Tytöistä ja naisista puhuttiin paljon 2000-luvun alussa, jolloin Harry Lunabba osallistui sukupuolta käsitteleviin seminaareihin sosiaalityön tieteenalalla. Helsingin yliopistossa alan opiskelijatkin olivat enimmälti naisia.
– Totesin itsekseni, että jos poikien asiaa haluaa tarkastella sosiaalityön kentällä, se on tehtävä itse. Pitkäjänteisenä akateemisena agendanani on ollut poikien ja nuorten miesten haavoittuvuuksien tutkiminen.
Valtiotieteiden tohtori ja sosiaalipolitiikan, erityisesti nuorisotutkimuksen dosentti Lunabba on tehnyt poikatutkimusta koko uransa ajan.
Viime vuosina keskustelu pojista on monipuolistunut ja saanut lisää nyansseja. Poikia ei ole silti vieläkään oikein tunnistettu haavoittuvina ja erityistä suojelua tarvitsevana ryhmänä.
– Poikiin suhtaudutaan usein hieman vähättelevällä hällä väliä -asenteella. Heidän ongelmansa ovat ikään kuin luonnollisia: ne johtuvat epäkypsyydestä, josta kasvetaan iän myötä eroon.
Leväperäisen asenteen kiteyttää yleistys ”pojat on poikia”.
Lunabba huomauttaa, ettei ole mitään yhtä ja yhtenäistä keskivertopoikien ryhmää, vaan kirjava joukko on hyvin moninainen.
Toiseksi poikien ominaispiirteitä yhteen niputettaessa sivuutetaan helposti yksilöiden ongelmat.
– Suomessa ei ole syytä mennä kriisimielialaan, mutta pojat pitää ottaa vakavasti, ja heitä koskevia päätöksiä tulisi tehdä tutkimushavaintojen pohjalta.
TYYPILLINEN ONGELMALÄHTÖINEN puhe ei avaa kokonaiskuvaa poikien tilanteesta. Tutkimustulokset poikien hyvinvoinnista ovat ”aika lohdullisia”.
– Suomalaispojat on yksi maailman tyytyväisimmistä ryhmistä. Suurella osalla heistä suhteet vanhempiin ovat erinomaiset, mikä on kansainvälisesti poikkeuksellista.
Valtaosa nuorista voi keskimäärin entistä paremmin. Esimerkiksi päihteitä väärinkäytetään vähemmän kuin takavuosina. Polarisaatiokehitys on kuitenkin huolestuttavaa.
– Hyvinvoivan ja eteenpäin elämässään menevän enemmistön rinnalla kasvaa marginaaliryhmä, jossa ongelmat kasautuvat. Se porukka putoaa kelkasta yhä kauemmas, ja siitä on vaarassa tulla pysyvä ryhmä.
Sosiaalisesti syrjäytyvien poikien ongelmia ovat muun muassa päihde- ja mielenterveysongelmat, koulutuspolulta putoaminen ja ääri-ilmiöt, kuten väkivaltaisuus, itsemurhat ja rikollisuus.
Lastensuojelutyötä takavuosina tehnyt Lunabba muistuttaa, että aiemmin Suomessa haluttiin pitää kaikki kansalaiset kelkassa. Nuori saattoi tehdä kauaskantoisiakin erehdyksiä, joiden korjaamista yhteiskunnan eri tahot tukivat.
– Nyt näiden nuorten suhteen luovutetaan liian helposti ja levitellään käsiä: emme voi tehdä enää mitään, kun päiväkoti, koulu tai koti eivät ole kasvattaneet kunnolla.
Nyt näiden nuorten suhteen luovutetaan liian helposti ja levitellään käsiä.
VALTIOTIETEELLISEN TIEDEKUNNAN yliopistotutkijana työskentelevä Lunabba käsitteli vuonna 2013 hyväksytyssä väitöskirjassaan poikien ongelmia luokkahuoneessa. Sittemmin Pisa-tulokset ovat heikentyneet selvästi lähtien lukutaidosta.
Valtaosa pojista pärjää edelleen koulussa hyvin tai kohtuullisesti, mutta häntäpään pudokkaitakin on paljon. Tyypilliset haasteet liittyvät motivaatioon ja huonoon käytökseen.
Alisuoriutuminen, oppimisvaikeudet ja keskittymishäiriöt kuitataan usein pojille lajityypillisenä toimintana.
– Meidän pitäisi ottaa vakavammin poikien kouluongelmat, mutta missä ovat laajat uudistusohjelmat ja konkreettiset interventiot? Tarvitsemme rohkeita ja kunnianhimoisia avauksia sen sijaan että surkutellaan sitä, mitä koulussa tapahtuu.
Lunabba ehdottaa, että esimerkiksi läksyjä voitaisiin tehdä koulussa, sillä läheskään kaikki lapset eivät saa niihin tukea kotonaan.
Poikien koulutuspolku on kivikkoinen peruskoulun jälkeisessä päässäkin. Ammattikoulut ottavat kiitettävästi sisään kaikenlaisia oppilaita, mutta lukiossa ja yliopistossa poikien erityisiä heikkoja kohtia ei ole huomioitu.
Pojat kypsyvät keskimäärin henkisesti tyttöjä hitaammin ja pääsevät näitä myöhemmin kunnolla kiinni opiskeluun. Siksi pojat eivät pärjää hakukisoissa lukioon ja yliopistoon.
Erityisesti yliopistojen pääsykriteereitä uudistettaessa tehtiin taannoin suuri virhe. Hakiessa korostuvat ylioppilaskirjoitusten arvosanat pääsykokeiden sijasta.
