raaseporin suomenkielinen seurakunta.
Mariston mielestä suntion nimitys on vanha ja kaunis.
– Ei kukaan puhu seurakuntamestareista. Toivon, että minua sanotaan suntioksi.
Hän pitää parhaana suntion työn piirteenä sen monipuolisuutta.
– Tämä ei käy tylsäksi. Ei ole kahta samanlaista päivää. Tämä on upea ammatti. Työssäni olen pankkiiri, siivooja, sielunhoitaja, emäntä ja suntio. Lisäksi kutsun tarvittaessa sähkömiehen tai LVI-asiantuntijan ja olen tekemisissä vapaaehtoisten ja hautausmaan työntekijöiden kanssa.
Maristo kertoo, että suntio tekee paljon työtä, joka ei näy, ja tekee sen yksinään.
– Muuten en koe yksinäisyyttä, mutta koronan aikana koin.
KARJAAN PYHÄN Katarinan kirkko on vihitty käyttöön vuonna 1470. Sen korkea ikä näkyy Mariston työssä lähinnä niin, että sen päivitykset pitää tehdä vanhaa kunnioittaen.
Aikaisemmin Maristo on työskennellyt kukkakaupoissa ja hautaustoimistoissa. Kun Mustion kirkkoon haettiin vuonna 2003 avustavaa vahtimestaria, hän haki ja tuli valituksi. Siellä työskennellessään hän opiskeli suntioksi ja valmistui vuonna 2008.
– Opiskelin Uudenkaarlepyyn ja Lärkkullan opistolla. Kun valmistuin, hain ylivahtimestarin virkaa Kirkkonummen seurakunnasta ja sain paikan. Kirkkonummella toimin esihenkilönä vahtimestareille ja laitoshuoltajille ja vastasin Kirkkonummen keskustan, Masalan ja Veikkolan alueista. Kesällä 2017 palasin Karjaalle ja sain pääsuntion toimen, silloisen vahtimestari Eva Nilssonin jäädessä eläkkeelle. Eva perehdytti minut suntion työhön 2003 lähtien.
Seurakuntien työilmapiirit vaihtelevat kovasti, mutta Maristo kokee työyhteisönsä oikein hyväksi.
– Ainahan on parannettavaa, mutta toimimattomista asioista täytyy puhua. Työyhteisön hyvinvointi on jokaisen työntekijän vastuulla, mutta päävastuu kuuluu esihenkilöille. Meillä on upeat, ammatilliset työntekijät.
Työn tulevaisuutta ajatellen Maristo on vieraillut koulussa kertomassa suntion työstä.
Lue myös:
Suntio & kirkko: Lapinlahden suntio veistää, juoksee ja näyttelee