– Tämä ihmetyttää minua suuresti. Me tiedämme, että moni asia iskostuu poikien tajuntaan tyttöjä myöhemmin. Varhaisemman pärjäämisen painottaminen on hakuprosessien sukupuolisokea piste.
LUOKKAHUONEIDEN VARSINAISEKSI ongelmaksi mielletään usein kielteisiä tunteita herättävät pojat. He saavat huomiota käyttäytymisongelmillaan, joihin puuttumisessa keskitytään yleensä luokan työrauhan palauttamiseen poikien auttamisen sijaan.
Luokkahuoneiden tiloja ja koulun sosiaalisia vuorovaikutustilanteita näennäisesti hallitsevat pojat voivat olla kuorensa alla hyvin haavoittuvaisia. Taustalta voi löytyä vaikkapa perheväkivaltaa ja koulupudokkuuden kokemuksia.
Negatiivisia tunteita nostattavien poikien hegemoninen asema on siis kyseenalainen.
Mutta helppoa ei ole niilläkään pojilla, jotka eivät täytä ”hegemonisen maskuliinisuuden” korkeita odotuksia. Moni tämän ryhmän pojista kokee ahdistusta tai joutuu kiusaamisen kohteeksi.
Kulttuurissamme elää edelleen sitkeästi myytti, jonka mukaan pojan on parasta olla kova, voimakas ja urheilullinen.
– Valitettavasti tällaisia asenteita on yhä, vaikka eteenpäin onkin menty. Mahdollisuudet olla poika omalla tavallaan ovat laajentuneet. Poika voi vaikka tanssia ja laulaa ilman kiusatuksi tulemista.
SOSIAALISESSA MEDIASSA pojille tarjotaan erityisen myrkyllisiä miesihanteita, joiden tunnetuista levittäjistä Lunabba mainitsee Joe Roganin ja Andrew Taten. Algoritmit ajavat tyttöjä ja poikia erilleen.
– Olen äärimmäisen huolissani siitä, miten sosiaalisen median algoritmit puskevat pojille hulluja, vastenmielisiä ja naisvihamielisiä viestejä. Heille syötetään soopaa, tilaamatta ja tahdosta riippumatta.
Pojille ja nuorille miehille kohdennettuun, toksisen maskuliiniseen somesisältöön ei ole juuri puututtu minkään tahon toimesta. Lunabban mielestä median suuryrityksille täytyisi laatia sääntöjä EU:n tasolla.
Itsensä kehittämiseen ja terveyteen liittyen pojille syötetään somessa hyviäkin terveysvinkkejä, mutta myös karmivia miesideaaleja.
Samalla tavalla kuin naisia on esineellistetty, poikia opetetaan vahvan ja komean ruumiin ihailuun.
– Riittämättömäksi koettuun ruumiiseen liittyvä ahdistus, kehodysforia, on tänään tuttua niin tytöille kuin pojillekin.
Poikien ja nuorten miesten haavoittuvuudet ja erityispiirteet pitäisi tunnistaa myös terveys- ja hyvinvointipalveluiden puolella.
– Nykyään korostuu ajatus aktiivisesta toimijasta, joka hakeutuu itse palveluiden piiriin. Poikien ja miesten itseohjautuvuus on huomattavasti naisia heikompaa. Siksi heitä pitäisi eri elämänvaiheissa kutsua terveystarkistuksiin.
KIRKON JA USKONNOLLISUUDEN on havaittu alkaneen kiinnostaa poikia ja nuoria miehiä uudella tavalla.
Jotkut ovat ehättäneet selittää ilmiötä – negatiivisesti nähdyllä – konservatiivisuuden nousulla: vanha instituutio vetää vanhanaikaisista ajattelumalleista viehättyneitä poikia puoleensa.
Harry Lunabba ei tulkitse tätä kiinnostusta konservatiivisuuden vetovoiman kautta.
– En näe kansankirkkoa konservatiivisena. Jotkut haluavat muodostaa kirkosta konservatiivisen vastaparin omalle ei-kirkolliselle katsomukselleen, mutta kirkosta on turha luoda konservatiivisempaa narratiivia kuin se on.
Jos luterilaista kirkkoa tarkastelee suhteessa historialliseen kehitykseen, se muuttuu pikemminkin entistä liberaalimmaksi, kirjavammaksi ja moniäänisemmäksi, Lunabba arvioi.
Hänellä itsellään on rippikouluikäisiä poikia, joille kirkko ei edusta konservatiivisuutta.
– Lähipiirini perheissä on paljon myös nuoria, jotka haluavat itse liittyä kirkkoon, vaikka heidän vanhempansa eivät kuulu siihen. Kirkkoon kuulumattomia nuoria menee rippikouluun kirkkoon kuuluvien kaverien perässä.
Uskonnollisen moninaisuuden ymmärtäminen näyttää lisääntyvän nuorten piirissä fundamentalistisen hengellisyyden sijasta.
– Suomalaisilla on taipumus ottaa asiat vakavasti. Me olemme olleet maailman parhaita tapakristittyjä, ilman mitään kommervenkkejä. Opin itsekin soittamaan kitaraa kirkossa, eikä minulta kyselty koskaan uskostani.
Monella on tänään tarve kiinnittyä ja kuulua johonkin yhteisöön ja siksi kirkolla saattaa olla aiempaa suurempi sosiaalinen tilaus.
– Hypoteesinani on, että pysyvyyttä edustavan kirkkoinstituution tarjoama yhteisöllisyys kiinnostaa poikia ja nuoria miehiä tässä ajassa, jossa merkitykset kelluvat.
Lue myös:
Nuorten osaamiserot kasvavat, mutta sitäkin rajummin ovat eriytyneet odotukset